#32 Joutsenmerkitty rehtori – miten koulustamme tuli Joutsenmerkitty koulu

Sivistyksen Supervoimia suuntaa jälleen merelle ja nousee Komentosillalle. Luvassa on Supervoimien reksispesiaali, joka kertoo mistä nyt tuulee! Mukaan otetaan aina myös tutkimusnäkökulma ja jakso taustoitetaan tieteellisellä tutkimuksella. Luommehan tieteeseen nojautuvaa tilannekuvaa.

Tässä reksispesiaalissa komentosillan ruorissa on vieraamme, Samuli Hanhisalo, Alarannan koulun rehtori Iistä, sekä kestävän tulevaisuuden kehittäjäopettaja Jussi Tomberg. Samuli pääsee kertomaan miten heidän koulustaan tuli Joutsenmerkitty koulu ja mitä se käytännössä tarkoittaa, kun kestävyys ja vastuullisuus tulevatkin ykkösenä.

Kuuntele Audio
(creators.spotify.com/supervoimia podcast)

Lue podcastin litteraatti
  • [merellisiä ääniä]
  • Jussi Tomberg: Hiiohoi! Nyt Supervoimat lähtee merelle ja nousee reksien kanssa komentosillalle. Luvassa on Supervoimien reksispesiaali, joka kertoo, mistä nyt tuulee. Komentosilta on kestävän sivistyksen rehtoriverkosto, joka kokoaa yhteen Suomen reksien edelläkävijät, jotka ajattelevat, että koulu on väkivahva jäänmurtaja eikä pohjaan juuttunut verkko. Minä olen Jussi Tomberg ja toimin Komentosillan navigaattorina.
  • [merelliset äänet loppuvat]
  • Tervehdys, kaikki. Joutsenmerkitty rehtori. Meil on täällä tänään vieraana Samuli Hanhisalo Alarannan koulusta Iistä. Ja me jutellaan vähän, että miten Alarannan koulusta tuli Joutsenmerkitty koulu, ja mitä se käytännössä tarkottaa, kun kestävyys ja vastuullisuus tuleekin ykkösenä. Joutsenmerkki on Suomen tunnetuimpii brändejä. Mitä se tarkottaa sit koulumaailmassa, niin kerropa meille, Samuli. Mutta sitä ennen mä kysyn, että miten, Samuli, susta tuli rehtori?
  • Samuli Hanhisalo: No, mähän oon luokanopettaja taustaltani ja mä oon kymmenen vuotta nyt ollu rehtorina. Ehkä se semmonen syy, miksi mä sitte siinä muutama vuos sitä rehtoriksi ryhtymistäni aikaisemmin menin näille kursseille, oli se, että mä jotenki näin ympärilläni, että meil oli semmosta vähän kehnoa johtamista, näin ympärilläni aika paljon. Se oli vähän vaikee aika Iin kunnassa sillon, ku oli toi kuntaliitos tullu Kuivaniemen kans joku vuosi aikasemmin. Siin oli paljon semmosta ihan kunnan ylimmältä tasolta, ihan johdosta asti, nii oli vähän semmosta huonoa verta siellä. Nii se vähän valu sitte koko organisaatioon, ja mää vähän siinä aattelin, että ehkä minä jopa pystysin tekemään vähän niinku omien arvo-, vähä sillai ihmismäisemmin. Semmonen oli mulla kannustin, ja sit mä lähin kursseille, ja sitte jossain vaiheessa tuli tilaisuus, ja pääsin sitte tommoseen paikkaan.
  • Jussi Tomberg: Ooksä viihtyny rehtorihommissa?
  • Samuli Hanhisalo: No tota, tietysti, joo, kyllähän se… On paljon semmosia päiviä, jokka on vaikeita, ja on semmosia tilanteita, jokka on… Ei sillon oo kivaa, mutta kyllä mä tykkään siitä, että mä nään niinkö siitä, että siitäki oppilaitoksesta, missä mä ollu, niin pikku hiljaa on tullu sen näkönen ku mä oon ite halunnu, mihin suuntaan se on menny, nii se on hirveen palkitsevaa semmonen ajatus.
  • Jussi Tomberg: Joo, et siin on myös näköalaa siinä tekemisessä. Mut jos mennään tähän Joutsenmerkittyyn, että taitaa olla… Oliko peräti ihan ensimmäinen tai ensimmäisten joukossa Suomessa?
  • Samuli Hanhisalo: No, se ehkä virallisesti menee sillai, että ensimmäinen alakoulu, koska… Oliks se nyt Kalajoella, niin oli yks yhtenäiskoulu, joka muutamalla kuukauella meidät löi siinä, että ne oli ennemmin valmiina. Me valmistuttiin sillon vuonna -20. Alotettiin siinä syyslomalta.
  • Jussi Tomberg: Joo, mut mennään tän Joutsenmerkityn koulun historiaan, ja miten tämmöseen yleensäkki lähettiin mukaan, ja kuka siitä sit viime kädes päätti, että lähetäänkö siihen vai ei?
  • Samuli Hanhisalo: Iissä on… Jos nyt jotaki voi sen kunnan kunniaksi sanoa, niinku tietenki kannattaa, niin siellä on ollu aika pitkään tommonen ympäristötietosuus ihan kunnassa mukana. Ja se ei ollu mitenkään sillai, et se ois ollu tavallaan koulupuolen alote tuo, että se tuli ihan… Ehkä se enemmän sieltä teknisen puolen, että siellä sattu sellasia ihmisiä olemaan töissä, jotka näki tommosen vähähiilisyyden ja sen hiilen vähentämisen semmosena tavotteena, jota ne lähti hakemaan. Sit tietysti tokihan oli innokkaana siihen tarttuun, mutta se oli semmonen aika, että se välttämättä alote ei ollu koulujen, vaan se lähti sieltä puolelta liikkeelle, ja sithän se kävi, että… Siit on pitkästi aikaa, niinku vuosia ennen kö muualla sitä alettiin, niin muutettiin kaikki julkiset… tai kunnan rakennukset muutettiin tollaseen maalämpöön, ja öljykattilat kannettiin niistä tiloista ulos. Se oli niinku, mistä se lähti, ja sitte ruvettiin seuraamaan sähkönkulutusta, ruvettiin seuraamaan… Ja kehitettiin monenlaisia malleja sitte kouluillaki – ja lähinnä kouluilla, koska koulut oli iso osa sitä siinä alussa.
  • Se lähti sieltä kautta, ja sitten, miten se tuli Joutsenmerkkiin, niin sit ku Alarannan koulu oli siinä tilanteessa, että vanha rakennus oli nii huono, että se päätettiin purkaa, niin sitten siinä lähinnä… Ku kaikkien ajatus oli, että se ei saa olla mikään semmonen niinku huono rakennus, että se jou’utaan 30 vuojen päästä purkamaan, niinkö edellinen oli, että se oli 80-luvulla tehty, ja sit se piti purkaa. Sitä haluttu uuelleen. Kilpailuttaminen oli tavallaan aika semmonen vaikee, että no miten me tehhään semmoset ehdot, että saadaan ne tehtyä. Ja se oli lähinnä sitte teknisen puolen väki, jotka oli kompastuneet tämmöseen ku Joutsenmerkki, joka sitten tavallaan täytti kaikkia näitä kriteereitä: sen sisäilman puhtauen ja luonnonvalon ja ekologisuuden, hiilijalanjäljen. Että siin oli tavallaan niin moni niistä laatikoista merkattu jo, että se tavallaan sitte aateltiin, että no voisko tää olla semmonen, jota käytettäs meiän jo siinä koko rakentamisen kilpailuttamisen semmosena viitekehyksenä. Se oli oikeestaan, mistä se idea sillon tuli.
  • Jussi Tomberg: Sanoit, et tää oli aika paljon sen teknisen puolen, niinku sieltä puolelta tuli, ja ehkä niitten ohjaamaa ja ideoimaa ja varmaan ehkä myös päättämää. Mut jos se idea olis tullu sielt koulun puolesta, niin mitä luulet, olisko tämä vastaava tapahtunut?
  • Samuli Hanhisalo: [naurahtaa]. Siis, joo, onhan… Kouluthan tietenkin varmaan, ollaan vähä ujoja siinä, että tavallaan… Ja on totuttu siihen, että vähän kuunnellaan, mitä sitte tulee muualta nuita sanoja. Mutta emmä osaa sanoa siis, että meil oli semmonen tilanne sillon tässä yhteiskunnassa ja siinä kunnassa, että sillon tämmöset asiat oli meille tärkeitä. Mä voisin melkeen sanoa, että nyt tavallaan, ku poliittinen tämmönen polarisoituminen on menny pitemmälle, nii jotenki ihmiset on vielä varovaisemmaksi menny tämmösissä, et jos keksitään jotaki tällasta ekologisuutta, jota voi sitte joku pitää jonkinlaisena wokena tai jonaki vastaavana, nii sitä ollaan ujompia niitä ehottelemaanki. Mutta emmä osaa sanoa, miten ois käyny, jos ois tullu koulun puolelta.
  • Jussi Tomberg: Joo, mut varmaan, et aiheuttiks se projektiin lähteminen keskustelua, tiäksä, siel kunnan alueella, vai oliko ihan selvää, että tälläinen tie valitaan? Iihän on tavallaan profiloitunu semmosena ilmastokuntana ja tämmösenä hiilineutraaliuteen pyrkivänä kuntana, niin oliks tätä… et se oli tavallaan ihan selvää siel Iissä, et tämmönen tie valitaan?
  • Samuli Hanhisalo: Ehkä se niitä aikoja oli, ettei olla… Vähän niinkö heräs tämmönen, että se… Meillähän oli pitkä aika, ettei ollu semmosta kovin kriittistä ääntä tämmöselle ekologisen tien valinnalle kunnassa, mut kyl se niinä aikoina rupes tulemaan. Mutta must tuntuu, että tälle just ei ollu kauheesti semmosta kritiikkiä, että ku tässä oli varmaan tää, että ihan niinku poliittisen kartan väristä riippumatta kaikki halus, että se on sisäilmaltaan hyvä, ja kaikki halus, että se on laadukkaasti rakennettu. Ehkä nämäki perustelut sitten vakuutti sellasekki, jokka ei pidä niin tärkeänä semmosta ekologista kestävyyttä.
  • Jussi Tomberg: Joo, se sisäilmaki saatto olla semmonen tietty taikasana tässä.
  • Samuli Hanhisalo: Kyllä, se on varmaan monissa kunnissa. Onhan se ihan karmeeta se näitten 80-luvun, 70-luvun rakennusten, niinku, minkälaisessa kunnossa ne sitte heti muutaman kymmenen vuoden jälkeen oli.
  • Jussi Tomberg: Joo. Sit mennään vähän tohon niinku rakennusvaiheeseen vaikka, että mitä sit taas se Joutsenmerkityn talon rakennusprosessi vaati sinulta?
  • Samuli Hanhisalo: Mä oon siis todella tyytyväinen siihen koko prosessiin, miten se lähti alusta pitäen. Se kysyttiin heti meiltä käyttäjiltä, ja me oltiin tosi aktiivisesti siinä alussa heti mukana, mitä me haluttiin. Et se on jännä, en tiiä, jos… Niinku ilmeisesti oot käyny ainaki Alarannan koulun kuvia kattomasa, nii siin on aika semmonen voimakasprofiilinen se katto, jos niinkö näät, että se on semmonen… Ei oo mikään semmonen, mikä ihan joka talossa on. Se on semmonen katto. Niin sekään ei ollu arkkitehdin semmonen oma keksintö, vaan se oli vastauksena siihen, mitä me oltiin heti toivottu siitä, että me toivottiin, että ei tarvis pitää kaihtimia kiinni, että tavallaan saatas epäsuoraa valoa paljon sinne sisälle. Nii se oli sitte tämmösillä vähän pitemmillä räystäsratkasuilla tän toteuttanu. Se kertoo mun mielestä siitä, miten me oltiin siinä hirmusesti mukana.
  • Ite sitte se, että mitä erikoista siinä Joutsenmerkissä oli sitten, miten me oltiin mukana, niin tokihan siinä, niinku, siinähän kerättiin niitä Joutsenmerkki-pisteitä, joita sai erilaisista asioista, mikkä oli, niinku, hiilijalanjäljestä, että kaikki oli tehty mahollisimman pienellä sellasella. Ja sitte, että oli tietty määrä luonnonvaloa, ja että oli tietty määrä akustiikkasuunnittelua ja tämmöstä. Niin yks oli semmonen piste, että me tehtiin oppilaiden kanssa linnunpönttöjä meiän sinne alueelle. Se oli tietysti tän urakoitsijan kannalta hirmusen mieluisa piste, ku se oli todella halpa piste, että se toi meille lautaa, ja sitten me pidettiin semmoset linnunpönttötalkoot siinä huoltajien ja oppilaitten kans. Niitä tehtiin ja ripusteltiin, ja siin oli yksi piste. Mut muutoin koko siinä prosessissa me oltiin toki paljon mukana, ja olin tietenkin minäki. Paljo oli kokouksia, missä sitte olin. Mutta tavallaan ei jääny missään vaiheessa semmonen kuva, että tämä jotenki niinkö meidän yli tehtiin, että me oltiin kyllä ihan hienosti mukana siinä.
  • Jussi Tomberg: Oliko täs koko prosessissa mukana ikään kuin täält Joutsenmerkki-brändin puolelta ihmisiä sitten koko ajan keskusteluyhteydessä?
  • Samuli Hanhisalo: Siis joo, mutta lähinnä se piti olla, että tää urakoitsija palkkasi ihan oman ihmisen, joka huolehti sen, joka… Mä en muista, mikä se on se sana, onks se verifioida, vai mitä se tarkottaa, mutta teki nää… Huolehti, että kaikki, mitä he tilas, joka ikinen eristeliimatuubi oli Joutsenmerkitty, että kaikki piti olla, niinkö, mitään ei saa käyttää semmosta, mikä ei ollu Joutsenmerkitty. Tai jos se oli joku toinen tuote, nii sitte se piti tarkistaa, että se täyttää ne kriteerit.
  • Jussi Tomberg: Joo. Nii, et se katottiin aivan niinku pohjamutia myöten?
  • Samuli Hanhisalo: Se on ihan joka… Ja oli muistaakseni… Urakoitsija tän kerto, että joku virhe oli, et oli jotaki väärää… Siks mulla tää liimatuubi tuli mieleen, et oli jotaki väärää tiivisteliimamassaa vähän johonkin käytetty, nii se otettiin sieltä pois sitten, ja laitettiin oikeeta, että…
  • Jussi Tomberg: Nii, et siin ei oiottu yhtään.
  • Samuli Hanhisalo: No, se on mulla käsitys. Tietenkään mä en nyt ollu [naurahtaa] joka työntekijän vieressä kattomassa, mut tavallaan tällä urakoitsijalla oli yks ihminen töissä, joka kokonaan tätä huolehti, tätä puolta.
  • Jussi Tomberg: Joo. No sit tavallaan (–) [13:27] töissä, niin onko tämmönen Joutsenmerkitty koulu sit jotenki merkittävästi kalliimpi ku ei-Joutsenmerkitty koulu?
  • Samuli Hanhisalo: No, meillä oli toi… koko Alarannan koulu makso 2,3 miljoonaa euroa. Se on siis pieni koulu, semmoselle 150 oppilaalle mitotettu. 2,3 miljoonaa, ja mitä mä ite juttelin sitte urakoitsijoitten kans, niin heidän arvio oli, että se tuli ehkä 100 000 euroa maksamaan enemmän ku mitä ois maksanu vastaava rakennus muuten, että ei se minusta kovin iso heitto. Sitte aika paljon pysty nuitten Joutsenmerkki-vaatimusten kautta jo kilpailutuksessa päättämään, että no tätä me halutaan, että tällä tavalla se pitää. Tämmönen rakennus me halutaan.
  • Jussi Tomberg: Tietääkö teillä kaikki opettajat ja oppilaat, että te ootte Joutsenmerkitty koulu, tai pidätteks te jotenki siitä meteliä?
  • Samuli Hanhisalo: No, mä sanosin, että tietää, mutta että siinähän on, niinku, ihan sisääntulojen vieressä on ihan kyltit siitä, [naurahtaa] elikkä kyllä ne oppilaakki ne näkee, ja niitä sitten toisinaan, ku välituntivalvonnassa oon, nii sitten saatan jutella, että mitä se tarkottaa, jonku oppilaan kans. Mut kyllä me pidetään sitä myöskin tietenki, niinkö, ku meillä jotakin teemapäiviä tai jotaki tehdään muuta, mitä me tehdään muuten niinkö tämmöstä ekologista kasvatusta, niin sen yhteyvessä monesti tuodaan esille sitte tämä puoli kans tästä rakennuksesta.
  • Jussi Tomberg: Joo. Käytätteks te jotenki sillee ulkoisessa viestinnässä tota asiaa? Vai ulkoisesti viestittikö te?
  • Samuli Hanhisalo: [nauraa]. Siis tää voi olla kyllä, että rehtori on niin kehno mainostaja, että se ei oo sitä osannu käyttää kunnolla, mutta kyllä me sitä jonkun verran mainitaan meiän puheissa ja pidetään meiän näkyvyyessä sitä jonkun verran esillä.
  • Jussi Tomberg: No, kyseleeks vanhemmat tän asian perään, että onko käyty keskustelua vaikka vanhempainillassa, tai näin päin pois?
  • Samuli Hanhisalo: No, ei oikeestaan. Tämmöstä ei oo tapahtunu. Muuten kyllä sillon, ku rakennus oli valmis, niin toki siitä paljon puhuttiin, mutta sanotaan, että sitte ku tähän tottu, nii ei tästä nyt sen jälkeen enää oo. Ehkä joskus sillon, ku se oli alle pari vuotta vanha, nii sillon tietenki puhuttiin näistä paljoki, mutta ehkä ei enää niin paljon.
  • Jussi Tomberg: Joo. No, mitä toi Joutsenmerkitty koulu tarkottaa niinku just tänään? Eli näkyks se jotenki aamulla, ku sä astuit ovesta sisään?
  • Samuli Hanhisalo: No, Joutsenmerkissä, ku siin on mukana tuo sisäilma, niin ehkä se on semmonen, joka… Tai siinä mielessä mukana se sisäilma, että kaikki kalusteet, kaikki pinnat, mitä siellä on, niin ne ei saa antaa tietyn raja-arvon yli ilmaan hiukkasia. Ja se mitattiin, ja tavallaan se oli siinä tarkasti. Niin on siin semmosilla, että onhan meillä ollu vaikka sijaisia, jotka meil on ollu, jokka on herkistyny jossain huonolle sisäilmalle, nii ovatki sitte pystyneet meillä tekemään töitä, ja ne o ollu tosi kivoja hetkiä sitten… Tai ei hetkiä, vaan semmosia asioita huomata, että nytten tää on semmonen rakennus, jossa on hyvä hengittää.
  • Toki rakennus on luonnonvaloltaan kans kiva. Pinnat, on paljo puisia pintoja, joka tavallaan myöskin tarkottaa sitä, että se hiilijalanjäljen (–) [17:43] se sitoo hiiltä ja niin päin pois, niin kyl se muistuttaa ittestään se rakennus koko ajan. Ja sitte, no, aurinkopaneelit katolla, niitähän nyt on monessaki paikkaa, mutta semmonen ajatus siitä, että se on fiksusti ja niin kestävästi kö nykyään osataan tehä, niin on tehty, niin kyl se tuo semmosta hyvää mieltä. No, joka aamu tietenki siinä mielessä kävelee sen kyltin ohi, mutta ei se nyt ihan ehkä joka aamu sitte aktiivisesti ajattele.
  • Jussi Tomberg: Siel on, joo, tosiaan Perämeren-raikas sisäilma ympäri vuoden. Mitä sä sanosit reksille, joka suunnittelee vastaavaa? Kannattiko?
  • Samuli Hanhisalo: No, mun mielestä tää oli, niinkö, sanoisin, että kannatti, ja on semmonen asia, että… Lähinnä reksille ja sitte, ku sehän on iso konklaavi, joka rupiaa suunnittelemaan jotaki uutta rakennusta. Ja se on ensimmäinen homma siinä, kö sä rupeet tekemään, että no minkälainen rakennus me halutaan, ja miten me se kilpailutetaan, niin se on todella monimutkanen homma, ja siihen varmaan ei… Tai onhan siihen ammattilaiset tietenki, jokka niitä tilaa niitä rakennuksia, jokka tekee niitä kilpailutuksia. Mutta ainakin mitä niitten kans juttelin siinä, niin tämä helpotti todella paljon sitä, että miten ne kirjaa tietyt asiat, että miten sä kirjaat, että se pitää olla hyvä sisäilma siellä, tai miten sä kirjaat, että ois kiva, että siel on luonnonvaloa, tai miten se kirjaat, että siinä ei oo liian iso hiilijalanjälki, ja tämmöset prosessit on mietittyjä, niin se on vaikeeta. Niin tämä autto siinä paljo, että se teki sen kehyksen, että millä pystyttiin sitte kilpailuttamaan. Ja sitte urakoitsijat tiesi, mihin ne on ryhtymässä, että ne tiesi, että heiän pitää tämä asia huolehtia kunnolla. Ja sit saatiin kuitenki tarjouksia, ku heille on tärkeetä, että he pystyy tietää, mihin ryhtyy, että he uskaltaa tarjota jonkun summan siitä, että he tekee tällä summalla sen. Niin siihen saatiin tarjouksia ja hyviä tarjouksia ja saatiin hyvät tekijät sitte.
  • Jussi Tomberg: Tommonen tuntuu sillee maallikon korviin tosi järkevältä, että noin tehdään, ja sitte joku on viel sanottanu sen valmiiks ja tehny valmiit mittarit ja silleen niinku kaavakkeet sitä varten, miten tuo homma saadaan toimimaan. Mut näkyyks se viel tämmöses ekologisuudessa, jos ajatellaan, et täs on panostettu siihen materiaaleisiin, pitkäikäisyyteen, luonnonvaloon. Mut sitte tavallaan, et toimiiks teil myös sit ihan tämmöset kierrätykset ja tälläset hommat, nii oliko ne siin mukana?
  • Samuli Hanhisalo: Siis, niinkö, että toimii ne meillä, mutta ei ne tässä Joutsenmerkin… Tavallaan se Joutsenmerkki ei aseta meiän toiminnalle mittään vaatimuksia, että se pysyy siellä seinässä, vaikka me vietäs kaikki samaan sekajäteastiaan, mutta ei me viedä, että kyllä me myöski toimitaan mielestämme sillain, miten tuommosesa rakennuksesa kehtaa toimia. Että ollaan niinkö samalla linjalla meiän toiminnan kans myöski.
  • Jussi Tomberg: Se myös ikään kuin velvoittaa sun mielestä teiän arvomaailmaa?
  • Samuli Hanhisalo: [nauraa]. Se voi olla, mutta ei juridisesti, mutta ainoastaan niinku hengeltään.
  • Jussi Tomberg: Joo. Sitte tuntuu, että rakentaminen ois nykyään semmosta aika lyhytnäköistä kertakäyttökamaa. Sä jo tos totesikki, että koulussa on varmaan teillä asia toisin. Mut nääkkö sä täl koululla jotenki pitemmän elinkaaren ku jollakin muulla koululla? Tai sitte, että asiat maksais ittensä tavalla tai toisella takasin?
  • Samuli Hanhisalo: Tuohan on tietenkin älyttömän vaikea vastata, että sen ainoastaan aika sitte kertoo, että miten se käy. Nyt se on viis vuotta ollu tossa, ja rakennus on oikeestaan uus vieläki. Kaiken järjen mukaan ton pitäs olla pitkäikäisempi ja elinkaareltaan sillain pitkä, että kyl se on suunnittelusa huomioitu. Mutta ehän mä sitä… Ainahan voi olla jotain yllätyksiä, mutta mä näkisin, että niin hyvin on tehty kö nykyään osataan.
  • Jussi Tomberg: Sit, hei, viel viiminen kysymys, Samuli. Sä oot mukana tässä rehtorien kestävän sivistyksen verkostossa, elikkä Komentosillassa, ja se tähtää kestävään sivistykseen ja hyvään elämään yhden planeetan rajoissa. Miten tää vois koulussa toteutua ja erityisest johtamisen näkökulmasta?
  • Samuli Hanhisalo: [nauraa]. Suht laajan kysymyksen laitoit! Mutta oon mä tietysti tota paljo ajatellu, enkä vähiten sen takia, että ku on ollu tossa verkostossa ja sen tapaamisissa mukana. Mä oon ainaki miettiny hirveesti sitä, että mikä se on se koulun tehtävä tässä kaikessa, että kun vihreä siirtymä, tai niinku, voi sanoo, että on monia vihreitä siirtymiä. Mä lähen tähän sitä kautta ajattelemaan, että jotenki tuntuu, että ku kauanhan on ollut halua jo ainakin mulla siihen, että pitäs… ja varmaan siis hirveesti muillakin. Lähinnä koulumaailmassa ollu paljo halua siihen, että jotenki pitäs tehä nää asiat ekologisemmin, et siihen o ollu paljon. Ja sitte tuntunu, että no, ensin puhuttiin kauheesti, että no, meiän pitää saaha lajiteltua meiän jätteet, ja me ei saaha ruokahävikkiä, ja sillain tuntuu, että puhuttiin siitä hirveesti. Sit, no, okei, ne saatiin sitte jossain vaiheessa kuntoon. Ne tuntuu, että no, eihän tää riitä, että kysymys oli, että no mikä se on sitte, että mitä meiän oikee sitte pitää tehä kouluna. Jotenkin tää on mulla viime aikoina pyöriny hirveesti mieles, että no mitä siinä pitää tehä.
  • Niin mun semmonen oma, mihin päin se on menossa, nii on, että no, koulun tehtävänä on tietysti opettaa ja kasvattaa. Siinä se asia, että meiän pitää luoda semmonen sukupolvi taas, joka sitten tekevät omalta osaltaan niitä vihreitä siirtymiä, että se on sitten moninainen. Kaikki nää keinot, mitä me sitte käytetään, niinku luontosuhteen luominen, ja käydään tutustumassa ja opetetaan tietoa siitä, miten hiili kiertää, ja kaikki maholliset, niinku, tämmönen on sitte siinä keinoja, että meiän pitää luoda sillä tavalla ajatteleva sukupolvi, joka tekee sitten tän tarvittavan muutoksen. Tai osansa siitä, että ei tää varmaan yhdellä sukupolvella vielä mene, mutta se tekee sen osansa. Niin se on sit se meiän ydintehtävä mun mielestä.
  • Jussi Tomberg: Niin, et ne ei joutus poisoppimaan, niinkö me joudutaan.
  • Samuli Hanhisalo: [naurahtaa]. Niinpä, nii, että se on ihan totta. Ja tavallaan, jos sen sais sen ajatustyön käytyä läpi, nii sit ei tulis niitä hirveitä vastareaktioita, mitä me nykyään koko ajan törmätään joka asiassa semmosiin laineisiin, jokka lyö… Ihan jotaki hölmöä tulee monesta tuutista sitte semmosena jonkunlaisena selkärankavastareaktiona. Niin tavallaan niistä päästäs vähän niinkö vähemmälle, että sitä ois sitä ajatustyötä tehty.
  • Jussi Tomberg: Joo, toi on varmaan juuri se koulun jaloin tehtävä tässä maailmanajassa, jossa kestävyys ei välttämättä oo nyt just muotia. Hei, kiitos, Samuli, kovasti täst juttutuokiosta!
  • Samuli Hanhisalo: Kiitoksia, Jussi, oli mukava olla täällä.