#28 Koulun ja kirjaston yhteistyö lukutaidon edistämisessä

Juonto [00:00:00]: Tietoa, tutkimuksia, tuloksia. Sivistyksen supervoimia -podcast. Sivistys on supervoima, joka kasvattaa tiedolle ja taidolle siivet. Tämän podcastin tavoitteena on esitellä uusia tutkimusaiheita ja tuloksia opetus- ja kasvatusalan henkilöstölle. Kuuntele ja vahvistu.

Puhuja 1 [00:00:22]: Hei, tervetuloa kuuntelemaan keskustelua koulun ja kirjaston yhteistyöstä lukutaidon edistämisessä. Tässä on Siinamari. Studiossa on myös ystäväni ja kollegani Anu. Anu vois vaikka ensin esitellä ittensä.

Puhuja 2 [00:00:35]: No moi moi. Kiitos Siinamari kutsusta. Joo, mun nimi on Anu. Mä oon koko työurani eli 30 vuotta työskennellyt kirjastoalalla ja tosi kirjastolainen sydämeltäni yhä. Vaikka olen valtion virkamies, mehän ollaan siellä kaikki kuitenkin kirjastotoimessa kirjastolaisia sydämeltämme. Eli ylitarkastajana Lounais-Suomen aluehallintovirastossa ja väittelin valtiotieteiden tohtoriksi Åbo Akademin informaatiotutkimuksen aineesta. Ja siit tuli itse asias just neljä vuotta, eli 19, lokakuussa. Mun väitöskirjassa mä tutkin informaatiolukutaidon käsityksiä vuosien 2004 ja 2016 perusopetuksen opetussuunnitelmissa. Mä haastattelin opettajia, äidinkielen opettajia ja koulukirjastonhoitajia. Mun aihe väitöskirjaan oikeesti lähti ihan sieltä käytännön työstä. Mä oon uran aikana työskennellyt kahdeksan vuotta täysipäiväisenä koulukirjastonhoitajana. Ihan kentältä lähti oman väitöskirjan intressi.

Puhuja 1 [00:01:41]: Eli Anu onkin tämmöinen kirjastoalan rautainen asiantuntija ja minun tausta on enemmän tuolla opetuspuolella. Minun koulutus on alun perin luokan- ja kielenopettaja Oulun yliopistosta. Tällä hetkellä en ole niissä töissä. Olen tuolla Sanoma Prolla oppimateriaalin kustannustoimittajana. Siellä nimenomaan suomen kieltä ja kirjallisuutta alakoulussa. Mullakin on sen verran tutkimustaustaa myös, että viime huhtikuussa väittelin Oulun yliopistosta ja mulla oli aiheena opettajien ja kirjastoammattilaisten yhteistyö monilukutaidon edistämisessä. Päädyin tutkimuspuolelle sillä tavalla, että olin Lukuinto-ohjelmassa töissä. Lukuinto-ohjelma oli vuosina 2012 ja 2015 järjestetty Oulun yliopiston toimeenpanema ohjelma ja sitä rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö. Siitä nyt on melkein kymmenen vuotta jo. Sieltä sain tutkimuskärpäsen pureman. Siellä siis oli 30 koulukirjastoparia ja he etsi keinoja, että millä 6-16-vuotiaita lapsia ja nuoria saatais innostumaan lukemisesta ja monilukutaidosta. Ja toisista tietämättä myös Anu oli Lukuinnossa mukana.

Puhuja 2 [00:03:04]: Kyllä joo. Kaarinan kaupunki oli yks pilottipareista.

Puhuja 1 [00:03:09]: Joo ja ohjelman jälkeen hoksasin, että koulun ja kirjaston yhteistyön tutkimusta on verrattain vähän. Ja koska sitä on vähän, piirit on pienet. Löydettiin Anun kanssa toisemme. Löydettiin jopa semmoinen yhteinen spesifi intressi monilukutaidon käsitteestä, joka on koulun ja kirjaston yhteinen maaperä, jota molemmat pyrkii tahoillaan edistämään. Anu, mitä fiiliksiä sulla on tästä monilukutaidosta?

Puhuja 2 [00:03:37]: No niin. Heti tällaiseen syvään päätyyn tässä terminologiassa.

Puhuja 1 [00:03:42]: Kyllä.

Puhuja 2 [00:03:43]: Mä muistan, kun mä kuulin ekan kerran monilukutaidosta. Se oli koulukirjastopäivillä vuonna 14 Oulussa. Monilukutaidon termiä silloin oli esittelemässä nyt jo edesmennyt äidinkielen opetusneuvos Pirjo Sinko. Hän oli kova koulukirjastoaktiivi myös. Ja siitähän on nyt jo reilu kymmenen vuotta. Ihmeekseni multa vielä pari viikkoa sitten kyseltiin, että voisitteko järjestää koulutusta monilukutaidosta, ja kysymys tuli kirjastolaiselta. Ja mä ajattelin, että eiks se nyt olis jo tuttu termi meille kaikille, myös siellä kirjastoissa. Mut tässä mennään nyt ehkä sinne terminologian käsitteiden maaperälle. Eroja löytyy heti, kun mennään tiedekunnasta toiseen ja aineesta siellä toiseen. Esimerkiksi informaatiolukutaito terminä, mitä mä olen tutkinut, on selkeesti kirjastoalan termi, informaatiotutkimuksen termi. Kun taas monilukutaito on vähän hämmentänyt kirjastokenttää. Se ymmärretään, mut sen ymmärtämisen selittämistä ehkä arastellaan. Ja koulut taas tuntee termin tiedonhankinta, tiedonhakutaidot, koska se termi oli jo aikaisemmassa OPSissa. Ja jos ihan totta puhutaan, niin eihän sellaista termiä kuin informaatiolukutaito ole 2014 OPSissakaan, vaikka minä sitä oon tutkinut. Eli elementteinä se sielt kyl löytyy, vaikkei terminä. Mut tää termien moninaisuus ja paljous, se on just se, mikä on omiaan tuomaan haasteita kentälle ja siihen yhteistyöhön.

Puhuja 1 [00:05:25]: Kyllä ja se haastaa ammattilaisia monin eri tavoin. Nykyisessä oppimateriaalin kustantajan roolissa, sielläkin pohditaan myös näitä käsitteitä. Monilukutaidon käsitettä, medialukutaidon käsitettä, et tavallaan niitäkin on oppikirjoissa tuotu vähän ripotellen esille ja pointattu, että tämä on nyt sitä medialukutaidon harjoittelua ja täällä harjoitellaan monilukutaitoa. Eiks se ala olla jo vähän vanhanaikasta. Voitais ajatella, et se on yks yhteinen lukutaito, mitä tässä sitten harjoitellaan, ja nimenomaan sitä monilukutaitoa.

Puhuja 2 [00:06:04]: Just näin. Silloin kun mä tein väitöskirjaa, niin mult saatettiin usein kysyä, että miksi mä oon valinnut termin informaatiolukutaito mun tutkimuksen aiheeksi, enkä esimerkiks medialukutaitoa. Mut jos mä oikeesti lähden tästä jatkamaan, niin meiän podcast-jakso venyy aivan liikaa. Mä kerron sellasen anekdootin, että yks henkilö, joka mul on tästä muutamaankin kertaan tämän kysymyksen esittäny, on professori Reijo Kupiainen. Silloin kun monilukutaito tuli OPSiin, niin mä sanoin kerran Reijolle yhdes tilaisuudessa, että nyt meidän ei tarvitse enää selitellä terminologisten erojen valintoja, vaan me voimme kohdata monilukutaidossa. Ja ehkä se johtuu just mun kenttätaustasta, että mun väitöskirjan aihe löyty kentältä. Mä oon pitkään ollut töissä ennen kun mä lähdin tekeen väitöskirjaa. Mä en ehkä suhtaudu näihin termeihin, terminologiaan niin intohimoisesti kun tutkija vaan vois suhtautua, koska mulle on ehkä pääasia, että se asia tulee selväksi. Lapset oppii ja me ymmärretään, mitä sen termin sisällä pitää tehdä. On se sitten informaatiolukutaito tai monilukutaito tai tiedonhallintataidot, koska kaikil näil kolmella termillä on nimittäin yhtäläisyyksiä.

Puhuja 1 [00:07:31]: Kyllä ja jos ajatellaan, että erotellaan siellä tutkimusaloilla niitä termejä, niin kyllä se heijastuu käytännön toimijoiden tasolle. Puhuin tuosta oppimateriaalista äsken. Myös ihan tonne kirjaston ja koulun arkeen, koska he tulee eri tieteenaloilta toteuttamaan yhdessä lukutaidon edistämistä. Me kiinnostuttiin tästä Anun kanssa ja tehtiin yhteinen tutkimusartikkeli ja tutkittiin oikeasti, että mitä kirjastoammattilaiset ja opettajat ajattelee monilukutaidosta ja miten he sitä käsitettä ymmärtää. Siellä oikeastaan ilmeni, että oli eroavaisuuksia opettajilla ja kirjastoammattilaisilla siinä, miten he ymmärtää monilukutaidon käsitettä. Opettajat oli semmosia itsevarmoja ja mielellään keskustelivat käsitteen merkityksestä ja kuvailivat sitä tosi rikkaasti erilaisten pedagogisten ratkaisuitten avulla. Ja kirjastoammattilaiset, totta kai, he korosti niitä osa-alueita, jotka liittyy informaatiolukutaitoon, joka on sit taas heidän koulutuksessa tuttu käsite. Eli jos aatellaan, että käsitteissä on haasteita, siinä ymmärryksessä. Tavallaan se kulminoituu lopulta siihen, mikä se yhteistyön sisältö on, kun se on tämä monilukutaito. Tämän täytyy tuoda jonkunlaisia haasteita myös siihen itse yhteistyöhön, ei pelkästään siihen visioon siitä mitä se on. Ja totta, koulu ja kirjasto on vaativassa tilanteessa. Heille annetaan määräys yhteistyöstä, opetussuunnitelma, laki yleisestä kirjastosta edellyttää yhteistyötä, mutta heille ei ole annettu käytännön sovelluksia, miten sitä yhteistyötä voitaisiin lähteä toteuttamaan. Ne on täysin vapaasti toteutettavissa ja paikallisesti tosi vaihtelevia. Ja Lukuinnossa, silloin kun olin töissä, siinä oli iso tavoite luoda semmosia pysyviä yhteisöllisiä toimintatapoja, joilla voidaan lukutaitoa ja -intoa tukea. Mutta minun tutkimustuloksissa kuitenkin valitettavasti huomasin sen, että ei siinä sen ohjelman aikana ollut mahdollista, niin lyhyessä aikaa, muodostaa semmosia tosi pitkäkestoisia toimintamalleja. Semmoinen ihan todellinen toimintakulttuurin muutos, se vaatii tosi paljon enemmän aikaa. Ja Lukuinnon se intensiivinen yhteistyö, mikä koulun ja kirjaston välillä oli, se väheni sen ohjelman jälkeen. Mutta kyllä mie huomasin sen, et se lukutaidon merkitys oli kaikille tosi tärkeä. Sitä tuetaan. Ja vaikkei päästykään kuitenkaan siihen tavoitteeseen siitä syvemmästä yhteistyöstä.

Puhuja 2 [00:10:17]: Mun oma kokemus työuralta on vähän sama. Eli että mulla sotkeutuu usein se kokemus työuralta, mutta myös se tutkimuksen tausta. Eli kirjasto on usein se palvelun tarjoaja ja koulu käyttää palveluja parhaansa mukaan, tarpeen mukaan. Eli siihen syvälliseen yhteistyöhön ei meinata päästä, jossa suunnitellaan, toteutetaan, arvioidaan sitä toimintaa yhdessä. Ja siihen toimintaan kuitenkin pitäisi saada muutoksia, ei vaan pelkästään rooleja ja vastuuta jakamalla, vaan tekemällä yhdessä, koska muuten se toiminta jatkuu perinteisellä kaavalla. Ja tää saattaa ehkä tuntua paljon vaaditulta, mutta se muutos on mahdollinen.

Puhuja 1 [00:11:06]: Joo, tämä on just minun väikkärin tulos. Just näitä samoja asioita olen miettinyt ja myös tuota, että se on aika paljon vaadittu. Ja jos katon kansainvälisesti tutkimustuloksia ja mitä Suomessa aiemmin on tutkittu kouluja ja kirjastoja ja niiden yhteistyötä, kyllä siellä on se, että se yhteistyö ei ole kovin vahvaa. Lukuinnon suuri ansiohan oli se, että edellytetään mukaan koulukirjastopareja. Se lähtee jo saman tien siitä se yhteistyö rakentumaan. Monilla oli se alkanut jo ennenkin sitä Lukuintoa, mutta sitä siinä pyrittiin vahvistamaan. Se oli tosi mielenkiintoista haastatella Lukuinto-pareja ja minkälaisia fiiliksiä siellä oli, että oltiin löydetty toinen toisemme. Se oli yllättävää, että se fiilis oli niin vahva, että me ei oltu ennen tiedetty, mitä me voidaan pyytää ja mitä me voitais yhdessä tehdä. Me ei oltu uskallettukaan, et me aateltiin, että toisella on tosi raskas työkuorma tai voidaanko me mennä pyytämään jotain. Se oli ihmeellistä ja ihanaa, miten ne yhteistyökuviot oli siellä menneet ja oltiin tultukin yhtäkkiä tutuiksi. On kyllä tärkeää tuntea se porukka, jonka kanssa tehdään töitä ja tuntea toinen toistensa vahvuudet ja osaaminen. Tässähän on ihan valtava synergiaetu erilaisesta osaamisesta, mitä kirjastolla on ja mitä koululla on. Kirjastolla on tämmöinen kokoelmien ja innostavan lukemisen tietämys ja sit taas opettajilla on pedagoginen osaaminen, oppilaan ja opiskeltavien aiheiden tuntemus, ettei opetus jää irralliseksi siitä, mitä ollaan just koulussa tekemässä.

Puhuja 2 [00:12:57]: Mä ehkä just tuon oman koulukirjastotaustan takia olen tosiaan koittanut saada kouluja ja kirjastoa toimimaan tiiviimmin työparina. Ehkä myös se, että mä oon nähnyt sen tarpeen, mut myös se, että mä olin Lukuinnossa ja oon sitä työtä tehnyt. Koska mä näen sen yhteistyön edut tosi selvästi. Mä oon myös testannut tällast ohjatun tutkimisen menetelmää Kaarinan kaupunginkirjastossa aikoinani, ja se onnistui todella hyvin. Siinä oli etuja, opettaja oppi, oppilas oppi, minä opin ja siitä lähtee tie uusille urille mahdollisesti. Mut se on ihan selvää, et laajempi yhteistyö ja yhdessä suunnittelu, se vie aikaa ja resursseja. Mut kun sitä yhteistyötä saadaan alkuun ja tunnetaan ne työkumppanit, niin mä uskon, että se tuo enemmän plussaa kuin sen, mitä se vaatii resursseja. Ainahan uudet ideat vie aluks enemmän voimavaroja, mutta mitään uutta ei synny, ellei sit kuitenkaan panosteta siihen asiaan.

Puhuja 1 [00:14:03]: No just näin. Ja kyllä se panostus siellä Lukuinnossakin näky tosi hyvin. Siellä oli kuitenkin tavoitteena, ei sentään vaan se koulun ja kirjaston yhteistyö, mikä oli kuitenkin siellä ihan ytimessä, mutta myös tämmöinen laajemman Lukuinto-yhteisön luominen. Eli kodit mukana, jolloin lukemista tehtiin näkyväksi ja arvostetuksi. Oli se lukevan aikuisen malli. Sitten laajennettiin sitä yhteisöä. Siellä oli lukumummoja, lukupaappoja ja muita paikallisia kumppaneita. Ihan sen paikkakunnan ehdoilla mentiin. Jos löyty sanataide-, kuvataidekoulua, elokuvakouluja, miksei paikallislehtiä, paikallisia taiteilijoita ja muita. Mikä tässä Lukuinto-yhteisössä korostuu minun tutkimuksissa ja myös kansainvälisellä tasolla, kansainvälisissä tutkimuksissa, siellä korostuu johdon merkitys tälle lukutaitotyölle. Mitä sie Anu, ajattelet tästä?

Puhuja 2 [00:15:05]: Aluehallintovirastossa meidän kirjastotoimen lakisääteinen tehtävä, yks niistä, on arvioinnit. Tänä syksynä julkaistu arviointi koskee nimenomaan kuntien lukutaitotyötä ja lukutaitostrategioita. Arvioinnin tulokset kertoo meille sellaista, että toistaiseksi harvassa kunnassa on yhteinen lukutaitostrategia. Ja meillähän on kansallinen lukutaitostrategia olemassa, jonka tavoitteena on tehdä Suomesta maailman monilukutaitoisin maa vuoteen 2030 mennessä. Ja sen takia kuntien lukutaitotyön yhteinen suunnittelu, roolitus, johtaminen on sen lukemisen kannalta seuraavien vuosien tärkeimpiä juttuja. Ja koska arvioinnis myös selvis sellainen asia, että hyvin koordinoitu ja johdettu yhteistyö helpottaa koko kunnassa eri toimijoiden tekemää lukutaitoyhteistyötä. Ja siis kansallinen lukutaitostrategiahan koskee myös kaikkia kansalaisia. Ja arvioinneissa selvisi myös sellainen, että suurin osa siit lukutaitotyöstä suuntautuu lapsille ja nuorille. Ja kirjastoilla on haasteita tavoittaa muita asiakasryhmiä, koska peruskoulu, varhaiskasvatus ja jopa toinen aste on helposti tavoitettavissa. Nyt kun mä katson maailmaa tuolta aluehallintovirastosta päin, ei varmasti oo kenellekään kuitenkaan jäänyt epäselväksi, että kuntien taloustilanne alkaa olla aika huolestuttava. Tällöin pitää käyttää niit verkostoja ja ehdottomasti tukeutuu siihen yhdessä tekemiseen ja opitun jakamiseen, on se aihe mikä hyvänsä, mutta nimenomaan lukutaitotyön ympärillä, koska siinä on monta tekijää kunnan sisällä olemassa. Mä oon myös miettinyt paljon sitä, että hankerahaa lukemisen edistämiseenhän on viime vuosien aikana annettu aika paljon, monen tahon toimesta. Nyt on ehkä tullut aika myös todella vakavasti miettiä jo tehdyn lukutaitotyön vaikuttavuutta.

Puhuja 1 [00:17:22]: Hei, tosi tärkeitä huomioita Anulla. Lukutaidon tukeminen kaikille ja se että pohitaan eri hankkeitten vaikuttavuutta ja voidaanko vaikka sieltä johtaa jotain suunnitelmia omankin alueen toimintaan. Jos puhuin tuolla aikaisemmin, että tätä ei ole mitenkään säädelty, että millasta yhteistyötä pitää tehdä, niin täältä vois saaha ideoita siihen. Kyllä se suunnitelma todella tarvitaan, että saadaan sitoutettua siihen lukutaitotyöhön. Se on kyllä yks tärkeimmistä yhteistyön edistäjistä. Paikallinen OPS ja yhteistyösuunnitelmat. Jos nämä yhteistyösuunnitelmat puuttuu, se tekee yhteistyöstä epäsäännöllistä. Silloin yhteistyö perustuu opettajien pyyntöihin. Tää tuli ihan ilmi noissa haastatteluissa. Se on jännä, miten kirjastoammattilaiset korostaa kirjaston mukanaoloa paikallisessa OPSissa enemmän kuin opettajat. Opettajat usein on niitä yhteistyön aloittavia tekijöitä. Mulla väitöskirjassa, tutkin paljon tämmöisiä polkumallisia yhteistyösuunnitelmia. Muun muassa Oulun kaupungilla on uraauurtava Kirjastoreitti. Sitä tutkiessa mulla tuli mieleen, että Kirjastoreitti tämmöisenä pedagogisena asiakirjana hyötyis tosi paljon opettajien mukanaolosta. Tällä hetkellä ne suunnitelmat on enemmän kirjaston suunnittelemia kokonaisuuksia, jolloin ne voi jäädä irralliseksi siitä opetuksesta ja merkityksettömäksi oppilaille. Ja mitä taas Lukuinnossa selvisi. Se Lukuinto-parien kehittämä yhteistyö, sitä ei kuitenkaan sisällytetty sinne Kirjastoreittiin, yleensäkään. Ne Kirjastoreitit pysy aika samanlaisina sen ohjelman jälkeen. Ja siinä tuli semmoinen, että kun Lukuinto-ohjelma päättyi, oltiin just kirjoittamassa paikallisia opetussuunnitelmia. Ja nää ammattilaiset ois tarvinnut kovasti apua siihen, miten he tuo sen Lukuinto-työn sinne yhteistyösuunnitelmiin ja paikalliseen opetussuunnitelmaan. Mutta valitettavasti Lukuinto-ohjelma loppu, ja meillä ei ollut enää resursseja auttaa näitä ammattilaisia. Mutta huomattiin, että se OPS-prosessi tarvis ohjausta ja tukea, että nää mahtavat ideat pääsis sinne opetussuunnitelmaan ihan kirjallisena suunnitelmana.

Puhuja 2 [00:19:49]: Kyllä ja siel on yhteinen paikallinen OPS, mutta koulun ja kirjaston yhteistyöhönkin on olemassa yhteistyösopimuspohja. Eli Seinäjoen kaupunginkirjasto toimii valtakunnallisena erityistehtävänä lasten ja nuorten lukemiseen ja sieltä on laadittu tällainen yhteistyösopimuspohja, jonka jokainen kunta voi ottaa käyttöön. Siinä sovitaan, että mitä yhteisesti tehdään. Silloin kun huoli siitä lukemisesta on, niin kyllähän nää kannattaa ottaa käyttöön.

Puhuja 1 [00:20:27]: Tässä on tullut nyt monta tommoista vinkkiä siihen yhteistyöhön. On myös semmonen pieni huoli siitä, että tää on tosi vaativa tehtävä. Koulu ja kirjasto on tärkeimmät instituutiot lukutaidon tukemisessa. Mutta onhan näillä ammattilaisilla muitakin tärkeitä tehtäviä työssään kuin tämä yhteistyön tekeminen. Ja minkä Anu mainitsi tossa aiemmin, kansallinen lukutaitostrategia, Suomesta maailman monilukutaitoisin maa vuoteen 2030. Se on todella kunnianhimoinen tavoite, jos ajatellaan, että koulu ja kirjasto laitetaan sinne etunenässä toteuttamaan tätä tavoitetta. Sen tavoitteen sisällä on vielä monilukutaito, joka on aika tuore käsite ja on yhteistyön sisältönä, sekin tuo niitä haasteita niille ammattilaisille. Eli toiminta edellyttää tosi paljon resursseja, positiivista asennetta, check, systemaattista toimintaa ja yhteistyötä yli hallintorajojen.

Puhuja 2 [00:21:30]: Joo, siis suunnitelmallisuutta lisää, koska paljon sellaista asiaa jo tehdään, mikä liittyy tähän asiaan, mut että saadaan siitä kirjoihin ja kansien väliin tällainen suunnitelma, jonka kautta kaikki on niin sanotusti samalla sivulla. Pitää silti muistaa, että tätä asiaa ei voi pelkästään koulu tai kirjasto korjata. Se on koko kunnan, koko yhteiskunnan asia. Lukemisen pitää näkyä. Lukeminen täytyy tehdä näkyväksi kaikille. Yhteistyö eri tahojen kanssa. Vanhemmat, isovanhemmat, yhteisöllinen lukeminen, kaikki tällainen pitää valjastaa siihen mukaan. Eli ei meiän tarvitse keksiä sitä pyörää uudestaan. Tehdään siitä vaan suunnitelmallista, koska kirjasto mun näkökulmasta, uranäkökulmasta, tekee jo huimaa lukemisen edistämisen työtä. Ja paljon myös koulun piirissä. Koulu ja varhaiskasvatus on kirjastojen ykkösyhteistyökumppani. Eli mun mielestä tässä nyt on vaan sellainen asia, että kootaan voimat ja kääritään hihat.

Puhuja 1 [00:22:47]: Hyvä suunnitelma. Hei, kiitos Anu, että tulit puhumaan minun kanssa.

Puhuja 2 [00:22:51]: Kiitos Siinamari, tää on lempiaihe.

Juonto [00:22:55]: Tätä podcast-sarjaa ovat tekemässä Oulun kaupungin, Oulun yliopiston sekä Pohjois-Suomen aluehallintoviraston supervoimakkaat ammattilaiset. Tekniikan hoitaa Äänitalo Pacila ja kaikessa muussa upeassa auttaa mainostoimisto Uleåborg.