#6 Kielten opetuksen suunnittelu digitalisoituvassa ympäristössä

[00:00:05]: Sivistyksen Supervoimia -podcast

[00:00:09]: Sivistys on supervoima, joka kasvattaa tiedolle ja taidolle siivet. Sivistys on sitä, että tietää enemmän ja luulee vähemmän. Sivistys rakentaa tiedon ja taidon atomeista välittävän ja vastuullisen ihmisen. Sivistyksen Supervoimia on podcast-sarja, jossa kuulet supervoimien tekijöistä ja siitä, miten kaikki liittyy ihmeellisesti kaikkeen. Kuuntele ja vahvistu.

Puhuja 1 [00:00:36]: Tervetuloa kuuntelemaan Sivistyksen Supervoimia -podcastia myös meijän puolesta. Täällä studiossa meitä on minä, Päivi Packalen. Mä olen englannin- ja espanjanopettaja oululaisella Myllyojan koululla, ja kolme vuotta mä oon toiminu myös kielituutorina. Tänä keväänä oon täyspäiväsesti tuottanu digitaalista oppimateriaalia kielten opiskeluun Opetushallituksen rahottamassa Oulun kaupungin yhteistyöhankkeessa Virtuaalisesti halki Euroopan. Mukana täällä studiossa meillä on myös Riikka Tumelius. Kerro meille vähän itsestäsi.

Puhuja 2 [00:01:13]: Moi. Mä oon Riikka Tumelius, väitöskirjatutkija Oulun yliopistosta. Mun väitöskirjassa tutkin teknologioiden pedagogisen käytön opettelua ja miten tulevat kieltenopettajat sitä tekee osana yliopisto-opintoja. Mää opiskelin Oulussa ite englannin ja ruotsin kielen opettajaksi ja oon kotosin Siilinjärveltä. Opetuskokemusta mulla on peruskoulusta, lukiosta, ammatillisesta koulutuksesta ja korkeekoulusektorilta. Aika paljon oon ehtinyt tutkimuksen lisäks tehdä myös kielenopetusta. Väitöstutkimuksenkin mä alotin opetustyön ohella aikanaan.

Puhuja 1 [00:01:57]: Mitäs sä teet vapaa-ajalla?

Puhuja 2 [00:02:00]: Mä innostun aika helposti uusista asioista ja kokeilen kaikenlaista. Yks kokeilu oli akrobatiaryhmä. Sinne menin, kun halusin haastaa oman ajatuksen siitä, että oon liian kömpelö, enkä pysty oppimaan uusia temppuja. Nyt taidan käydä siellä viidettä vuotta ja oli oikeen hyvä kokeilu, kärrynpyöräki sujui jo ihan eri tavalla kun sillon kun alotin. Ihan parasta siellä on rento tunnelma ja se, että joka kerta lähtee pois ilosena.

Puhuja 1 [00:02:31]: Sä selvästi tykkäät haastaa itseäsi, etkä pelkää tarttua uusiin haasteisiin. Sulla on tosi laaja kokemus kielenopetuksesta alakoulussa, yläkoulussa, lukiossa, ammatillisella puolella, ja nyt oot tehny tutkimusta. Ilmeisesti väitöskirja on nyt valmis.

Puhuja 2 [00:02:54]: Kyllä, juuri tuli painosta.

Puhuja 1 [00:02:56]: Onneksi olkoon. Sä jo tossa äsken hyvin lyhyesti avasitkin, mutta mikä se oli tämä sun väitöskirjatutkimuksen aihe?

Puhuja 2 [00:03:10]: Väitöskirjan otsikko on sellanen kun Tulevat kieltenopettajat suunnittelemassa kielenoppimista hybrideissä ympäristöissä. Käytännös tutkin, miten tulevat kielenopettajat opettelee teknologioiden pedagogista käyttöä osana heidän opintoja.

Puhuja 1 [00:03:29]: Mitä siinä tutkimuksessa tarkotat hybrideillä ympäristöillä?

Puhuja 2 [00:03:35]: Mä näen hybridit ympäristöt hyvin laajana käsitteenä. Monelle se on varmaan luokkatilanteesta tuttu käsite, mutta omassa tutkimuksessa lähtökohtasesti mietin sitä muuttuvaa vuorovaikutusympäristöö, missä me ollaan. Meillä on koko ajan kännykät, verkkoyhteydet mahdollistaa erilaisten tilojen yhdistämisen. Me voidaan ottaa yhteyttä omalta kotisohvalta toiselle puolen maailmaa. Me voidaan olla omassa yksityisessä tilassa, mutta sitten siellä onkin mukana vaikka se koulutustilanne tai liiketapaaminen tai ihan mitä vaan. Nää digitaaliset teknologiat on muuttanu tosi paljon sitä meijän vuorovaikutusmaailmaa, ja sitten sillä on omat vaikutukset, ja tarpeet tulee kielenopettamisen käytänteiden kehittämiselle.

Puhuja 1 [00:04:30]: Ja varsinkin nyt korona-ajan etäopetuksen myötä entistä enemmän näitä kaikkia digitaalisia ja hybridiympäristöjä käytetään myös kielenopetuksessa ja kielenoppimisessa.

Puhuja 2 [00:04:43]: Kyllä. Ne on tullu osaksi, monelle ne tuli tosi yllättäen, ja se on ollu hirmu iso haaste, että miten yhtäkkiä käytännössä yön yli siirrät sun normaaliopetuksen etäopetukseksi. Tää mun tutkimus toivottavasti antaa vähän siihen, että mitä me tarvitaan, minkälaisia asioita meijän täytyy huomioida ja miettiä, kun lähetään suunnittelemaan, että sehän vaatii aikaa. Sen varmasti on kaikki huomannu, että se on hyvin erilaista, ja täytyy olla opettajilla mahdollisuus kehittää omaa osaamista ajan kanssa. Sitä ei ollu korona-aikana.

Puhuja 1 [00:05:39]: Tavallaan sun tutkimus on todella ajankohtanen. Yhä enemmän oppimiskokonaisuuksia tarjotaan digitaalisissa ympäristöissä verkkokokonaisuuksina. Opettajat joutuu miettiin, miten ne toteuttaa niitä, minkälaisia asioita pitää ottaa huomioon, ja tätä sä oot nimenomaan siinä tutkinu. Miten sä toteutit tutkimuksen? Miten aineisto kerättiin?

Puhuja 2 [00:06:07]: Tutkimusaineisto on kerätty yliopistokurssilta, jota on järjestetty jo 2000-luvun alusta. Siinä kieltenopettajaopiskelijat suunnittelee ja tuottaa jonkunnäkösen verkkopohjasen kielenoppimisprojektin. Mulla on aineistoo kahelta eri kurssikerralta. Toisessa kieltenopiskelijat teki oppimisprojektin alakouluikäsille lapsille, ja toisessa taas osallistujat oli eri-ikäsiä ja eritasosia kielitaidoltaan, eli siinä sitten nämä kurssilla olevat kieltenopiskelijat tuotti hyvin moninaisia eri tehtäviä sinne verkkoympäristöön. Aineistona, mitä oon tutkinu, on toki opiskelijoiden tuottamat projektit, eli erilaiset tehtävät ja aineistot, mitä he on tuottanu verkkoympäristöön, mut lisäks videoita siitä, että miten nää kieltenopettajaopiskelijat toimii sillon, kun oli vaikka chatti-tilanne, että oli oppilaat toisessa päässä osallistumassa, ja toisessa päässä oli muutama kurssilla oleva opiskelija, ja he siinä pohti ja toimi ja ohjas chatti-keskustelua. Tän lisäks suunnitteluvaiheesta on materiaaleja, et tämäkin tehtiin verkkovälitteisesti aika paljon, on erilaisii verkkokeskusteluja ja muita materiaaleja. Jälkikäteen opiskelijat kirjotti pohtivat kirjotelmat, mikä on antanu tosi hyvän kuvan siitä, että minkälaisia ajatuksia ja näkemyksiä heillä sitte on tästä prosessista, ja näitten lisäks on tärkeenä tutkijoiden havainnot tästä toiminnasta.

Puhuja 1 [00:07:55]: Sä oot ollu tosi ajan hermolla tän tutkimuksen teossa, vaikka käsitin, että aineisto on kerätty kuitenki hetki sitten, että ei oo ihan korona-ajan myötä kerätty, niin miten sä oot tämmöseen tutkimusaiheeseen päätyny?

Puhuja 2 [00:08:14]: Mulla oikeestaan omat kokemukset uran alusta ja myös opiskeluaikana nosti sen mielenkiinnon, että miten voidaan hyödyntää teknologioita kielenopetuksessa. Kielenopettajana aika paljonkin jouduin painiskelemaan uusien välineitten käyttöönotossa. Mulla oma gradu käsitteli samaa aihepiiriä.

Puhuja 1 [00:08:39]: Onko niin, että sulla tuli vastaan semmosia opetustilanteita, että ei vaikkapa ole käytössä oppimateriaaleja tai jotaki, tai että sä jouduit opettamaan etänä ja tuli ajankohtaseksi ihan käytännössä se digitaalisten, verkkomateriaalin ja oppimisympäristöjen hyödyntäminen?

Puhuja 2 [00:09:02]: Joo, mä sillon valmistumisen jälkeen aika pian pääsin töihin Vantaan ammatilliseen oppilaitokseen, et siellä ammatillisessa koulutuksessa on tosi vähän valmiita oppimateriaaleja, mikä nostaa sen oman oppimateriaalituoton, ja sen, että mitähän siellä tunneilla tehdään, niin opettaja aika paljon siitä ite vastuussa, ja senki takia paljon pyrin hyödyntämään jo olemassa olevia resursseja. Täällä Variassa myös kehitettiin paljon digitaalisten välineitten käyttöö, et se oli tossa 2012, mä alotin työt siellä. Sielläkin pääsin mukaan kehittämistoimiin, miettimään vaikka kieliopintojen integroimista oppisopimuskoulutukseen. Siinähän on hirmu hyvä hyödyntää nimenomaan mobiililaitteita ja verkko-opintoja.

Puhuja 1 [00:10:01]: Se on tavallaan nykypäivää, kun sen oppimisen ja opetuksen järjestää digitaalisesti ja verkon kautta ja hyödyntää niitä työkaluja ja niitä ympäristöjä, niitä materiaaleja, niin se on varmaan oppilaillekin ehkä motivoivampaa, koska se on niin paljon läsnä muutenkin elämässä se digitaalinen, vai huomaisitko semmosta?

Puhuja 2 [00:10:35]: Kyllähän se on siellä aika vahvana motivaationa miettiä, just mitä alussa puhuttiin näistä hybrideistä ympäristöistä ja siitä, miten digitaaliset välineet on muuttanu meijän arkista elämää, vuorovaikutusta. Mä ite koen kielenopettajana, että ne on tosi tärkee kytkee osaks opetusta. Jos saa hyödynnettyä niitä välineitä, mitkä oppilailla, opiskelijoilla on käytössä omassa elämässään, siinä opetuksessa saada ne sinne mukaan, niin toivottavasti he kykenee hyödyntämään järkevästi niitä siellä tulevissaki tarpeissa. Jos vaikka aattelee Google Kääntäjää, 10 vuotta sitten Google Kääntäjän käyttäminen ei ollu kovinkaan järkevää, koska se tuotti aivan järjettömiä käännöksiä. Nykyään käännökset alkaa oleen suht hyviä, mutta ne ei silti ole täydellisiä. Jos oppilas aina käyttää kääntäjää, niin eihän se kehitä omaa kielitaitoa. Sitä oon paljon pohtinu ja miettiny, että miten sen käytön pystyis valjastamaan siihen opetukseen, että vaikka pohditaan itse, että Google Kääntäjä on tuottanu tämmösen teksin, että mitäs tää oikeastaan tarkottaa, jotta se tulis selkeeks myös opiskelijoille, että se oman kielitaidon kehittäminen on tärkeet, se ei riitä, että ne on mukana.

Puhuja 1 [00:12:08]: Tavallaan itellä pitää olla semmonen kielitaito, että pystyy tarkistamaan, että onko tämä kääntäjä kääntänyt oikein, tai se voi vahvistaa sitä omaa, et mä epäilisin, että tää käännettäs näin, niin voi vielä vähän tarkistaa, että onko Google Translateri samaa mieltä.

Puhuja 2 [00:12:26]: Just tätä. Minkälainen tilanne on, kun lähtee suunnittelemaan opetusta, jossa on mukana digitaaliset välineet. Riippumatta siitä, mikä se digitaalinen väline on, et se prosessi on jollain tavalla, se lähtis siitä, mitä me halutaan, että mikä oppimisen tavotteena on, minkälaista osaamista. Kun miettii niitä uusia välineitä, mitä meil on käytössä, niin voi olla tosi vaikee hahmottaa, että mitä niillä oikeestaan voi tehdä, mitkä ne on ne hyvät puolet ja mitkä on huonot puolet. Jotenki tässä tutkimuksessa, kun on sitä tutkittu, että miten ne tulevat kieltenopettajat pohtii ja miettii siinä, kun he ensimmäistä kertaa suunnittelee vähän isompaa kielenoppimisprojektia verkkoon, niin sehän on tosi mielenkiintonen näkymä siihen, että minkälainen prosessi on kyseessä, mitä asioita, mitä haasteita siellä on. Väistämättä me aina tehdään, kun kokeillaan ja tehään ensimmäistä kertaa, niin eihän se ole toimiva se ensimmäinen versio. Sen kehittäminen, se ajatus siitä, että kun lähtee tekemään ja kokeilemaan, että tavotteena ei ole saada heti täysin toimivaa täydellistä juttua, vaan että tää on lähtökohta jollekin semmoselle, minkä päälle rakennetaan ja mitä voi viedä eteenpäin, ja jotenkin siinä prosessin aikana pohtia ja reflektoida, että minkälaiset asiat tässä nyt onkaan mukana vaikuttamassa.

Puhuja 1 [00:14:20]: Aivan. Onko tämä yks näitä tärkeitä asioita, mitä pitää ottaa huomioon, kun alkaa suunnitelemaan, elikkä näitä tutkimustuloksia, tämä juurikin, että pitää ensiksi miettiä, että mitä mä haluan, että ne oppilaat oppii. Minkälaisia muunlaisia tuloksia sä sait näistä aineistoista, että jos mäkin, kun mä teen tätä Virtuaalisesti halki Euroopan -hanketta, ja nimenomaan pointti on virtuaalisen, digitaalisen ympäristön mahdollistaa oppilaille matka johonkin Euroopan maahan, niin minkälaisia asioita mun pitää ottaa huomioon, kun mä haluan tarjota oppilaille mahollisuuden harjotella kielitaitoa ja oppia siellä asioita?

Puhuja 2 [00:15:27]: Mulla tässä tutkimuksessa nousi, kaksi käsitettä haluaisin nostaa, toinen on multimodaalisuus, ja toinen, joka tuli vähän jälkikäteen aika loppuvaiheella mukaan, niin intermediaalisuus. Jos ajatellaan kieltä, ja mitä me halutaan, et opitaan, minkälaist se vuorovaikutus on, niin multimodaalinen näkemys tarkottaa sitä, että vuorovaikutus, meillä on laaja valikoima erilaisia keinoja merkitysten luomiseen. Kieli on yksi osa sitä, ja toki myös se, että kieli sisältää itsessään paljon erilaisia asioita, mutta aika herkästi ehkä kielenopettajana me fokusoidaan tosi paljon siihen, että meillä on tietyt rakenteet, tietyt sanastot, ääntäminen, tämmöset asiat, minkä kautta rakennetaan opetusta. Jos aattelee verkkomaailmaa, se monesti pohjaa kirjotettuun kieleen, mikä kaventaa sitä käyttömahollisuutta. Sitten kun lähtee suunnittelemaan ja pohtimaan, niin jotenki yrittää avata sitä katsetta ja miettiä, että vuorovaikutus, mitä kaikkee siinä voi olla mukana. Me pystytään hyödyntämään kuvia, monenlaisia ääniä, äänimaailmaa vaikka kaupungista. Ne eri resurssit, mitä meillä on käytössä arkielämässä ja miten me niitä hyödynnetään vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, et vajavaisellakin kielitaidolla pääsee pitkälle, jos on luova käyttämään niitä resursseja, kykenee hyödyntämään muita vihjeitä ja keinoja, mitä siellä omassa ympäristössä on.

Puhuja 1 [00:17:26]: Eli multimodaalisuus tarkottaa kielen?

Puhuja 2 [00:17:30]: Moninaisuutta, monimuotoisuutta.

Puhuja 1 [00:17:34]: Sitte se toinen termi oli?

Puhuja 2 [00:17:38]: Intermediaalisuus. Sillä mä oikeestaan haluan painottaa sen toimintaympäristön tai välineen merkitystä. Vaikkapa se, että kun ollaan verkossa, niin jos meillä on käytössä kirjotuspohjanen chatti, minkälainen vuorovaikutus sillon on luontevaa. Arkielämässähän meillä on paljonkin esimerkkejä nykyään, me hyödynnetään chattia. Meillä on erilaiset viestimet perheenjäsenten kesken, missä vaihetaan tosi monenlaisia asioita, virallisissa yhteyksissä, voidaan vaikka terveyskeskukseen hoitaa asioita tai varata pöytää tai monenlaisia tämmösiä asioita. Jos meillä on käytössä videoyhteys, mitäs se mahdollistaa. Nää kytkeytyy yhteen tää multimodaalisuus ja intermediaalisuus. Videoyhteydessä me pystytään hyödyntämään toisen ilmeitä. Siellä ehkä näkyy ympäristöö. Me kyetään ymmärtämään, et minkälaisessa paikas se ihminen on, paitsi monesti nykyään tarkotuksella tausta on semmonen kuva, että ei nää missä ollaan. Videoyhteys on kuitenkin eri asia, kun et me istutaan kasvokkain. Esimerkiks jos ajatellaan katsekontaktia, videoyhteydessä sitä ei koskaan voida aidosti saavuttaa, koska sillon jos me vaikutetaan siltä, että katsotaan toista silmiin, niin oikeesti me katotaan kameraan. Jos mä katon toista silmiin videokuvassa, niin sille toiselle välittyy semmonen kuva, että mä katon jonnekin ihan muualle. Kun lähtee miettimään sitä digitaalista oppimista, miettii minkälainen väline se on. Meillä voi olla sama asia, me pystytään lukemaan kirjaa, me voidaan kirjottaa kirjeitä, me voidaan tehdä samoja asioita verkossa, me voidaan kirjottaa chatissa, sit me voidaan puhua erilaisten välineiden kautta. Me voidaan puhua puhelimessa, videoyhteyden kautta, me voidaan lähettää ääniviesti, joka kuunnellaan jälkikäteen, mutta miten se näkyy siinä vuorovaikutuksessa ja mihin me sitä hyödynnetään arkielämässä, niin sen kautta lähtee miettiin sitä kielenoppimistaki.

Puhuja 1 [00:20:14]: Tuliko tässä tutkimuksessa jotakin haasteita eteen? Mikä siinä oli haastavinta?

Puhuja 2 [00:20:28]: Haastavinta oli varmaankin just monimutkasuus. Kyseessä on tosi monimutkanen ilmiö, ja että miten sille voi tehdä oikeutta sitten kun pyrkii raportoimaan sitä omaa tutkimusta, ja sitten se aineisto on tosi moninainen juurikin sen takia, että sais valotettua sitä ilmiötä eri puolelta ja näkis niitä eri asioita, jotka liittyy siihen, kun harjotellaan digitaalisten välineiden käyttöö tai opettajaksi kasvamista. Ne näkyy siellä aineistossa, se on tosi monipuolinen aineisto. Siihen menee aika paljon aikaa, kun miettii, että miten niitä esittää, miten niitä tuo näkyviin. Esimerkiks se, et jos katotaan vaikka videolta toimintaa, mitä opettajaopiskelijat teki, niin se on senhetkinen tilanne, mut siihen liittyy tosi vahvasti se, mitä on suunniteltu, minkälainen se suunnitteluprosessi on ollu, mist se on lähteny. Siihen liittyy opetussuunnitelmat, koska ne on ollu sen taustalla kuitenkin aina, kun suunnitellaan koulussa tapahtuvaa kielenoppimista, niin siel on aina opetussuunnitelmat. Siellä liittyy vaikka se, et minkälaiset välineet meillä on käytössä, kuka on tehny päätöksen, minkälaiset koneet, minkälaiset ohjelmat ostetaan. Se vaikuttaa siihen hetkeen, kun me ollaan oppilaiden kans tekemisissä. Toisaalta se, että ne senhetkiset päätökset, niissä hetkellisissä tilanteissa, miten mä vastaan tälle oppilaalle, että se mahdollistaa sen oppilaan, et se jatkaa sitä toimintaa, toivottua toimintaa ja ehkä joutuukin poikkeamaan käsikirjotuksesta. Miten tämä vaikuttaa tuleviin tapaamisiin. Nyt mun täytyykin ehkä muuttaa suunnitelmia seuraaville tapaamisille tai rinnakkaisryhmille, ja et se näkyy siellä aineistossa, mutta sen esiintuominen. Edelleen on paljon sanottavaa.

Puhuja 1 [00:22:39]: Mä en tiä, kysyinkö mää tätä jo tai ootko sä tähän jo vastannukin vähän, mutta kun nää kieltenopiskelijat teki tämmösiä kielenoppimisprojekteja verkkoympäristössä, niin voisitko sä sanoa vaikka kolme, Mikä ois semmonen onnistunut projekti?

Puhuja 2 [00:23:18]: Varmaan vois lähtee siitä, että onnistuneen projektin taustalla on lähtökohta siinä oppilaan tai kielenopiskelijan toiminnassa, että lähtee miettiin, mitä me halutaan, että he osaa, minkälainen toiminta tukee sitä ja miten me saadaan tehtyä sellasta toimintaa, joka liittyy oppilaan arkikokemukseen ja on heille mielekästä ja merkityksellistä. Lähtökohtasesti tämä on minusta kaikkein tärkein asia.

Puhuja 1 [00:23:54]: Kyllä huomaan, että sitä ittekin miettii paljon, kun tekee virtuaalimatka -hanketta, että vaikkapa kun miettii siihen työkaluun jotakin taustakuvia ja tämmöstä, niin sehän on hirveen tärkeetä se, että ne ois semmosia koukuttavan tai kiinnostavan tai houkuttelevan näkösiä, eikä semmosia luotaantyöntäviä tai aikuisen maailmaan istuvia enemmänkin. Tämä, että ymmärtää sen yleisönsä. Sano nyt vielä, mitkä ne kolme oli.

Puhuja 2 [00:24:44]: Lähtökohtana on, et mitä halutaan, että oppilas oppii, minkälainen toiminta tukee sen osaamisen kehittymistä, ja miten tästä toiminnasta saadaan merkityksellistä sille oppilaalle tai opiskelijalle. Samaa asiaa täytyy pohtia verkko tai digitaalisten välineitten kanssa. Aika usein varsinkin sillon kymmenkunta vuotta sitten, kun alottelin opettajan uraa, on siit vähän enemmän jo aikaa, mutta se oli tosi välinekeskeistä, että lähetään siitä, että nyt sulla on tässä tämmönen laite ja käytä sitä, niin se ei itsessään riitä. Pitää aatella, että käytetään vaikka kännyköitä, koska se on oppilaista hauskaa, tai nyt on tullu vaikka robotit, niin siitäkin on mielenkiintosia tutkimuksia, että ne on ehkä hauskoja vähän aikaa, mut jos sitä toimintaa ei oo mahollista kehittää merkitykselliseksi sen kielenoppimisen kannalta, ne jää nurkkaan, ei niitä käytetä, ei ne jaksa motivoida, kun se uutuudenviehätys on hälvenny. Totta kai se vaikuttaa että mitkä välineet meillä on käytössä. Kaikilla on tietyt resurssit, ja sitte sen puitteissa, että jos pystyy luovasti miettimään ja pohtimaan ja on käsitystä siitä, että mitä eri mahollisuuksia on, tai että pystyykö vaikka kattoon vähän sen käytettävissä olevan valikoiman ulkopuolelle ja tehä vaikka hankintaehdotuksia, että jos tietää, että tämmönen ois tosi hyvänolonen uusi juttu.

[00:26:34]: Tätä podcast-sarjaa olivat tekemässä tosi monta supervoimakasta ammattilaista: Minna Hellsten, Marjo Immonen, Pauliina Kanervo ja Jussi Tomberg Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluista, Oulun yliopistolta Katri Koivu, Kati Kyllönen, Heini Pohjola ja Antti Siipo. Aluehallintovirastosta Sirpa Kova ja Linda Mård, Mainostoimisto Laboratorio Uleåborgista Jani Kaarlela ja Mika Pyhähuhta.