#15 Tunteiden säätely osana oppimisen taitoja – miten tukea oppilaita kouluarjen tilanteissa?

Merkkien selitykset:
[?] =  sanan kirjoitusasusta ei voi olla täysin varma, mutta merkitys on ainakin sinne päin. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [sana? 00:15:44] [??] =  sanasta ei voinut saada selvää, joten se on täysin epävarma tai sitä ei voitu kirjata ylös lainkaan. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [?? 00:15:44] [tekstiä] =  äänet tai litteroimatta jätetyt kohdat merkitään tekstiin hakasulkeisiin, esim. [naurahtaa] tai [haastattelu keskeytyy hetkeksi, kun haastateltava vastaa puhelimeen]

————————————————————————————————————————

[äänite alkaa] [musiikkia 00:00:01]

Intro [00:00:01]: Tietoa, tutkimuksia, tuloksia. Sivistyksen Supervoimia podcast.

Mainos [00:00:09]: Sivistys on supervoima, joka kasvattaa tiedolle ja taidolle siivet. Sivistys on sitä, että tietää enemmän ja luulee vähemmän. Sivistys rakentaa tiedon ja taidon atomeista välittävän ja vastuullisen ihmisen. Sivistyksen Supervoimia. Podcast-sarja, jossa kuulet supervoimien tekijöistä ja siitä, miten kaikki liittyy ihmeellisesti kaikkeen. Kuuntele ja vahvistu.

Puhuja 1 [00:00:34]: Saa kertoa omista tunteistaan ja peloistaan ilman, että kukaan ihmettelee mitä toi oikein kertoo. Näin kuvasi oululainen oppilaskokemuksiaan tunne- ja turvataitotunneista Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen Karvin kyselyssä. Karvi arvioi viime vuonna kiusaamisen vastaisia menetelmiä, ja Oulun tunne- ja turvataitokasvatuksen malli oli yksi seitsemästä mukaan valitusta menetelmästä. Oulussa kaikissa perusopetuksen kouluissa on toteutettu tunne- ja turvataitokasvatusta nyt parin lukuvuoden ajan. Mun nimi on Satu-Maaria Toppinen ja työskentelen Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluissa tunne- ja turvataitokasvatuksen kehittäjäopettajana. Koordinoin ja kehitän Oulussa tehtävää tunne- ja turvataitokasvatusta ja olen mukana laajemminkin oppilaiden hyvinvointiin sekä kiusaamisen ja häirinnän ennaltaehkäisyyn liittyvässä työssä. Kehittäjäopettajana teen paljon yhteistyötä eri toimijoiden kanssa näiden teemojen parissa. Koulutukseltani olen kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja ja erityisopettaja ja olen myöskin seksuaalineuvoja. Kehittämistyön lisäksi työskentelen puolet työajasta alakoululla erityisopettajana. Aiheena tässä podcastissa ovat oppilaiden tunteet ja tunteiden säätely. Tästä aiheesta mun kanssa on keskustelemassa tutkijatohtori Tiina Törmänen Oulun yliopistosta. Kertoisitko Tiina vähän itsestäsi?

Puhuja 2 [00:02:08]: Joo, eli mä oon Törmäsen Tiina. Mä oon koulutukseltani kasvatustieteen tohtori ja luokanopettaja. Tällä hetkellä mä toimin tutkijatohtorina oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusryhmässä Oulun yliopistossa kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnassa. Mun tutkimusaiheita ovat erityisesti oppilaiden motivaatio, tunteet ja oppimisen säätely.

Puhuja 1 [00:02:27]: Ja sä oot Tiina väitellyt kasvatustieteen tohtoriksi viime tammikuussa tunteiden säätelystä.

Puhuja 2 [00:02:31]: Joo, kyllä. Näin on.

Puhuja 1 [00:02:35]: Tunteet ja tunteiden säätely, nehän mietityttää ja puhututtaa paljon opettajia myöskin tuolla kentällä. Ja meillä Oulussa aiheeseen on kiinnitetty ihan systemaattisesti huomiota tunne- ja turvataitokasvatuksen kautta. Tänään meillä on tarkoitus keskustella Tiinan kanssa tästä aiheesta sekä tutkimuksen että käytännön kouluarjen näkökulmasta. Kertoisitko sä Tiina kuitenkin ensin vähän tarkemmin sun taustasta ja väitöstutkimuksesta?

Puhuja 2 [00:02:59]: Joo, eli mä oon tosiaan aiemmin opiskellut luokanopettajaksi Oulun yliopistossa, mutta jo opintojen aikana mua puraisi aika pahasti tutkimuskärpänen ja päädyinkin itse asiassa sitten luokanopettajaksi valmistumisen jälkeen tekemään väitöstutkimusta oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusryhmään. Mä tein mun väitöstutkimuksen osana Suomen Akatemian rahoittamaa EmReg-tutkimushanketta, jossa laajempana tutkimusteemana oli nimenomaan tunteiden säätely osana perusasteen oppilaiden oppimista. Ja tässä mun omassa väitöstutkimuksessa mä tarkastelin erityisesti kuudennen ja seitsemännen luokan oppilaiden tunteita ja tunteiden säätelyä yhteisöllisen oppimisen tilanteissa, eli niissä tilanteissa kun oppilaat yrittää pienryhmissä yhdessä rakentaa ymmärrystä esimerkiksi jostakin opittavasta aiheesta, tai sitten etsiä ratkaisua johonkin ongelmaan.

Puhuja 1 [00:03:56]: Kuulostaa kyllä tosi kiinnostavalta aiheelta. Ja miksi sä valitsit tarkastella tätä aihetta juurikin tuon yhteisöllisen oppimisen tilanteissa?

Puhuja 2 [00:04:03]: No, nykyisinhän kouluissa ja myös työelämässä työskennellään ja opitaan yhä enenevissä määrin yhdessä muiden kanssa ja nää sosiaaliset oppimisen tai työskentelyn tilanteet tuppaa yleensä olemaan juuri niitä hyvin tunteikkaita tilanteita, varsinkin esim. yläkoululaisille. No, niinpä juuri näissä tilanteissa myös sitten ne tunteiden säätelytaidot korostuvat ja niille on tarvetta. Tämmöisissä ryhmätyöskentely-tilanteissa meiltä vaaditaan tunteiden itsesäätelyä, eli taitoa säädellä niitä omia tunteita. Mutta myös sitten koko ryhmältä vaaditaan semmoista yhteistä kykyä pitää yllä oppimiselle suotuista positiivista tunnetilaa. Tällöin sitten kun se koko ryhmä säätelee yhdessä niitä oppimiseen liittyviä tunteita, niin puhutaan sosiaalisesti jaetusta tunteiden säätelystä. No, kolmas yhteisöllisen oppimisen ja työskentelyn tilanteissa läsnä oleva tunteiden säätelyn muoto on kanssasäätely. Eli sillä tarkoitetaan sitä, että kun esimerkiks toinen ryhmän jäsen tukee toista tunteiden säätelyssä, vaikka lohduttamalla tai auttamalla tulkitsemaan tilannetta positiivisemmin. Ja mun väitöstutkimus keskittyy erityisesti näihin niin kutsuttuihin ryhmätason säätelymuotoihin, eli kanssasäätelyyn ja sosiaalisesti jaettuun säätelyyn. Ja vaikka tutkimuksen ja varmasti myös käytännönkin kentällä tiedostetaan, että tunteita ja tunteiden säätelyä on tärkeä tutkia myös tästä näkökulmasta, niin tätä aihetta ei itse asiassa silti ole kansainvälisestikään juuri tutkittu nimenomaan yhteisöllisen oppimisen kontekstissa, mikä sitten myös vahvisti tätä mun omaa aiheenvalintaa.

Puhuja 1 [00:05:47]: Aivan totta. Tärkeä näkökulma tuo. Mutta ennen kuin siirrytään keskustelussa eteenpäin, niin tiivistäisitkö sä vielä kuulijoille lyhyesti, että mitä se tunteiden säätely on ja miten se liittyy koulussa tapahtuvaan oppimiseen?

Puhuja 2 [00:05:59]: No, tunteiden säätelyllä tarkoitetaan kykyä tunnistaa, tarkkailla ja kontrolloida tunnekokemuksia ja myös tunteiden ilmaisemista. Ja… No, tunteethan itsessään ovat aivan erottamaton osa meidän joka päivästä elämää. Ne heräävät erityisesti semmoisissa tilanteissa, jotka me tulkitaan meidän omien tavoitteiden kannalta tärkeiksi. No, senpä vuoksi onkin täysin luonnollista, että niitä tunteita herää myös erilaisissa oppimisen tilanteissa. Ja oppimisessa tunteiden säätelyä tarvitaan erityisesti silloin, kun negatiiviset tunteet, esimerkiksi ahdistus tai tylsyys, estävät meitä oppimasta tai etenemästä kohti oppimistavoitteita. Toisaalta sit sillä tunteiden säätelyllä voidaan myös tietoisesti vahvistaa positiivisia tunteita kuten innostusta ja tällä tavalla sitten lisätä esimerkiksi motivaatiota sitä oppimistehtävää kohtaan. Ja tämän vuoksi mun omassa väitöstutkimuksessa mä korostankin, että se tunteiden säätely on tärkeä osa oppimisen taitoja ja erityisesti niitä oppimisen itsesäätelytaitoja. Ja tokihan niitä tarvitaan paljon myös myöhemmin elämässä, esimerkiksi erilaisissa arjen haastetilanteissa. Eli kaiken kaikkiaan nää tunteiden säätelytaitot on taitoja, joita olisi myös syytä tukea koko sen peruskoulun ajan.

Puhuja 1 [00:07:17]: No, oon kyllä täysin samaa mieltä tuosta. Ja meidän opettajien olisi tärkeä muistaa, että kyseessä on nimenomaan taidot joita voi opettaa ja oppia, aivan kuten me opetetaan koulussa muitakin tärkeitä taitoja. No, voitko sä kertoa vielä jonkin esimerkin, mitä se sosiaalisesti jaettu tunteiden säätely voisi olla käytännössä?

Puhuja 2 [00:07:37]: Joo, ilman muuta. Eli kun niitä tunteita säädellään sosiaalisesti jaetusti, niin niitä tunnistetaan, tarkkaillaan ja kontrolloidaan sillä tavalla yhdessä keskustellen. Ja käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun me ei vaikka onnistuta jossain oppimistehtävässä meidän tavoitteiden mukaisesti ja siitä seuraa pettymys, niin me voidaan hakea siihen tilanteeseen yhdessä esimerkiksi semmosia positiivisempia tulokulmia, että hei, että no, me ei ehkä saatu nyt kaikkea tehtyä mitä me suunniteltiin, mutta se mitä me tehtiin, niin me tehtiin tosi huolellisesti ja rakennettiin semmoinen syvällinen ymmärrys siitä opittavasta asiasta ja opittiin se tosi hyvin. Ja tämä sitten voi auttaa meitä muuttamaan sitä tulkintaa siitä tilanteesta, eli se epäonnistuminen voikin tuntua olevan lähempänä onnistumista. Näin sitten myös ne negatiiviset tunteet voivat muuttua positiivisemmiksi. Mutta hei, Satu-Maaria, kuulostaako tämä susta yhtään tutulta, että oletko sä havainnut tämmöistä keskustelua esim. oppilailta sun työssä opettajana?

Puhuja 1 [00:08:39]: Kyllä jonkin verran oon. Tällaista näkee ehkä enemmän vähän vanhemmilla oppilailla. Ja jotta myös tällaista jaettua tunteiden säätelyä voisi oppia, niin olisi sellainen systemaattinen tunnetaitokasvatus kyllä tärkeää aivan pienestä lähtien. Ja ajattelen kyllä, että tosi tärkeää on myös sellainen aikuisen mallintaminen, tilanteiden sanoittaminen ja sellainen ääneen ajattelu, jotta myös tämä sosiaalisesti jaettu tunteiden säätely voisi kehittyä. No, mua kiinnostaa myöskin että miten tällaista aihetta oikein voi tutkia.

Puhuja 2 [00:09:12]: Hyvä kysymys. Se ei nimittäin ole mitenkään kauhean yksinkertaista, varsinkaan silloin kun halutaan tutkia sitä oppilaiden vuorovaikutusta ja käytöstä mahdollisimman aidoissa oppimisen tilanteissa, niinkun mä halusin tehdä tässä mun väitöstutkimuksessa. Se itse asiassa vaatii aika paljon resursseja ja mulla kävikin sitten tosi hyvä tuuri, kun mä pääsin mukaan tähän oppimisen ja koulutusteknologian tutkimusryhmään, jolla on paljon kokemusta oppimisen tutkimisesta. Mä pääsin sitten keräämään tätä aineistoa yhteistyössä tosi asiantuntevan ja huipun tutkijatiimin kanssa. Ja tässä mun omassa väitöstutkimuksessa mä käytin aidoista yhteisöllisen oppimisen tilanteista kerättyä videoaineistoa. Sitä kerättiin Oulun yliopiston Leaf-tutkimustilassa, mutta myös sitten ihan oikeissa luokkahuoneissa, osana sitä oppilaiden normaalia opetusta. Eli me siis ihan pakattiin meidän tutkimusryhmän kanssa kamerat ja mikrofonit ja vietiin ne oppilaiden luokkaan ja ne oli siellä useamman oppitunnin ajan. Ja näistä videonauhoitteista mä sitten havainnoin, että miten ja minkälaisia tunteita ne oppilaat ilmaisivat sanallisesti ja kehollisesti siellä ryhmätyöskentelyn aikana. Ja lisäksi sitten sieltä oppilaiden vuorovaikutuksesta mä pystyin havainnoimaan, että miten he keskustelivat ja säätelivät näitä tunteitaan yhdessä, sosiaalisesti jaetusti. Ja tässä mun tutkimuksessa mä kokeilin myös hieman tämmöisiä uudenlaisia tapoja tutkia tunteita ja niiden säätelyä oppimistilanteissa. Eli jokainenhan meistä tietää, että varsinkin semmoiset intensiiviset tunteet, kuten vaikka innostus tai viha tai ahdistus, niin ne tuntuvat myös kehossa. Niinpä mä sitten hyödynsin tässä mun tutkimuksessa myös ihon sähkönjohtavuuden mittausta, joka on yhteydessä sympaattisen hermoston aktivaatiotasoon ja sitten sitä kautta se voi kertoa myös näistä oppilaiden tunnereaktioista.

Puhuja 1 [00:11:10]: No, tuo tutkimusaineiston kerääminen kuulosti kyllä tosi kiinnostavalta ja myös monipuoliselta. Minkälaisia tuloksia sä sait? Miten hyvin oppilaat säätelevät tunteitaan yhteisöllisen oppimisen tilanteissa?

Puhuja 2 [00:11:26]: Jos mä tiivistän näitä tuloksia tosi lyhyesti, niin yleisesti se mun tutkimus osoitti että yhteisöllinen oppiminen herättää oppilaissa paljon erilaisia tunteita, mutta sitten ajoittain niiden säätelyssä tarvittaisiin kyllä harjoitusta. Eli oppilaat ilmaisivat paljon tunteitaan ja itse asiassa yllättävän paljon myös negatiivisia tunteita, mutta sitten taas sitä tunteiden säätelyä ei ilmennyt läheskään niin paljon kuin sille vaikutti olevan tarvetta.

Puhuja 1 [00:11:51]: Kuulostaa kyllä tutulta koulumaailmankin näkökulmasta. No, tarkastelitko sä sitä mikä näitä tunteita oppilaissa herätti?

Puhuja 2 [00:11:59]: No joo, itse asiassa kyllä. Yhdessä mun osatutkimuksessa mä tarkastelin myös vähän tätä. Tunteita herättivät luonnollisesti siihen itse oppimistehtävään liittyvät tekijät, eli esimerkiksi jos siellä oli joku haaste, että ei vaikka ymmärretty tehtävää tai osattu tehdä sitä. Tai sitten onnistuttiin tosi hyvin ja siitä sitten iloittiin. Mutta hyvin usein myös semmoiset sosiaaliset tekijät oppilaiden välillä, eli esimerkiksi kinastelu herättivät niitä tunteita, mutta sit toisaalta myös semmoinen yhdessä vitsailu ja semmoinen pieni hauskanpito siinä oppimisen yhteydessä. Mutta kuulostavatko nämä yhtään tutulta sieltä käytännön näkökulmasta? Näkeekö tämmöisiä tekijöitä myös siellä koulun arjessa?

Puhuja 1 [00:12:51]: No joo, kyllä. Opettajille on varmasti tuttu tilanne siellä arjessa, että kun oppilaat työskentelevät ryhmässä, niin ei se työskentely aina suju välttämättä niin hyvin. Että voi olla, että jotkut ryhmän jäsenet eivät ole tehtäväorientoituneita, vaan puuhailisivat mieluummin ihan muuta. Tai oppilailla voi tulla riitaa vaikkapa työn toteutuksesta ja työnjaosta. Ja myöskin oppilailla tunne- ja vireystilat voivat olla siellä ryhmän sisällä hyvinkin erilaisia, mikä sitten myöskin haastavoittaa työskentelyä.

Puhuja 2 [00:13:11]: Tosi kiinnostavaa, että sä nostit esille juuri tuommoisen esimerkin jossa se ryhmänjäsenten keskinäiset tavoitteet tai vaikka ne tunnetilat eivät ole yhtenäiset, koska tässä munkin tutkimuksessa esiintyi just tällaisia tilanteita yllättävän paljon. Aika tyypillinen esimerkki oli esim. semmoinen, että osalla niistä oppilaista oli tosi hauskaa ja he ilmaisivat positiivisia tunteita, mutta valitettavasti nämä tunteet liittyivät sitten aivan johonkin muuhun kuin itse siihen tehtävän tekemiseen. Ja tämä sitten taas ärsytti niitä oppilaita ja herätti negatiivisia tunteita niissä, ketkä olisivat halunneet keskittyä siihen itse tehtävän tekemiseen.

Puhuja 1 [00:13:57]: Ymmärrettävä tilanne. Mitä sä ajattelet tutkijana, miten tällaisessa tilanteessa voisi sitten tukea oppilaita?

Puhuja 2 [00:14:04]: No, hyvä puolihan näissä haasteissa on se, että ne ovat itse asiassa oppilaille niitä erittäin hyviä oppimisen mahdollisuuksia. Ja jos opettaja havaitsee tämmöisen tunteiden kannalta haastavan tilanteen, niin yksi erittäin hyvä keino on mennä siihen tilanteeseen ja mallintaa niille oppilaille siihen tilanteeseen sopivia tunteiden säätelystrategioita. Ja erityisesti sitä, että kuinka tämmöinen haastava tilanne voidaan ratkaista yhdessä keskustellen sen sosiaalisesti jaetun oppimisen säätelyn keinoin. Ja säkinhan Satu-Maaria nimenomaan nostit tuossa aiemmin jo esille ja korostit, että kuinka tärkeää se nimenomaan se opettajan mallintaminen on niissä tilanteissa. Mut hei, tulisiko sulle mieleen joku ihan käytännön tilanne, jota me voitais käyttää tässä esimerkkinä?

Puhuja 1 [00:14:42]: No joo, sellaisen tilanteen voisin tässä esimerkkinä kertoa, että erään luokan oppilaita oli tekemässä ryhmätyötä käytävällä, tuolla koululla, siinä mun oman työskentelytilan lähellä. Tein siinä omia puuhia omassa luokassa, kunnes mun huomion sitten kiinnitti sieltä käytävältä kantautuvat äänet. Jotkut oppilaat siellä korottivat ääntä toisilleen, huusivat kiukkuisena ja puhuivat ikävään sävyyn. Siinä oli oppilailla selvästi tullut erimielisyyttä jostakin asiasta.

Puhuja 2 [00:15:13]: No, tää kuulostaa kyllä varmaan aika semmoselta tyypilliseltä tilanteelta, mikä siellä arjessa tulee opettajalle vastaan. Miten sä sitten Satu-Maaria toimit opettajana tässä tilanteessa?

Puhuja 1 [00:15:21]: No joo, mä lähdin siitä sitten oppilaiden luo ja menin siihen rauhallisesti ja ystävällisesti juttelemaan, että hei, onkos teillä täällä ryhmätyön tekeminen meneillään. No, siihen sitten yksi oppilas sanoi aika turhaantuneen kuuloisena että no joo, pitäisi saada tämä tehtyä, mutta ei tästä tule mitään. Ja oppilailla oli siinä lattialla sellainen suuri voimapaperi, jolle oli piirretty ihmishahmo ja osa siitä hahmosta oli maalattu jo pulloväreillä. Muutama oppilas istui siinä lattialla aika ärtyneen oloisina, muista poispäin kääntyneenä. No, rupesin siinä sitten selvittämään että mistä se kenkä oikein heillä puristaa. Kysyin, että voisinko mä auttaa teitä jotenkin, että teidän työskentely on ilmeisesti keskeytynyt jostakin syystä. No, yksi oppilas alkoi siinä kertoa että on tosi vaikea, kun kaksi oppilasta halusi maalata tuon hahmon housuja, mutta sitä ei mahdu tekemään kuin yksi. Ja myöskin siitä oli vielä epäselvyyttä, että mitä siihen työhön pitäisi tehdä ja kuka tekee mitäkin. No, mä autoin sitten oppilaita tunnistamaan siinä tilanteessa, että mikä haaste tässä oli. Ja sanoinkin, että no, kuulenko oikein, että teillä tuli erimielisyyttä housujen maalaamisesta ja mitä muuta tähän työhön vielä pitäisi tehdä. Sen jälkeen aloin tukea heitä sen tilanteen ratkaisemisessa. Ja kyselin, että no, miten tämä tilanne voitais ratkaista. Aloitetaanko vaikka niistä housuista? Että te sanoitte että kaksi oppilasta haluaisi maalata niitä housuja, mutta vain yksi mahtuu sitä tekemään. Nyt kun katselen tässä noita housuja, niin siellähän näyttäis olevan vielä aika paljon maalattavaa, että miten tässä voitais oikein toimia. No, yksi oppilaista, kutsutaan häntä tässä nyt vaikka Millaksi, niin hoksasi sitten että se paperi oli aika ahtaasti aivan siinä seinän vieressä. Ja Milla sanoikin sitten, että jos siirretään tätä paperia ja haetaan Mikollekin sivellin, niin hänkin voisi sitten maalata housuja yhdessä Pekan kanssa. Tosi hyvä idea, totesin sitten siihen. Ja jatkoin, että mitä muuta tähän työhön olisi vielä hyvä teidän mielestä tehdä ja mitäs sillä ohjeessa sanottiinkaan. Että käydäänkö kierros, että jokainen saa sanoa oman mielipiteensä. Oli tosi mahtava nähdä, kuinka aiemmin työskentelystä vetäytyneet oppilaat sitten kääntyivät siinä muita kohti, heidän asentonsa rentoutui ja he tulivat mukaan siihen keskusteluun. Jokainen sai sanoa oman mielipiteensä, mitä se työ vielä sitten kaipaisi. No, kommentoin siinä aina sopiviin väleihin sitten kannustavasti. Oppilaat selvästi innostuivat myöskin toistensa ideoista ja olin siinä enemmän itse sellainen sivusta seuraaja, tsemppaaja, kun oppilaat rakensivat toisiaan kuunnellessa suunnitelmaa ja jakoivat niitä tehtäviä. He pohtivat vielä yhdessä, että mitä välineitä tarvitaan lisää. Sitä paperia siirrettiin, jotta työskentelytilaa tuli enemmän ja jokainen jatkoi työskentelyä oman tehtävän parissa. Seurailin siinä hetki aikaa, että se työskentely lähti heillä sujumaan sovitulla tavalla ja kehuin heitä siitä, että kuinka hienosti he olivat keskustelemalla ja kaikkien mielipiteitä kuuntelemalla löytäneet yhdessä siihen tilanteeseen ratkaisun ja kuinka hyvin se heidän työskentelynsä nyt sujui. No, sanoitin ja normalisoin heille myöskin sitä, että kuinka eri mielisyyksiä ja riitojakin tulee aina kun työskennellään yhdessä, mutta hankalistakin tilanteesta voi kuitenkin päästä eteenpäin ja me onneksi voidaan oppia myöskin näitä ryhmätyöskentelyssä tarvittavia taitoja.

Puhuja 2 [00:18:48]: No, tuo on kyllä tosi hyvä esimerkki siitä, että miten just kysymysten ja keskustelun kautta voi ohjata oppilaita ensin tunnistamaan ja sitten ratkaisemaan sen haasteen itse ja myös sillä lailla, että jokainen pääsee osallistumaan ja esittämään omia ajatuksiaan siihen sen haasteen ratkaisemiseksi. Sen sijaan, että menisi sitten itse siihen semmoisena auktoriteettina paikalle ja määräisi vaikka että Mikko, sinä värität nyt nämä housut ja piste. Tuossa esimerkissä itse asiassa oppilaat keksivät yhden ihan semmoisen teoriassakin huomioidun tunteiden säätelystrategian, eli tilanteen muuttamisen. Eli he muokkasivat sitä tilannetta niin, että se ärsytystä aiheuttava tekijä siitä tehtävästä poistui. Ja näytti siltä, että yhteiset ideat myös innostivat ja tukivat sitä itse tehtävän tekemistä, eikö niin?

Puhuja 1 [00:19:36]: No, juuri näinhän siinä sitten kävi. No, sitten mä siinä seurailin hetken aikaa heidän työskentelyä, joka nyt tosiaan näytti sujuvan hyvin ja mukavassa hengessä ja työkin tuli sitten lopulta valmiiksi. Mutta tuleeko sinulle Tiina mieleen vielä muita tapoja tukea tunteiden säätelyä nimenomaan yhteisöllisessä oppimisessa?

Puhuja 2 [00:19:58]: No, mun oman tutkimuksen perusteella tulee mieleen ainakin kaksi tärkeää asiaa. Mun tutkimuksessa mä havaitsin, että jos ne oppilaat onnistuivat rakentamaan sen oppimistilanteen alussa semmoisen positiivisen ja oppimista tukevan tunnetilan, niin sitä tunteiden säätelyä esiintyi useammin myös sitten niillä tunteiden kannalta haastavilla hetkillä myöhemmin. Eli tämän perusteella mä sanoisin opettajille, että antakaa aluksi oppilaille aikaa tutustua toisiinsa, ryhmäytyä ja luoda yhdessä sille oppimiselle pohjaksi semmoinen positiivinen ja turvallinen ilmapiiri. Eli joskus tässä semmoinen yhteinen vitsailu ja hauskanpitokin voi olla aivan paikallaan, ennen kuin siirrytään sitten sen varsinaisen tehtävän pariin.

Puhuja 1 [00:20:39]: No, erittäin hyvä huomio. Tätä ei aina ehkä kiireisessä arjessa tule opettajana ajatelleeksi. Meidän opettajien olisi varmasti myös ihan varsinaisen työn edistymisen kannalta tärkeä kiinnittää tietoista huomiota ryhmäytymiseen ja positiivisen ilmapiirin luomiseen. Ja ehkäpä ryhmillä olisi hyvä olla aina työskentelyalussa jokin semmoinen mukava ja helposti toteutettava ryhmäytymistehtävä.

Puhuja 2 [00:21:04]: Aivan. No, sit toisena asiana mä nostaisin esille, että myös se oppilaiden oma tietoisuus tunteista ja niiden säätelemisen keinoista on todella keskiössä. Itse asiassa myös aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että oppilaat eivät itse asiassa tunnista näitä tunteisiin ja motivaatioon liittyviä haasteita niin hyvin, kuin niihin kognitiivisiin eli tiedollisiin tekijöihin, kuten vaikka tehtävän ymmärrykseen liittyviä haasteita. Varmaan osin sitten tämän vuoksi myöskään se tunteiden säätely ei usein toteudu silloin, kun sille olisi tarvetta. Eli kyllä erittäin tärkeässä roolissa on sekä oppilaiden, mutta myös sitten opettajien tietoisuuden lisääminen tästä aiheesta. Satu-Maaria, mä olen kuullut että Oulussa tehdäänkin tämän aiheen parissa erittäin hyvää työtä. Kertoisitko vähän lisää, että miten Oulun kouluissa nämä tunnetaidot ja niiden tukeminen on otettu huomioon?

Puhuja 1 [00:21:57]: No joo, minäpäs yritän tiiviisti kertoa. Eli meillä Oulussa tunne- ja turvataitokasvatus on kirjattu kaikkiin varhaiskasvatusta ja perusopetusta ohjaaviin asiakirjoihin. Ja myöskin tällainen lakisääteinen suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi kiusaamiselta, häirinnältä ja väkivallalta velvoittaa meitä toteuttamaan tunne- ja turvataitokasvatusta. Ja Oulussa kaikissa meidän perusopetuksen kouluissa on tunne- ja turvataitovastaava, eli tähän tehtävään valittu opettaja, jonka tehtävänä on koordinoida oman koulunsa tunne- ja turvataitokasvatusta ja esimerkiksi laatia vuosisuunnitelma sen toteuttamiseksi siellä omassa koulussa. Tarkoitus kuitenkin on, että kaikki opettajat ovat mukana tässä kasvatustyössä näiden asioiden opettamisessa. No, sitten opettajien ja muiden kasvatusalan työntekijöiden ja myös vanhempien tueksi on laadittu materiaalia. On esimerkiksi ikä- ja kehitystason huomioivat opetusmateriaalit, sarjakuvia, animaatio ja erilaisia toimintaohjeita. Materiaalia on tehty myös monikulttuurisen työn tueksi ja sitä on käännetty eri kielille. Kaikki nämä materiaalit löytyvät osoitteesta Turvataitokasvatus.fi ja on ihan vapaasti ammattilaisten ja myös vanhempien hyödynnettävissä. Kuten nimikin jo kertoo, niin tunnetaidot kuuluvat olennaisesti tunne- ja turvataitokasvatukseen. Lasten kanssa me opetellaan tunnetaitoja ikä- ja kehitystason mukaisesti. Meillä Oulussa tehdystä opetusmateriaalista löytyy ihan valmiita tunti- ja tuokiosuunnitelmia, joissa löytyy harjoituksia tästä aiheesta. Esimerkiksi alkuopetusikäisten kanssa me harjoitellaan tunnistamaan ja nimeämään erilaisia tunteita, ymmärtämään niiden tunteiden merkityksiä ja kuvailemaan, että missä kohtaa kehoa eri tunteet tuntuvat. Sitten me ohjataan lapsia ymmärtämään, että tunteet vaihtuvat ja ovat tilannesidonnaisia ja että myös ne ikävältä tuntuvat tunteet menevät kyllä ohi. Kaikki tunteethan ovat hyviä ja sallittuja ja kuuluvat ihmisenä olemiseen. Ja on myöskin tärkeää opetella erilaisia keinoja säädellä hankalalta tuntuvia tunteita, esimerkiksi kiukkua ja pettymystä. Yhtenä tärkeänä nostona näihin teemoihin liittyen voisi mainita yläkouluikäisten tunnetaidosta sen, että harjoittelemme tunnistamaan tunteita ristiriitatilanteissa ja ilmaisemaan niitä rakentavalla tavalla. Ja myöskin vahvistetaan arjessa sellaisia myönteisiä tunteita, esimerkiksi kiitollisuutta ja itsemyötätuntoa. Ja meillä on Oulun tunne- ja turvataitokasvatuksessa huomioitu myöskin myönteisen luokkahengen rakentuminen. Tästä tulikin mieleen, että mitä mieltä Tiina sä oot siitä näkemyksestä, että luokan tunneilmapiiri vaikuttaa merkittävästi oppimiseen.

Puhuja 2 [00:24:44]: No, kyllä mä näkisin että sillä on erittäin olennainen merkitys. Että kun ajatellaan, että se oppiminen ei ole vain niin kutsuttua tiedon kaatamista opettajalta oppilaalle, niin olisi tosi tärkeää että oppilaat uskaltaisivat myös ajatella kriittisesti ja esittää aidosti niitä tunteita ja niitä omia ajatuksia ja näkökulmia aiheisiin. Eli rakentaa sitä ymmärrystä siellä yhdessä niiden muiden oppilaiden ja opettajan kanssa. Ja tässä sitten korostuukin se opettajan rooli sellaisena oppimisen mahdollistajana ja oppimista tukevan oppimisympäristön rakentajana. Ja tässä nimenomaan sillä tunneilmapiirillä on erittäin olennainen rooli. Että jos siellä oppimistilanteessa vallitsee sellainen negatiivinen ja ehkä vähän turvatonkin ilmapiiri, niin eivät ne oppilaat kyllä silloin varmasti uskalla myöskään toimia aidosti niillä omilla ajatuksillaan, mikä sitten varmasti on sitä oppimista hidastavaa tekijää. Miten sä Satu-Maaria näet tämän asian?

Puhuja 1 [00:25:41]: No, juurikin tällä tavalla. Että jos se oppilas kokee siellä oppimistilanteessa vaikkapa pelkoa tai jännitystä, niin kyllä se oppiminen on lähes mahdotonta. Ja näin on myöskin, jos oppilaalla on voimakasta yli- tai alivireyttä. Tämmöisissä tilanteissa kyllä se luova ajattelu estyy ja myös kognitiiviset toiminnot vaikeutuvat. Mä ajattelenkin, että yksi tärkeimmistä asioista siellä oppitunneilla on, että opettaja loisi sinne luokkaan sellaisen turvallisen, hyväksyvän ja positiivisen ilmapiirin. Olen itse lukuisia kertoja kyllä nähnyt, että kuinka tämmöinen ilmapiiri vaikuttaa oppilaiden oppimiseen positiivisesti. No Tiina, mitä sä haluaisit sanoa opettajille jotka työskentelevät tämän aiheen parissa?

Puhuja 2 [00:26:25]: No, oikeastaan mä haluaisin korostaa, että ihan jokainen opettaja työskentelee tämän aiheen parissa, oli kyse sitten esimerkiksi perusopetuksesta tai korkeakouluopetuksesta. Nämä tunteiden säätelytaidot toki kehittyvät erityisesti lapsuuden ja nuoruuden aikana, jolloin näiden taitojen harjoitteleminen ja tukeminen on erittäin olennaista. Ja varsinkin esimerkiksi yläkoulu on oppilaille erittäin tunteellista aikaa. Silloin ne tunnereaktiot ovat paljon normaalia voimakkaampia, mutta sitten taas ne tunteiden säätelytaidot eivät ole vielä ihan täysin kehittyneitä. Mutta sit taas toisaalta se tuen tarve siihen tunteiden säätelyyn ei lopu kokonaan koskaan. Myös me aikuiset ja vaikka korkeakouluopiskelijat voidaan tarvita tukea negatiivisten tunteiden säätelyyn, jotta ne eivät sitten kasaannu ja vaikuta negatiivisesti esimerkiksi hyvinvointiin.

Puhuja 1 [00:27:17]: No, juurikin näin. No, minkälainen työkalupakki opettajilla olisi hyvä olla tunteiden säätelyn tukemiseen?

Puhuja 2 [00:27:28]: No, mä itse näen että täällä työkalupakissa olisi hyvä olla sopivassa suhteessa sekä sitä teoriatietoa että käytännön kokemusta aiheesta. Se teoriatieto aiheesta lisää opettajien tietoisuutta ja kykyä arvioida esimerkiksi sitä, että millainen tuen keino olisi sopiva mihinkin tilanteeseen. Koska ne tunteethan ovat hyvin tilannesidonnaisia ja siten myöskään tunteiden säätelystrategioihin ei voi soveltaa semmoista yksi strategia sopii kaikkeen ja kaikkiin tilanteisiin -periaatetta. No, teoriassa näitä tunteiden säätelystrategioita voi jaotella esimerkiksi sen mukaan, että missä vaiheessa niin kutsuttua tunteiden syntymisprosessia ollaan. Yksi esimerkki tästä voisi olla vaikka se, että kun se oppilas on jo voimakkaan tunteen vallassa, niin kannattaa keskittyä semmoisiin strategioihin joilla se voimakas tunnereaktio saadaan ensin rauhoittumaan. Että tämmöisissä tilanteissa voi olla aika turha lähteä selittämään, että hei, no, on se tälläkin tummalla pilvellä se kuuluisa hopeareunus, tai alkaa selvittämään esimerkiksi oppilaiden välistä ristiriitatilannetta. Ensin on hyvä antaa sen oppilaan rauhoittua semmoisilla keinoilla, jotka taas sitten siellä käytännössä on havaittu hänen kohdallaan sopiviksi. No, toisaalta sitten taas yleisesti olisi hyvä pyrkiä säätelemään tunteita jo ennen kuin ne todella intensiiviset tunnereaktiot ehtivät syntyä. Tällaisia niin kutsuttuja ennakoivia strategioita voi olla esimerkiksi se tilanteen muuttaminen, jota Satu-Maaria säkin kuvasit hyvin siinä housujen maalaamisesimerkissä. Tai sitten esimerkiksi se huomion kiinnittäminen asian positiivisiin puoliin ja sitä kautta se oman tulkinnan muuttaminen. No, tulisiko Satu-Maaria sulle vielä mieleen jotakin muuta, jota me voitaisiin laittaa sinne työkalupakkiin?

Puhuja 1 [00:29:17]: No joo, mä aattelen että kasvatustyössähän erityisen tärkeää ovat ne opettajan omat tunnetaidot. Että opettajahan tarvitsee niitä työssään ihan jatkuvasti. Opettajalla itsellään herää tunteita siellä kouluarjessa ja erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Tämä olisi tosi tärkeä tiedostaa ja tunnistaa. Eli opettajan on tärkeää tunnistaa tunteitaan, oppia kuuntelemaan omaa kehoaan, tuntemuksiaan ja myös pystyä reflektoimaan sitä omaa toimintaansa ja tunneilmaisuaan, jotta me voidaan siellä arjessa olla lapsille turvallisia aikuisia. Opettajan olisi myös tärkeää tukea lasten tunteiden säätelyä. Että mitä pienemmästä lapsesta on kyse, niin sitä enemmän sitä aikuista tarvitaan kanssasäätelijänä. Ja opettajana olisi myös hyvä muistaa, että meidän tunteethan välittyvät oppilaalle ennen kaikkea meidän kehon kautta, meidän liikkeistä, asennoista, ilmeistä ja eleistä, äänenpainoista ja äänensävyistä. Ja tunteethan myöskin tarttuvat herkästi. Tähän asiaan meidän olisi opettajina tärkeää kiinnittää huomiota, kun me toimimme siellä kentällä oppilaiden kanssa. No Tiina, nyt kun sun väitöstutkimus on tehty, niin mitä sua kiinnostaisi tutkia seuraavaksi?

Puhuja 2 [00:30:34]: No, kiitos kysymyksestä. Tällä hetkellä mä tosiaan työskentelen tutkijatohtorina Suomen Akatemian rahoittamassa Motor-tutkimushankkeessa, jossa me tutkitaan miten oppimisen säätely vaikuttaa yläkoulun oppilaiden motivaatioon lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Kuten tiedetään, niin tunteet ovat erittäin olennainen asia myös sen motivaation kannalta. Tunteiden säätely voidaan itse asiassa nähdä myös yhtenä strategiana säädellä motivaatiota. Mua kiinnostaa jatkossa erityisesti se, että miten tämmöinen yhdessä oppiminen sekä se oppimisen sosiaalisesti jaettu säätely voisi vaikuttaa siihen millaiseksi oppilaan motivaatio kehittyy yläkoulun aikana. Kun me tiedetään, että oppilailla on haasteita erityisesti siellä yläkoulussa motivaation kanssa ja opettajat tarvitsisivat sinne arkeen niitä konkreettisia keinoja tukea myös sitä oppilaiden motivaatiota. Mä odotankin tosi innolla, että me päästään tämän hankkeen tutkimustiimin kanssa kertomaan myöhemmin sen hankkeen tuloksista ja kenties myös sitten tarjoamaan näitä konkreettisia keinoja yläkoulunopettajille motivaation tukemiseen osana niitä arjen luokkahuonetilanteita ja opetusta.

Puhuja 1 [00:31:38]: Kuulostaa kyllä tosi kiinnostavalta ja erittäin ajankohtaiselta ja myös tärkeältä aiheelta. Että olisi tosi hienoa, että jos teidän tutkimuksenne avulla me voitaisiin saada ihan konkreettisia keinoja sinne kouluarkeen oppilaiden motivaation tukemiseksi. Mutta nyt on varmaankin aika lopetella keskustelu aiheesta tältä erää. Kiitos Tiina kovasti tästä keskustelusta. Oli tosi antoisaa ja mielenkiintoista jutella tunteista ja tunteiden säätelystä ja kuulla sun tutkimuksesta. Kiitos myöskin kuulijoille, että te viihdyitte kanssamme tämän aiheen parissa.

Puhuja 2 [00:32:10]: Kiitos myös minun puolestani.

Mainos [00:32:12]: Tätä podcast-sarjaa olivat tekemässä tosi monta supervoimakasta ammattilaista – Minna Helstén, Marjo Immonen, Pauliina Kanervo ja Jussi Tomberg Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluista. Oulun yliopistolta Katri Koivu, Kati Kyllönen ja Heini Pohjola. Pasi Alatalo hoiti tekniikan. AVI:lta Sirpa Kova, Linda Mård. Mainostoimisto Uleåborgista Jani Kaarlela ja Mika Pyhähuhta.

[äänite päättyy]