#29 STEAM: Mitä A (taiteet) on parhaimmillaan?
Kuvataidekasvatuksella on tärkeä rooli eri oppiaineita yhdistävässä monialaisessa ja monitieteisessä opetuksessa – puhutaan sitten ilmiöoppimisesta tai STEAMistä.
Tässä podcast-jaksossa taiteitten merkityksestä ja keinoista STEAMissä keskustelevat STEAM oppimisen ja opettamisen dosentti Sari Harmoinen Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnasta ja Annamari Manninen, joka työskentelee kuvataideopettajien koulutuksessa Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa ja on väitöstutkimuksessaan ollut kehittämässä nykytaiteen käyttöä monialaisessa ilmiöopetuksessa.
Onko A vain muotoilun työväline vai voiko se olla oppimisen ja ilmaisun kannalta merkittävässä roolissa? Miten opettajat voivat luoda yhteistyössä monialaisen oppimiskokemuksen? Miten vahvistaa oppijoiden toimijuutta ja aiheen merkityksellisyyttä taideperustaisella työskentelyllä?
Kuuntele Audio
(anchor.fm/supervoimia podcast)
- Moi Anne-Mari. Olet tullut Lapista tänään, Lapin yliopistosta ja toimit siellä kuvataidekasvattajana, yliopiston lehtorina, taiteiden tiedekunnassa. Musta on ihana, kun me pystytään tänään puhumaan erityisesti A-kirjaimesta STEAM:n yhteydestä.
- Ja minulla on kunnia istua toisessa päässä pöytää, kun kasvatusalan konkari Oulun yliopistosta Sari Harmoinen, dosentti, yliopiston lehtori, matemaattisten aineiden lehtori. Mutta erittäin mielenkiintoista olla tässä puhumassa monialaisesta opetuksesta ylipäätään.
- Mulla on tässä edessä Anna-Mari Mannisen väitöskirja ja olet väitellyt, minä vuonna?
- 2021
- Eli ei kovin kauan aikaa sitten. Ja olet yliopiston lehtorina niin mitä haluaisit kertoa omasta väitöskirjasta ja mitä olet löytänyt kuvataidekasvatuksen ja -koulutuksen näkökulmasta?
- Väitöskirjatutkimuksessa tutkin miten voisi käyttää nykytaiteen menetelmiä ilmiöoppimisen osana. Jos tänään puhutaan STEAM:sta niin en ollut vielä silloin teknologiaan, paitsi siihen liittyi verkko-oppimisympäristö ilmiöoppimisen äärelle. Lähinnä sitä mitä nykytaiteen teosten tarkastelun ja oppilaiden itse tekemän taiteen kautta voidaan oppia ilmiöstä. Tässä tapauksessa ilmiö oli Euroopan kansalaisuus. Ja ei ole kauhean helposti opetettava aihepiiri, jos ajatellaan yhteiskuntaopin näkökulmasta. Mutta käänsimme sen niin päin, että mitä taiteessa kerrotaan eurooppalaisuudesta ja mitä eri oppilaat lähtivät pohtimaan mitä eurooppalaisuus on heidän elämässään ja miten he voivat kuvata sitä kuvataiteen keinoin. Ja taideteokset jaettiin yhteisessä verkkoalustassa, jolloin siinä tuli se, että mitä minä kerron muille elämästäni, omasta kansalaisuudestani ja omasta kulttuuristani ja omasta aiheesta siihen eurooppalaisuuteen ja sitten päästiin näkemään niitä muita teoksia.
- Tämä on mielenkiintoinen ja edelleenkin ajankohtainen aihe edelleen. Ja voisi sanoa, että ajankohtaisempikin kuin silloin koronavuosina, jolloin olet väitellyt ja tehnyt tutkimusta. Vaikka olet kuvataiteilija, kuvataidekasvattaja niin se kuvataide ei ole ollut ainut asia tarkastelussa vaan siellä on ollut myös eurooppalaisuus ja kuten sanoit, yhteiskuntaoppi. Mitä sinulle on monialaisuus tai ilmiöoppiminen, kun olet tässä väitöskirjassa sitä tutkinut?
- Mitä on ilmiöoppiminen. Ehkä se ilmiöoppiminen on sitä, että se opetus lähtee jostain ajankohtaisesta aiheesta tai jostain arkipäiväisestä asiasta ja siihen voidaan tuoda niitä eri oppiaineiden tietoa mukaan, eri oppiaineiden tapoja tutkia asioita ja muodostaa kokonaisempaa näkemystä siitä aiheesta.
- No mulle taas, kun olen tutkinut STEAM:ia niin mulle se on juuri tuota. Eli vaikka se koostuu eri tieteenaloista (science, technology, engineering, art, mathematics) niin sehän on juuri tuota samaa eli tuodaan niitä eri tieteenalojen tapoja selvittää asioita ja paikallistetaan sitä niin, että se on oppijalle mielekästä se tekeminen. Tyypillisesti kouluissa ne tutkimukset mitä on tehty ja mitä olen kuullut, esimerkiksi projektit, niissä aineenopettaja huolehtii erityisesti siitä omasta tontistaan. Matematiikan opettaja huolehtii matematiikan opettamisesta ja oppilaat siirtyvät kuvataiteen oppitunnille ja oppilaalle jää vastuu siitä integroimisesta ja yhteennivomisesta.
- Kyllä, ja tuossa kun kysyit, että mitä se minun tutkimukseni tuo sinne opettajakoulutukseen niin mitä itse yritän välittää sinne opiskelijoille, tuleville kuvataidekasvattajille, on se, että he voivat tarttua siellä kuvataideopetuksen sisällä minkälaisiin aiheisiin tartutaan ja opitaan kuvantekemisen taitoja. Niin ainahan teoksessa on joku aihe, niin voidaan olla jonkun ilmiön äärellä ja tarkastella jotain ilmiötä ja samalla olla vahvasti siellä kuvataiteen oppiaineen sisällöissä eli miten nykytaide ja taideteokset siitä kertovat.
- Minun viimeaikaiset tutkimukset on tuoneet esille. Ja minulla on mielessä tutkimusaineistonäyte mielessä mutta en tiedä sanonko sitä ääneen. Opettajat ja erityisesti aineenopettajat kokevat painetta siitä, että ketä voin lähestyä koulussa. Voinko minä nyt ottaa yhteyttä tähän kollegaan vaikka hän on kahvihuoneessa tuttu mutta miten me pääsemme asiassa eteenpäin, jotta me pystyisimme tekemään yhteistyötä. Onko sinulla jotain ajatusta tähän liittyen? Koska tämähän olisi sitä mitä parhaimmillaan monialaiset oppimisen mahdollisuudet voisivat olla. Opettajat keskustelisivat keskenään, olisivat yhtä aikaa luokassa oppilaiden kanssa, ohjaisivat yhtä aikaa, jotta toinenkin kuulisi mitä olet kertomassa. Meillähän on tämmöinen yhteinen kokemus tästä, se oli itselleni erittäin antoisa ja mielenkiintoinen. Emme sillä kertaa suunnitelleet sitä etukäteen vaikka suunnittelu on erittäin tärkeää. Mutta olimme keskustelleet asioita aiemmin, joten tämä ei ollut välttämätöntä. Minä tulen matemaattisten aineiden aloilta ja sinä tulet kuvataiteen alalta ja siellä voi olla jännitteitä, joita on hyvä käsitellä läpi.
- Kyllä ja siitä täytyy kiittää, mikä oli olennaista, se luottamus ja arvostus, että minä pääsin vierailemaan teidän kurssille, kokonaisuuteen asiantuntijana. Että tuotiin esiin, että halutaan sitä asiantuntemusta ja sitä arvostetaan. Siitähän siinä on kyse, oppiaineiden yhteistyössä, että nähdäänkö kaikkien osaaminen tasavertaisena ja oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt yhtä tärkeinä ja se on sellainen piiloagenda, mikä siellä sitten valitettavasti vaikuttaa. Ja nostit tuossa esiin, että itsekin yritän korostaa opiskelijoille, että teidän ei tarvitse olla kaikkien aihealueiden asiantuntija. Ja että te voitte vetää STEAM:iä niin ei tarvitse olla vaikka ohjelmoinnin superosaaja. Vaan että menkää ja vetäkää niitä tietotekniikan ja käsityön osaajia hihasta ja tiimiytykää. Sitten tulee tietenkin se, että onko aikaa yhteiselle suunnittelulle, onko resursseja yhteisopettajuudelle.
- Ja se on johtamiskysymys ja sitä kohti on varmasti tarpeen mennä, koska perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet edellyttävät, että näitä tehtäisiin. Ja sitten täytyy varmistaa, että näin myös tehdään. Minulle itselleni on merkitystä sillä, että minä pystyn tekemään yhteistyötä esimerkiksi sinun kanssa, koska se antaa minulle uusia ajatuksia ja minä näen asioita nyt ehkä eri tavoin. Ja yksi sellainen minkä olen oppinut sinulta niin on tämä taiteen tapa ja taiteen tapa tuottaa tietoa. Ja tämä on sellainen mitä olen itse paljon miettinyt, kun olen tätä STEAM:ia miettinyt ja kun olen kansainvälisissäkin verkostoissa keskustellut, mikä se A on, mikä sen A:n merkitys on. Onko se A vai onko se Arts, että miten se nähdään siellä. Mikä sun näkemys on?
- Niin, että mitä se taide on siellä. Mä peruutan vielä siihen, että on tämä yhteistyö on todella tärkeää, juuri sen takia, että toinen näkee asian eri tavalla niin se on itselläkin loksauttanut asioita paikoilleen. STEAM:ssä monissa artikkeleissa, ehkä STEAM:n taustassakin, on alun perin on Art on siellä muotoiluajattelua ja muotoilun työvälineitä, prosesseja ja miten tehdään lopputuloksesta esteettinen, visuaalinen, ulkoasuun panostetaan, että se olisi se taiteen osuus siinä. Vaikka se muotoilu kuuluu sinne kuvataiteen oppiaineen sisälle mutta sitten jos puhutaan taiteesta ylipäätään, niin siinä on ytimessä ilmaisu, on se sitten tarinan kerronta, kirjoittamista, draamaa, musiikkia, kuvataidetta. Pointti on, että sä pääset ilmaisemaan jotain mitä mieltä olet, mitä sä olet kokenut, mitä ajattelet siitä. Muotoilussa taas lähdetään liikkeelle ongelmanratkaisusta tai insinööri. Se kiteytyy ongelman ratkaisuun, joka on hyvin erilainen painopiste.
- Tuo oli kyllä hyvin sanottu. Olen itsekin miettinyt tai mitä olen lukenut, niin olen liittänyt sen luovuuden enemmän sinne insinööritieteisiin. Ja sehän on insinöörin tapa toimia, on löytää ratkaisuja. Ja nyt mitä sanoit, että kuvataidekasvattaja tai kuvataiteiden merkitys on tehdä näkyväksi sitä omaa ajattelua. Eli tämä on nyt linjassa sen kanssa, miten itse tätä tekisin ja miten itse tätä ajattelen. Ja voin sanoa, että en voi itse kuvataiteen keinoin ilmaisemaan omia ajatuksia. Ehkä itsearviointi estää sitä mutta kaikillahan meillä on oma keino tehdä omat ajatukset näkyväksi mutta ehkä kannattaisi rohkaista itseä siihen, että kannattaa tehdä sitä. Kannattaa myös varmaan varmistaa, että kuvataiteiden tutkimuksen löytämät hyvät tavat tulisivat jotenkin hyödynnetyksi. Ja näkisin, että siinä kuvataiteiden edustajilla olisi paljon annettavaa näihin projekteihin, että ne vapauttaisivat oppijaa ilmaisemaan itseään ja tuomaan niitä omia näkemyksiään. Riippumatta siitä minkälaiset ne omat taidot sitten on, että niitä ei taiteen keinoin ei voi arvioida mutta sehän tässä ei olekaan se pointti.
- Mutta toisaalta sitten ammattimainen taidekasvattaja osaa tuoda sinne niitä kuvallisen ilmaisun tekniikoita ja välineitä, jotka ovat helpommin lähestyttäviä eikä vaadi vaikka sitten vuosien harjoitusta, jotta saadaan sitten tuloksia. Voin tuoda esimerkin tuosta omasta väitöstutkimuksestani, joka ei varsinaisesti määrittynyt sinne STEAM:iin mutta siihen monialaiseen. Koska siinä olennaiseksi, jos ajatellaan sitä Euroopan kansalaisuutta, siitä opettamista niin mehän voidaan opettaa, että mitkä on Euroopan rajat ja mikä on Euroopan unionin historia ja mitkä on meidän oikeudet ja velvollisuudet Euroopan kansalaisina. Tälleen voidaan lähteä hyvin faktapohjaisesti. Mutta sitten kun lähdetään sieltä sieltä taiteen kautta, niin sitten mietitäänkin, että mitä merkityksiä, mitä kokemuksia meillä on siitä eurooppalaisuudesta? Miten me esitetään Eurooppaa eli tavallaan miten ne taiteilijat? Miten meidän visuaalisessa kulttuurissa sitä visualisoidaan? Sitten voidaan mennä siihen, että mikä se minun kokemus on, koska sehän on se mitä mitä nimenomaan taideaineissa kysytään. Käännytään niiden oppilaiden puoleen ja kysytään, että mitä sä ajattelet tästä? Mikä tämän aiheen merkitys on sulle, mitä sä haluat siitä kertoa muille? Ja sitä voidaan tehdä joko ihan henkilökohtaisesta näkökulmasta tai sitten yhteisesti pohtien mitä meille rovaniemeläisille merkitsee eurooppalaisuus tai Euroopan unioniin kuuluminen tai voidaan jopa mennä haastattelemaan jotain ryhmää. Mitä teille se merkitsee. Mitä me voidaan se kuvallistaa
- Tuo ilmi sitten ne tulokset
- Kyllä miten me voidaan se esittää ja sitten siitä päästään myöskin siihen jakamiseen eli tavallaan. Luodaan sitä tunnesidettä sitä henkilökohtaista sidettä siihen aiheeseen ja ilmiöön päästään jakamaan sitä pohtimaan, mikä merkitys sillä on mun elämässä. Jolloin tota tavallaan linkitetään, linkitetään tuodaan ne tunteet mukaan siihen mitkä oppimisen kannalta kauhean merkityksellisiä. Euroopan kansalaisuus linkittyy jopa identiteettiin. Ollaan aika aika tota syvällä olevien asioiden kanssa. Toisessa hankkeessa meillä oli aiheena arktisuus, mikä tavallaan myös linkittyy identiteettiin. Ja kun täällä niinku pohjoisella Euroopan pohjoisreunalla ollaan. Ja ja sitten tavallaan se jakaminen tuo siihen sen yhteisöllisyyden mukaan.
- Kuuluu ja kuuluu johonkin. Yhteys.
- Kyllä ja sä saat ja sitten kolmas kolmas mitä itse mietin ja mikä tuli tavallaan sitten esiin siinä mun tutkimuksessa, niin on sitten se toimijuus. Eli tavallaan luodaan niitä kokemuksia, että mun ääni tulee näkyviin. Mä saan ilmastoa mun mielipiteen, koska sitten kun ajatellaan niin taiteilla on ja kuvallisella ilmaisulla on myöskin tämmöinen poliittinen yhteiskunnallinen mahdollisuus vaikuttaa. Ja itse mietin sitäkin, että jotenkin tässä maailman tilanteessakin kun me katsotaan niin niin meidän maailmaa ei valitettavasti pyöritä se tieteellinen tieto tai edes faktatieto. Vaan kyllä se on ne mielikuvat ja tunteet ja vertauskuvat visualisoinnit arvot merkitykset niin kyllä ne vaan niin kun pyörittää tätä maailmaa loppujen lopuksi. Niin niiden ymmärtäminen ja ja niiden osa ilmaisun osaaminen, niin niin se on aika merkityksellistä.
- Mä en voi olla nyt enää siirtymättä siihen mikä liittyy tähän niinku erittäin vahvasti ja mennään Euroopan länsilaidalle. Eli sä oot ollut vasta Grönlannissa.
- Joo.
- Ja sä olit siellä sun opiskelijoitten kanssa. Itsenäisestikin. Teit siellä osan siitä vierailuajasta. Sä sait aika merkittäviä ja merkityksellisiä kokemuksia itse, juuri tähän mistä äsken kerroit. Me kuultiin niistä, mutta kerrotko vielä, että että mitä mikä oli se juuri paikallisuus, kansallisuus, taiteen merkitys oppimisen merkitys. Rutiinit.
- Joo me tosiaan tota ollaan tämmöisen arktisen taidekasvatuksen yhteiskurssin osana oltiin Grönlannissa nyt huhtikuun alussa. Me sanotaan sitä nomadicihaviksi. Arktisen taiteen nomadicihaviks eli tämmöiseksi vaeltavaksi. Vaeltavaksi voisi sanoa leiriksi ja siinä on tota. Tehdään yhteistyötä norjalaisen Nord yliopiston kanssa, jossa luokanopettajakoulutus ja sitten myöskin Uumajan Uumajan taidekäsityö aineenopettajan koulutuksen kanssa. Ja me oltiin siellä tosiaan norjalaisten kollegojen ja norjalaisten opiskelijoiden ja. Ja lappilaisten kanssa paikallisissa kouluissa iltapäiväkerhoissa tekemässä monialaista. Monialaista tota työpajaa. Ja tosiaan oli jännittävää se miten Grönlantihan on hyvin erityinen ympäristö, hyvin erityinen kulttuuri. Näin niin kuin pohjoismaisestakin perspektiivistä mentynä, mutta sitten oli jotenkin jännä, että kun astuttiin koulun seinien sisäpuolelle, niin koulu oli kuin mikä tahansa suomalainen tai norjalainen peruskoulu. Siellä oli luokat, siellä oli opetusteknologia, siellä oli ruokala ja aulat ja oli lukujärjestykset välitunnit eli hyvin semmoinen. Oppiainejakoinen jakoinen tota lähestymistapa. Ja tosiaan se mikä jäi jotenkin itselle päällimmäisenä mieleen mieleen siitä, niin olin keittiö kohtaamiset yläkouluikäisten paikallisten nuorten kanssa. Ja me työskenneltiin sekä siellä luokkatiloissa, mutta sitten muun muassa mentiin ulos valokuvaamaan ympäristöä ja tavallaan se meidän teema oli se, että miten sitä kuvataan sitä heidän paikkakuntaansa. Sitä heidän kulttuuriaan niin kun ulkopuolisille, mitä tarinoita he haluaa kertoa siitä. Ja toki sitten niin kun tutkittiin lunta ja paikallista eläimistöä kasvistoa myöskin eli tämmöinen, niin kun luonnontieteiden lähestymistapa oli myös niin kun matkassa. Niin jotenkin se, että sitten kun niiden kuljettiin siellä ympäristössä koulun ulkopuolella kameroiden kanssa, niin niin nuoret alkoi kertoa kertoa, että joo, täällä he metsästää merilintuja ja tuolla on niitä merilintuja tässä rannassa. Ja sitten kun mennään veneellä niin siellä on eri merilintuja ja niitä metsästetään eri tavalla ja ne maistuu eri makuiselta ja ja ja joku kertoi kun oli ampunut poron ja siellä metsästetään villejä poron villejä poroja ja ja sitten tietysti kyseltiin kaikesta. Et sitten oli jännä kun siellä koulun seinien sisäpuolella oli ne välituntisin kännykkää tuijottavat nuoret, jotka sitten vapaa-ajalla pelasivat jalkapalloa, footsalia, ja muuta mutta sitten kun mentiin ulos sinne luontoon niin sitten ne tarinat mitä he kertoi mitä tuossa on tapahtunut mitä he metsästää. Mentiin ulkoilmamuseoon ja heillä oli valtavasti niitä tarinoita ja kerrottavaa ja sitten se sama nuori saattoi siellä koulun seinien sisäpuolella olla hyvin passiivinen ja todeta, että en halua osallistua mihinkään mitä täällä tehdään.
- Niin muistelen, että sanoit, että ihan kielitaito oli ihan erilainen siellä luonnossa kuin luokkahuoneessa.
- Joo, että se ei tavallaan tullut esteeksi, sitten kun oli sitä kerrottavaa. Mutta sitten he saattoi tavallaan naamioitua sen taakse, että en ymmärräkään, kun ei halua osallistua ja mietin että miten ne roolitukset sitten, kun oltiin siellä ympäristössä, niin he olivat niitä asiantuntijoita jotka opetti meitä.
- Tuo on tosi merkityksellistä, että yksi mun mielestä keskeinen asia STEAM:ssa on se, että se asiantuntija on jokainen. Asiantuntijoita ovat ne opettajat mutta yhtälailla asiantuntijoita ovat ne oppijat, lapsi tai nuori.
- Kyllä, ja se on se lähtökohta mistä me lähdettiin siinä arktisessa taidekasvatuksessa. Eli sen takia me sinne lähdettiin, että kun he ulkopuolisille kertovat että myöskin itse huomaa sen kulttuurin ja paikkojen merkityksiä ja erityisyyttä.
- Mulle kyllä tulee mieleen se, että monestihan STEAM-projekteissa opettaja tekee valinnan aiheeseen ja tapaan toimia ja siitä tulee opettajille merkityksellinen juuri sen takia. Ja sen takia olisikin tärkeä kääntää sitä asiaa. Ei ehkä heti alussa, koska tämä vaatii oppimista. Mutta rohkeasti lähteä kokeilemaan sitä vaihetta, että milloin se merkitys siihen tekemiseen tuleekin sieltä oppijoilta.
- Kyllä ja oikeastaan se onkin se mitä mä otin matkaan sieltä reissusta on se pohdinta jatkoon, että millä se käännetään niin, että se oppija motivoituu ja huomaa, että hän on se asiantuntija että hänellä on se toimijuus siinä tilanteessa.
- Kyllä, tämä on juuri se mikä minua kiinnostaa niin mie luulen, että se meidän yhteinen taival jatkuu ja katsotaan mitä me löydetään. Me ollaan nyt tavallaan löydetty teema me ollaan nyt löydetty se meitä motivoiva asia ja yritetään löytää sinne jotakin ratkaisuja. Mut oli tosi ihana keskustella Anna-mari sun kanssa tässä aamutuimaa ja tota tää on erittäin merkityksellisiä asioita mulle ja uskon että meille molemmille.
- Kyllä, kiitos, aina kaksi silmäparia näkee enemmän ja eri näkökulmista ja päästään pidemmälle
