#4 Alakouluikäisten sukupuolisuus ja seksuaalisuus

Podcast-jaksossa käsitellään sitä, miten lapsuuden sukupuolisuus ja seksuaalisuus ilmenevät alakoulussa. Luokanopettaja ja tunne- ja turvataitovastaava Anni Lehmusniemi sekä luokanopettajataustainen väitöstutkija Eveliina Puutio avaavat jaksossa tutkimuspohjaisesti sitä, miten lapsuuden sukupuolisuus ja seksuaalisuus vaikuttavat osana kouluarkea ja lasten kaverisuhteita, sekä sitä miksi lasten kanssa toimivien tahojen tulisi olla tietoinen näistä aiheista. Jakson lopussa keskitytään siihen, miten sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyviä teemoja voitaisiin käsitellä herkkätuntoisesti ja ikätasoisesti yhdessä lasten kanssa.

Linkit: Nuorisotutkimus-lehden numeroon, joka mainittiin podcast-jaksossa, voi ostaa lukuoikeuden: https://journal.fi/nuorisotutkimus/issue/view/8458 Siitä tulee Open Access vuoden päästä julkaisemisesta (syksyn 2022 lopussa).

Sivistyksen supervoimia -podcastin tavoitteena on kertoa uudesta tutkimustiedosta opetus- ja kasvatusalan ammattilaisille. Podcastissa keskustellaan ajankohtaisista tutkimustuloksista, joita jokainen ammattilainen voi hyödyntää työssään ja miksei vapaa-ajallaankin!

KUUNTELE AUDIO

(anchor.fm/supervoimia podcast)

Lue podcastin litteraatti
[Intro: musiikkia ja puhetta 00:00:00] Tietoa, tutkimuksia, tuloksia. Sivistyksen supervoimien podcast.

Intron juontaja [00:00:09]: Sivistys on supervoima, joka kasvattaa tiedolle ja taidolle siivet. Sivistys on sitä, että tietää enemmän ja luulee vähemmän. Sivistys rakentaa tiedon ja taidon atomeista välittävän ja vastuullisen ihmisen. Sivistyksen supervoimia on podcast-sarja, jossa kuulet supervoimien tekijöistä ja siitä, miten kaikki liittyy ihmeellisesti kaikkeen. Kuuntele ja vahvistu.

Puhuja 1 [00:00:37]: Tervehdys. Minä olen Eveliina Puutio, ja olen puhumassa täällä tänään väitöstutkijan roolissa. Työskentelen Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa, yliopistotutkija Tuija Huukin johtamassa FIRE-tutkimuskollektiivissa väitöskirjatutkijana. Väitöstutkimukseni käsittelee alakouluikäisten lasten sukupuolistuneita ja seksuaalisia vertaiskulttuureja, tyttöjen näkökulmasta. Minun kanssani tänään on keskustelemassa Anni.

Puhuja 2 [00:01:02]: Heippa kaikille. Olen Anni Lehmusniemi, ja olen kasvatustieteiden maisteri. Tällä hetkellä työskentelen Oulussa luokanopettajana. Toimin myös tämän hetkisen tunne- ja turvataitovastaavana. Tänään pohdimme Eveliinan kanssa sitä, miten lasten seksuaalisuus ja sukupuolisuus ilmenee lasten välisissä vertaiskulttuureissa alakouluiässä, ja miten niitä voitaisiin lähestyä opetuksessa. Nämä teemat kytkeytyvät laajemmin osaksi lasten sukupuoli- ja seksuaali-identiteetin kehittymistä ja seksuaaliterveyttä.

Puhuja 1 [00:01:40]: Ja olemme myös kirjoittaneet näistä samaisista teemoista Annin ja Tuija Huukin ja Suvi Pihkalan kanssa tutkimusartikkeli, joka käsittelee niitä keinoja, joilla tällaiset esiteini-ikäiset tytöt irtaantuvat lasten valtavirtaisista sukupuolistuneista ja seksuaalisävytteisistä suhdetapaisuuksista.

Puhuja 2 [00:01:57]: Joo. Tuo artikkeli on tosiaan julkaistu kolmannessa nuorisotutkimuslehdessä vuonna 2021. Menemmekö Eve asiaan? Eli voisitko vielä lyhyesti selventää, että mitä näillä sukupuolistuneilla ja seksuaalissävytteisillä suhdekulttuureilla ylipäätänsä tarkoitetaan?

Puhuja 1 [00:02:21]: Joo, toki. Tuo on tuommoinen vähän käsitemonsteri. Eli nämä lasten tämän tyyppiset suhdekulttuurit ovat osa laajempia lasten välisiä vertaiskulttuureja, ja niillä tarkoitetaan karkeasti tällaisia ihastumissävytteisiä tai seksuaalisesti latautuneita vertaissuhteita, eli ikätasoisia suhteita, joita usein ohjaa perinteiset sukupuolikäsitykset siitä, että millaista tyttöyden tai poikuuden tulisi olla. Käytännössä nämä lasten seurustelunomaiset suhteet tai seurustelusuhteet, kuten he saattavat itse näitä suhteita nimittää, niin kestävät lyhyen ajan, eikä toista osapuolta välttämättä fyysisesti tavat tämmöisen seurustelusuhteen aikana ollenkaan. Näitä suhteita ylläpidetään ja muodostetaan usein alakouluiässä pitkälti internetissä, ja puhelimen tai sitten ihan kavereiden välityksellä. Näihin sukupuolistuneisiin ja seksuaalissävytteisiin suhdekulttuureihin kuuluu näiden tällaisten seurustelunomaisten suhteiden lisäksi myös ihastumisen ja tykkäämisen tunteiden käsittelyä, aihepiiriin liittyvän tiedon jakamista, seurustelusta tai naimisiin menosta haaveilua, romanttisten tai seksuaalissävytteisten mediatuotteiden kuluttamista sekä omaan sukupuoli-identiteettiin ja kehollisuuteen tutustumista, ja näiden asioiden korostamista sillä, miten pukeutuu tai miten käyttäytyy. Sitten myös monille tutut lasten omaehtoiset yhteiset leikit, kuten erilaiset jahtaamisleikit ja pusuhippa, ja tällaisten tykkäyslistojen laatiminen, tai sitten tämmöinen pussauskoppilaulu, joka saattaa olla monille ihan sieltä lapsuudesta tuttu, niin on osa näitä tämän tyyppisiä vertaiskulttuureita, koska niissä käsitellään romanttisen rakkauden ideaa ja sukupuolisuutta ihan yleisesti. Mutta Anni, oletko sinä huomannut näitä tämän tyyppisiä suhdetapaisuuksia, kun olet työskennellyt opettajana?

Puhuja 2 [00:04:01]: No joo, olen huomannut. Minun omasta kokemuksestani opettajana työskennellessä voin sanoa, että lasten sukupuolistuneet ja seksuaaliset vertaiskulttuurit ovat merkittävä osa kouluarkea, oikeastaan läpi alakoulun. Olen huomannut, että mitä pienemmästä lapsesta on kyse, niin sitä avoimemmin sukupuolesta ja seksuaalisuudesta puhutaan, ja omia tunteita ja kiinnostuksenkin kohteita uskalletaan mahdollisesti näyttää. Lasten välillä on kuitenkin luonnollisesti eroja. Siinä missä vaikka toinen alkuopetusikäinen, noin 7-8 -vuotias lapsi, saattaa julistaa koko vertaisryhmän kuullen isoon ääneen olevansa ihastunut vaikka luokkakaveriinsa, ja toivovansa vaikka pusua häneltä, ja joku toinen ei sitten taas halua edes puhua tai kuulla ihastumisjuttuja.

Puhuja 1 [00:05:02]: Joo, tutulta kyllä kuulostaa näin tutkimuksen näkökulmastakin, ja mietin, että voiko ehkä tuossa sinunkin esimerkissäsi tulla esille se, että yhtä aikaa nämä tämän tyyppiset vertaiskulttuurit voivat aiheuttaa lapsissa sekä kiinnostuksen ja jännityksen tunteita, että sitten samanaikaisesti myös ahdistuksen tunteita, ja nämä saattavat sekoittua yhteen siinä jossakin tilanteessa, missä vaikka tämmöisestä pussaamisesta puhutaan. Eli suhdekulttuurit voivat olla yhtä aikaa kutkuttavia ja jännittäviä, ja sitten myös vähän ällöttäviä tai noloja, tai joistakin lapsista sellaisia, että haluavat kokoaan irtaantua niistä.

Puhuja 2 [00:05:36]: Joo, juuri näin. Sitten olen huomannut myös, että nuoremman lapsen voi olla helpompi pohtia ihastumista tai sukupuolisuuteen liittyvää toimintaa ääneen perinteisten heteroseksuaalisuutta tai cis-sukupuolisuutta olettavien ajatusmallien ulkopuolella. Karkeasti voisi siis sanoa, että mitä nuoremmasta lapsesta on kyse, sitä avoimemmin hän saattaa esimerkiksi osoittaa fyysistä läheisyyttä toiselle lapselle koulupäivän aikana, tai tuoda avoimesti esiin ihastustaan myös samaa sukupuolta olevaan oppilaaseen. Vastaavasti minun kokemuksiini pohjautuen vanhemmat yläkouluikää lähestyvät oppilaat ovat taas aika taitavia salailemaan näitä heidän suhdekulttuurejaan aikuisilta. Esimerkiksi seurustelusuhteessa oleva viidesluokkalainen lapsi saattaa tosissaan haluta salata suhteen kaikilta ulkopuolisilta, ennen kaikkea opettajilta tai omilta vanhemmiltaan. Kiinnostusta näihin valtavirtaisiin seksuaalisiin suhdekulttuureihin voi myös osoittaa esimerkiksi hengailemalla kiinnostuksenkohteen kanssa esimerkiksi välituntisin isommalla kaveriporukalla, tai pienemmät lapset voivat mennä vaikkapa tämmöisiin nuorisotalojen järjestämiin diskoihin tietyllä porukalla.

Puhuja 1 [00:07:00]: Niin mietin, että tuohon salailun tarpeeseen saattaa liittyä juuri se, että nämä suhdemuodot ovat lapsen iästä huolimatta monesti arka asia, ja niihin saattaa liittyä voimakas nolatuksi tulemisen pelko.

Puhuja 2 [00:07:12]: Joo. Ja lapset voivat esimerkiksi nolata tytön ja pojan välisen läheisen ystävyyssuhteen julistamalla julkisesti vertaisryhmän kuullen, että nuo ovat CC, eli suomeksi söpö pari. Aikuisten toimesta saattaa tapahtua tällaista lasten välisten suhteiden romantisointia tai seksualisointia, mikä voi tuntua lapsesta siltä, että aikuinen ei ymmärrä häntä. Mutta Eve, mitä tutkimus sanoo siitä, miten sukupuolistuneet ja seksuaaliset vertaiskulttuurit vaikuttavat kouluarkeen, miksi niistä on tärkeä olla tietoinen?

Puhuja 1 [00:07:55]: Joo, siinä oli kaksi kysymystä, niin katsotaanpa saisinko minä niitä jotenkin nivottua tässä yhteen. Eli miten nämä sukupuolistuneet ja seksuaaliset vertaiskulttuurit vaikuttavat siellä kouluarjessa, ja sitten että mistä syistä me oikeastaan edes puhumme näistä, tai miksi näistä tulisi olla tietoinen. No ihan ensiksi sanoisin, että se tietoisuus olisi hyvä sen takia, että lasten käsitykset sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta muotoutuu siellä heidän arkisissa ympäristöissään, kuten koulujen vertaisryhmissä, joissa he viettävät ison ajan päivästä. Lapsiryhmissä toimiessaan lapset alkavat usein omaksua valtavirtaisia, maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä toisintavia käyttäytymismalleja sieltä toisilta lapsilta, tai lastenohjelmista, tai kirjoista, joita siellä koulussa katsotaan ja luetaan, sekä sitten aikuisilta. Viimeisen 20 vuoden aikana julkaistuissa lapsitutkimuksissa on painotettu, että lapsetkin ovat seksuaalisia olentoja, mutta lasten seksuaalisuus eroaa monin tavoin aikuisten seksuaalisuudesta. Lapsuudessa sukupuolisuus ja seksuaalisuus ovat esimerkiksi joustavampia, ja lapsi ilmaisee sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta moninaisilla tavoilla, että se ei ole vielä niin juurtunutta. Tästähän sinä mainitsitkin, että pienempänä sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden ilmaiseminen on usein spontaanimpaa ja avointa. Se saattaa johtua esimerkiksi siitä, että käsitykset siitä, mikä on sellaista niin sanotusti oikeanlaista tai kulttuurisesti hyväksyttyä väylää ilmaista sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta missäkin tilanteessa ei ole vielä urittunut johonkin tietynlaiseen malliin. Sitten toinen syy miksi sukupuolistuneista ja seksuaalisista vertaiskulttuureista on tärkeää olla tietoinen, niin on se, että sukupuolisuus ja seksuaalisuus ovat yksiä tekijöitä, jotka vaikuttavat merkittävällä tavalla lasten kaverisuhteisiin ja kaverisuosioon niissä lapsiryhmissä. Vähän kuten kerroit tuosta, että tietyt lapset voivat hengailla välitunnilla keskenään ylläpitäen ja rakentaen samalla siinä hengaillessaan näitä sukupuolistuneita ja seksuaalisia vertaiskulttuureita, ja tämä saattaa tämä hengailu muodostua sellaiseksi toiminnoksi, millä lapset saavat arvostusta tai ihailua toisilta. Myös samalla sellaiseksi toiminnaksi, josta joitakin lapsia saatetaan ulossulkea. Eli se, että on kiinnostunut tämmöisestä lasten välisestä seksuaalisesti virittyneestä toiminnasta tai romanttisista suhteista, voi muodostua merkittäväksi tekijäksi lapsen kaverisuosion kannalta. Tämä monesti korostuu yläkouluikää lähestyttäessä, juuri kuten sanoitkin. Näihin tämän tyyppisiin vertaiskulttuureihin osallistuminen voi olla itsearvoisesti tyydyttävää ja jännittävää ja mukavaa, ja myös ihailun kohteena olemisen avulla voi saada hyväksyntää ja arvostusta kavereilta. Mutta sitten samaan aikaan näihin suhdemuotoihin liittyy jännityksen ja hauskuuden ja yhteisen ajanvieton lisäksi myös paljon epäreilua vallankäyttöä, esimerkiksi arvostelua, juoruilua, haukkumista, läpsimistä, sitä että revitään toisten vaatteita, tai kosketaan tai pussataan ilman lupaa, ja sitten myös tuota mainitsemaasi nolaamista. Kasvattajan tulisi pystyä tunnistamaan ja myöskin puuttumaan näihin asioihin. Toivottavasti vastasin nyt tähän.

Puhuja 2 [00:11:13]: Vastasit, joo. Ja siinä meidän artikkelissakin lapset toivat esiin vaikkapa sen, että ovat joutuneet arvostelun kohteeksi ihastuksen, seurustelusuhteiden puutteen, viehättävyytensä tai vaikka ulkonäkönsä takia. Tämän takia lapsilla voi olla tarve pysytellä etäällä vaikkapa luokassa vallitsevista ihastumiskuvioista. Ihastuksiin painostaminen tai vertaisryhmän seksuaalissävytteiset leikit saatetaan kokea jopa ahdistavina.

Puhuja 1 [00:11:45]: Niinpä. Tähän voisi vielä lisätä, että etenkin sukupuolinormeja vinottaville lapsille tai sateenkaarilapsille valtavirtaiseen tyttöyteen ja poikuuteen sekä tämmöiseen heteroseksuaalisuuteen kytkeytyvät suhdekulttuurit ja niihin liittyvä paine ovat usein erityisen vaikeita asioita. Näitäkin lapsia lapsiryhmissä kuitenkin saattaa monesti olla. Tähän liittyen itseasiassa eräässä meidän tuoreessa aineistontuotannossamme viides- ja kuudesluokkalaisten koululaisten kanssa tuli esille se, että tyttöjen ja poikien välisiä kaverisuhteita saatetaan seksualisoida, jolloin tästä yhteisestä ajanvietosta, ja poikien ja tyttöjen kaveruudesta, alkaa tulla mahdotonta. Mainitsitkin tästä jo hieman, ja itseasiassa tämä toisten nimittäminen CC:ksi, eli cute couple:ksi tuli esille myös tässä meidän hankkeen aineistontuotannossa, eli taitaa olla ajankohtainen termi. Voitaisiinko palata vielä hetkeksi siihen, että toisten lasten lisäksi tyttöjen ja poikien välistä yhdessäoloa saattaa tahattomasti vaikeuttaa myös lasten kanssa toimivat aikuiset, jotka hekin saattavat tahattomasti romantisoida tyttöjen ja poikien välisiä kaverisuhteita tai vaihtoehtoisesti sitten myös vähätellä ihastuksiin liittyviä kokemuksia ja tunteita. Esimerkiksi sanoen, että ne eivät kuulu lapsuuteen, tai että ymmärrät sitten näistä tykkäämisjutuista aikuisena. Löytyykö sinulta Anni tarkempia opettajan ajatuksia tähän liittyen?

Puhuja 2 [00:13:09]: Joo. Tämä onkin mielestäni tärkeä ja mielenkiintoinen kysymys. Mielestäni kasvattajan tulee olla erityisen tarkkana ja kiinnittää huomiota siihen, millaista kieltä tulee käyttäneeksi tyttöjen ja poikien välisistä suhteista. Tarkoitan tällä esimerkiksi sitä, että minun opettajana tulee olla tarkkana sen kanssa, etten ikään kuin ulkopuolelta määrittele lasten välisiä suhteita tai nimeä heidän kokemiaan tunteita toisiaan kohtaan. Minusta tärkeämpää olisi kuunnella lasten käyttämiä sanavalintoja, ja antaa heidän määritellä näitä asioita. Herkästi saattaisi tyttöjen ja poikien välisiä epäreiluja kaveritilanteita ratkoa näiden ”rakkaudesta se hevonenkin potkii”-tyylisten ohjeiden kanssa.

Puhuja 1 [00:14:05]: Nuo ovat kyllä tuttuja. Aikuisten voi olla joskus aika vaikeata tunnistaa etenkin sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen kytkeytyviä, tällaisia arjessa ohikiitäviä nopeasti ohi meneviä hienovaraisia häirinnän ja epäreilun vallankäytön muotoja, tai sitten voi olla, että he tunnistavat ja hoksaavat niitä tilanteita, mutta niihin puuttuminen on hankalaa tai se tilanne saattoi jo mennä ohi niin, että siihen ei ehtinyt reagoida. Ihan vain tämän takia näihin tämän tyyppisiin vertaiskulttuureihin liittyvä satuttaminen jää sitten usein huomiotta ja keskustelematta lasten kanssa, joka johtaa siihen, että nykypäivän lapset käsittelevät näitä asioita pitkälti keskenään, tai mediakuvastojen eli televisio-ohjelmien ja elokuvien ja lehtien ja sosiaalisen median varassa, ja näissä on paljon hallitsematontakin seksuaalissävytteistä sisältöä. Näillä asioilla on monin tavoin vaikutusta lasten minäkuvaan ja vertaissuhteisiin.

Puhuja 2 [00:15:04]: Juuri näin. Vielä omasta kokemuksestani opettajana olen huomannut vielä sen, että pienemmät lapset, eli alkuopetusikäiset, tulevat pyytämään rohkeastikin aikuisen apua myös näissä sukupuolistuneisiin ja seksuaalisiin vertaiskulttuureihin liittyvissä haasteissa heidän kouluarjessaan. Niin kuin mainitsinkin, vanhemmat alakouluikäiset lapset jopa yrittää piilottaa näitä asioita aikuisilta.

Puhuja 1 [00:15:32]: Palataanpa vielä vähän nyt tähän. Sehän on juuri niin, että se sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden ilmentäminen kehkeytyy ja muuttuu jatkuvasti, kun lapsi kasvaa, ja tähän vaikuttaa se, miten aikuiset reagoivat ja miten toiset lapset reagoivat, ja miten he tuottavat sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta. Ja se, että ajan kuluessa lapsille alkaa itselleen karttua vertaiskokemuksia, ja se, että lapset alkavat tulla tietoiseksi enemmän näistä ympäristöodotuksista ja normeista. Kun näin käy, monesti lapselle saattaa alkaa välittymään viesti siitä, että sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät tunteet ja kokemukset olisivat jotenkin hävettäviä ja naurettavia, tai sellaisia, joista ei yksinkertaisesti puhuta, koska muutkin vaikenevat niistä.

Puhuja 2 [00:16:19]: Etenkään yhdessä aikuisten kanssa.

Puhuja 1 [00:16:20]: Nimenomaan.

Puhuja 2 [00:16:22]: Ja se tuottaa sitten juurikin sen, että näitä aiheita ei sitten käsitellä, mutta siitä huolimatta lapsi joutuu navigoimaan niiden kanssa arjessaan. Miten sinä Eveliina sitten näkisit, että miten lapsia voi tukea käsittelemään ja ilmaisemaan sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyviä kokemuksia?

Puhuja 1 [00:16:45]: Joo, no aiemmin on käytetty paljon tämmöisiä puhepohjaisia lähestymistapoja, kuten tutkimuksessa esimerkiksi haastatteluja lapsen kanssa, tai sitten opetuksessa koulujen suoraviivaisia kyselytunteja, tämmöisiä poikien ja tyttöjen tunteja, tai tykkäämistunteja tai murrosikätunteja, mitä esimerkiksi terveydenhoitajat ovat saattaneet järjestää. Niihin sisältyy tällaista suoraa sanallista ilmaisemista. Suoria kysymyksiä ja kysymyksiin vastaamisia, jotka voivat olla joillekin lapsille haastavia. Viime aikoina tutkimuksessa on siirrytty käyttämään luovia taidelähtöisiä yhteistoiminnallisia lähestymistapoja yhtenä väylänä käsitellä erilaisia herkkätuntoisia aihepiirejä lasten kanssa. Myös tämä FIRE-kollektiivi, johon minun tutkimukseni kiinnittyy, on hyödyntänyt näitä luovia menetelmiä. Minun tutkimuksessani olen huomannut, että taiteen avulla lapsi voi saada keinon tehdä näkyväksi sellaisia asioita, joita hän ei välttämättä osaisi tai uskaltaisi muuten lähteä sanottamaan suoremmilla lähestymistavoilla. Meillä on toiminut sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden käsittelyssä aika hyvin sellainen, että meillä on ollut sellaisia kaveripajoja, jotka ovat kahden päivän mittaisia, luovia työpajoja. Niissä ensiksi tuodaan esille lasten kokemuksia yhdessä heidän kanssaan, ja sitten näitä vertaissuhteisiin liittyviä kokemuksia aletaan muuttamaan visioiksi ja toiveiksi siitä, että mitä lapset toivovat, että minkälaisia ne vertaissuhteet voisivat olla niin, että ne olisivat entistä kivempia, turvallisempia tai mukavampia. Näissä kaveripajoissa on toiminut aika hyvin sellainen, että lapsi saa ensiksi katsella toisten lasten aiheeseen liittyviä anonymisoituja kokemuslappuja tai taideteoksia, jotka liittyvät näihin vertaiskulttuureihin. Sen jälkeen saavat lähteä tekemään  omaa työtään erilaisten vaihtoehtojen ja työvälineiden pohjalta. Tämä taidetyöskentely ja sen aikana käydyt vapaamuotoiset keskustelut ovat saattaneet liikauttaa lapsessa jotakin odottamattomilla tavoilla, ja saada aikaan sellaisia ajatuksia ja ideoita, joita lapsi ei ehkä aluksi tunnistanut, että hänessä on, tai ei tuonut vielä silloin esille. Lapsi on saattanut esimerkiksi huomata jonkun asian, jonka hän on kokenut tai nähnyt, ja joka on jäänyt vertaissuhteessa vaivaamaan häntä. Tästä hän on saattanut tehdä vaikkapa erilaisilla työvälineillä legorakennelman tai sarjakuvan tai muovailuvahatyön tai piirroksen. Näiden esiin nousseiden kokemusten pohjalta olemme miettineet yhdessä keinoja jotenkin muuttaa tätä asetelmaa, ja siitä on syntynyt uusi taideteos, jossa kuvitellaan sitä, mitä vertaissuhteet voisivat olla, kuten sanoinkin, turvallisempia, hauskempia tai reilumpia. Tällä tavalla olemme meidän tutkimuskollektiivin kanssa työskennelleet, luovien menetelmien avulla, jotta lapset pystyisivät käsittelemään ja kommunikoimaan näitä aiheita, ja löytämään keinoja toimia siellä kouluarjessa toisin.

Puhuja 2 [00:19:41]: Joo.

Puhuja 1 [00:19:43]: Mutta ehkä voisin vielä tähän lisätä sen, että mitään sellaista yhtä ihmelääkettä ei ole olemassakaan, tai jotakin yhtä keinoa, vaan lähestyypä sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyviä teemoja lasten kanssa millä keinoin vain, niin se, että tuntee sen lapsiryhmän ja kohtaa niitä lapsia herkkätuntoisesti ja yksilöllisesti ja on salliva siinä, miten kuuntelee ja reagoi lasten kokemuksiin, ja mahdollistaa omaehtoisen osallistumisen, niin se on se juttu. Näiden herkkätuntoisten teemojen kohdalla olisi hyvä mahdollistaa se, että lapsi voi lähestyä annettua teemaa juuri niistä omista lähtökohdistaan, ja keskittyä teemoissa itselleen mielekkäältä tuntuviin asioihin niin, että me emme esimerkiksi ulkoapäin määrittele sitä, mitä sukupuolisuuteen tai seksuaalisuuteen tulisi kytkeytyä. Ne tulevat vähän lapsista itsestään, että mikä heistä tuntuu siinä hetkessä hyvältä ilmaista. Lisäksi on tärkeää se, että lapsi saa näissä tilanteissa olla vaikkapa kuuntelijan roolissa tai avustajan roolissa, tai tehdä jotain muuta ja vinouttaa sitä annettua tehtävää, mikäli lapsesta alkaa jossakin vaiheessa tuntua siltä.

Puhuja 2 [00:20:55]: Juuri näin. Toit kyllä tärkeitä huomioita esiin.

Puhuja 1 [00:20:59]: Joo, siinä oli paljon asiaa.

Puhuja 2 [00:21:01]: Mutta tärkeää asiaa. Olen myös itse huomannut opettajana juuri tuon mitä sanoit siitä lapsen omaehtoisesta osallistamisesta, että se on todella tärkeää, että kasvattaja mahdollistaa sen näiden aihealueiden käsittelyssä. Tähän aihepiirin käsittelyyn liittyen, näin tunne- ja turvataitovastaavan näkökulmasta, voisin mainita, että Oulussa päättyi juuri kolmivuotinen Turvallinen Oulu -hanke, jonka päätavoitteena on ennaltaehkäistä alaikäisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia. Tämä on todella tärkeä ja tarpeellinen muutos. Turvallinen Oulu -hanke on myös valmistanut laadukasta materiaalia opetuskäyttöön. Tämä on yksi väylä, mitä kautta esimerkiksi kasvattajat voivat tukea lapsia käsittelemään ja ilmaisemaan sukupuolta ja seksuaalisuutta.

Puhuja 1 [00:21:53]: Niin, eli Ouluhan on tässä nyt kansallisella tasolla eräänlainen suunnan näyttäjä.

Puhuja 2 [00:21:58]: Joo. No sitten toinen, mistä haluan mainita, niin tämmöinen itselleni ainakin tärkeä apuväline näiden asioiden käsittelyyn kouluarjessa on lasten ja nuorten kirjallisuus. Se on mielestäni aivan mahtava aarrearkku sukupuolen, seksuaalisuuden ja suhdekulttuurien tarkastelulle lasten kanssa. Toki tässäkin tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, millaisia hahmoja, tarinoita ja suhdemuotoja kirjavalinnoillaan esimerkiksi opettaja sitten tuo esille. Kirjallisuuden kautta on kuitenkin helppo sukeltaa tutkimaan arkaluontoisiakin asioita, kun lapsella on tilaa kuunnella, katsella vaikkapa mahdollisia kuvituksia, ja halutessaan osallistua pohdintaan esittämällä kysymyksiä tai tekemiään havaintoja. Kirjallisuuden kautta aikuinen voi myös valita juuri niitä esikuvia, joita kokee tärkeäksi näyttää vaikkapa sille lapsiryhmälle, jota opettaa.

Puhuja 1 [00:23:00]: Todella hyvä, että toit esille tämän narratiivisen pedagogiikan tai tämän lähestymistavan. Olisiko sinulla heittää ihan jotakin sellaista kirjasuositusta, että mitä olet käyttänyt?

Puhuja 2 [00:23:10]: No joo. Luin kerran oppilaiden kanssa Jani Toivolan teoksen Poika ja hame. Se oli hieno kokemus. Kirja kertoo pojasta, joka tietää, että maailma on jaettu tyttöjen ja poikien juttuihin, ja kirjassa päähenkilö kamppailee hameen käyttämisen kanssa. Lapsiryhmä, kenelle luin tämän kirjan, kuuntelivat erityisen keskittyneinä, ja esittivät todella tarkkoja kysymyksiä ja havaintoja tästä kirjasta. Tämän jälkeen jätin sen kirjan näkyville, oppilaiden lainattavaksi, ja useat oppilaat palasivatkin kirjan pariin lukuisia kertoja yksin.

Puhuja 1 [00:23:55]: Voi vitsi miten hyvältä oppitunnilta kuulostaa. Juuri myös tuo, että se kirja jätettiin esille siten, että lapsille tarjotaan aikaa ja tilaa palata sen pariin, jos he haluavat, tai jos heistä ehkä saattoi sen tunnin aikana tuntua siltä, että eivät halua osallistua, mutta teema on jäänyt kuitenkin kiinnostamaan heitä. Ja sehän on niin, että tuo tarinallisuutta hyödyntävä narratiivinen pedagogiikka mitä kuvasit, voi tarjota väylän myös etäännyttää nämä herkkätuntoiset aihepiirit suoraan siitä lasten omasta kokemusmaailmasta, mutta kuitenkin samalla avata väylän keskustella niiden herättämistä tunteista ja ajatuksista epäsuorasti. Haluaisin tässä kohtaa myös nostaa esille juuri nuo sinun mainitsemasi pedagogiset resurssit, eli nämä suorat opetustyökalut, joita muun muassa tuo Turvallinen Oulu -hanke on kehittänyt. Osana tätä meidän FIRE-tutkimuskollektiivin toimintaa mekin olemme pyrkineet luomaan nimenomaan luovista lähtökohdista käsin käytännön työkaluja siihen, miten sukupuolisuutta ja seksuaalisuutta voitaisiin käsitellä alakouluikäisten lasten kanssa sellaisilla tavoilla, jotka ovat eettisesti kestäviä. Tämän meidän FIRE-tutkimuskollektiivin verkkosivuille kootaan sekä tutkimustietoa, että tutkimuspohjaisia työkaluja ja opetuskokonaisuuksia kasvattajien arkikäyttöön suhde- ja seksuaalikasvatuksen tueksi. Eli fire-collective.com, niin kannattaa käydä tutustumassa, jos haluaa lisätietoa siitä, miten näitä taidelähtöisiä menetelmiä voisi lähteä hyödyntämään lasten kanssa sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden käsittelemiseksi.

Puhuja 2 [00:25:20]: Joo. Se on kyllä totta, että näille käytännön työkaluille ja systemaattisten suhde- ja seksuaalikasvatuksen työkalujen kehittämiselle on koulujen kiireessä kova tarve. Minusta tuntuu, että näistä voitaisiin jatkaa vielä vaikka kuinka paljon lisää. Mutta onko kuitenkin niin, että meillä taitaa aika olla loppumassa?

Puhuja 1 [00:25:43]: Ehkä.

Puhuja 2 [00:25:44]: Ehdotan tähän loppuun, että otetaanko Eve lyhyt kertaus, jotta meidän keskustelun pääpointit jäisivät mieleen?

Puhuja 1 [00:25:54]: Joo. Otetaan vaan, vaikka tästä voisi kyllä jatkaa ja jatkaa. Eli meidän tavoitteena oli lisätä ymmärrystä lasten välisistä sukupuolistuneista ja seksuaalisista vertaiskulttuureista, ihan jo ylipäätään. Tämä tietoisuus on tärkeää sen takia, että ymmärrys alakouluikäisten lasten sukupuolisuudesta ja seksuaalisuudesta kasvaisi, ja jotta voisimme rakentaa keinoja kannatella niiden ilmaisemista, ja myös tuke siihen liittyvää moninaisuutta jo lapsuudesta lähtien. Ja myös ennaltaehkäistä näihin teemoihin kytkeytyvää lasten vertaissuhteissa tapahtuvaa häirintää, joka hienovaraisesti koskettaa ja satuttaa monia alakoululaisia. Eli olisiko se meidän sanoma lyhyesti vähän niinkuin se, että lapset tarvitsevat turvallisia kanssakulkijoita sukupuolisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvien teemojen käsittelemiseksi?

Puhuja 2 [00:26:48]: Kyllä, ehdottomasti. Sitten puhuimme vielä siitä, miten sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden ilmaisemista ja käsittelyä voidaan tukea alakoulussa lasten herkkätuntoisen kohtaamisen avulla, omaehtoisen osallistumisen mahdollistamisella sekä esimerkiksi narratiivisen pedagogiikan ja taidelähtöisten menetelmien keinoin. Käytännön työkaluja tarvitaan kuitenkin lisää siihen, miten tunne- ja turvataitokasvatusta voitaisiin toteuttaa luokkatasolla osana koulujen arkea. Mutta nyt me varmaan hiljennymme tältä erää, vai mitä Eve?

Puhuja 1 [00:27:29]: Joo.

Puhuja 2 [00:27:31]: Joten kiitos paljon minun puolestani, että saimme tulla tähän Sivistyksen supervoimia -podcastsarjaan keskustelemaan.

Puhuja 1 [00:27:38]: Kiitos paljon myös minun puolestani, ja sinun kanssasi Anni oli todella kiva keskustella, ja me toivottelemme paljon tsemppiä meille kaikille tärkeään lasten kanssa tehtävään työhön.

[Juontaja 00:37:38]: Tätä podcast-sarjaa oli tekemässä tosi monta supervoimakasta ammattilaista. Minna Hellsten, Marjo Immonen, Pauliina Kanervo ja Jussi Tomberg Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluista. Oulun yliopistolta Katri Koivu, Kati Kyllönen, Heini Pohjola ja Antti Siipo. Aluehallintovirastosta Sirpa Kova ja Linda Mård. Mainostoimisto Uleåborgista Jani Kaarlela, Mika Pyhähuhta ja Mari Siliämaa.