#3 Digiteknologia kiusaamisen vähentämisessä

[Intro: musiikkia ja puhetta 00:00:00] Tietoa, tutkimuksia, tuloksia. Sivistyksen supervoimien podcast.

Intron juontaja [00:00:09]: Sivistys on supervoima, joka kasvattaa tiedolle ja taidolle siivet. Sivistys on sitä, että tietää enemmän ja luulee vähemmän. Sivistys rakentaa tiedon ja taidon atomeista välittävän ja vastuullisen ihmisen. Sivistyksen supervoimia on podcast-sarja, jossa kuulet supervoimien tekijöistä ja siitä, miten kaikki liittyy ihmeellisesti kaikkeen. Kuuntele ja vahvistu.

Haastattelija 1 [00:00:36]: Okei, olen Eveliina Jurvelin, ammatiltani ja koulutukseltani luokanopettaja ja musiikin aineenopettaja. Toimin luokanopettajana Jäälin koululla täällä Oulussa.

Puhuja 1 [00:00:51]: Ja minä olen Netta Iivari. Olen tietojärjestelmätieteen professori Oulun yliopistosta. Vedän Oulun yliopistossa INTERACT-tutkimusyksikköä, jossa tutkimuksemme ja opetuksemme kytkeytyy ihmiskeskeiseen digitalisaatioon ja ihmiskeskeiseen suunnitteluun. Tietojärjestelmätieteen alalla toimin, käyttöliittymätutkimuksen alalla, mutta minulla on tausta myös kulttuuriantropologiassa. Humanisti alun perin. Nyt olen tämän Make A Difference -projektin tieteellinen johtaja. Siitä varmasti tänään tulemme keskustelemaan.

Haastattelija 1 [00:01:27]: Kyllä. Olemme Netan kanssa tavanneet tämän Make A Difference -projektin tiimoilta reilu vuosi sitten. Viime lukuvuonna teimme yhteistyötä sen asian parissa. Ihan ensimmäiseksi Netta, mikä on tutkimuksesi ydin?

Puhuja 1 [00:01:49]: Make A Difference -projektissa, MAD-projektiksi sitä myös kutsutaan, keskeisenä tutkimusaiheena on kriittinen suunnittelu ja kriittinen värkkäily. Näitä on tutkittu ja näihin liittyy paljonkin kiinnostusta tuolla meidän tieteenaloillamme. Niitä on lähinnä tehty vain aikuisten kanssa. Me ajattelimme, että niillä on kyllä paljon potentiaalia lasten kanssa monestakin näkökulmasta. Tässä projektissa me lasten kanssa yhdessä kokeilemme, miten niitä voisi tehdä käytännössä. Mitä ne ylipäänsä tarkoittavat? Ja toisaalta: Millä lailla niitä pystyy lasten kanssa hyödyntämään ja soveltamaan? Tarkoitus on ylipäänsää tällaisissa kriittisissä lähestymistavoissa jollain lailla tehdä maailmasta parempi paikka. Sitä voi tietysti ajatella monesta eri näkökulmasta.

Olemme käyneet paljon kirjallisuutta läpi tähän kriittiseen suunnitteluun ja kriittiseen teknologiavärkkäilyyn liittyen. Ei kirjallisuutta toki hirveästi ole, ja se käsittelee aikuisia, mutta olemme huomanneet, että siellä on hyvin monenlaisia eri tapoja tehdä sitä. Olemme identifioineet eri tapoja ja sitten yhdistelleet ja soveltaneet niitä eri tavoin, kun olemme pohtineet, miten niitä voisi lasten kanssa kokeilla. Siellähän on tietyllä tavalla vahvempia ja lievempiä muotoja, kuinka tehdä tätä kriittistä suunnittelua. Esimerkiksi on tällainen vastuullinen suunnittelu, johon liittyen olemme mielestäni esimerkiksi teidänkin koulussanne kokeilleet. Se on vastuullista toimintaa. Käsittelemme yhteiskunnallisesti merkityksellisiä ja merkittäviä asioita. Pyrimme teknologian ja suunnittelun avulla pureutumaan niihin, ja parantaen jotenkin tilannetta.

Sitten kriittisen suunnittelun eräs muoto on hyvinkin sellainen: Siinä on hyvin vahvasti sorrettujen tai heikommassa asemassa olevien puolesta taistelu. Tällainen yhteiskunnallisten epäkohtien korjaaminen. Toisaalta sieltä puolelta olemme saaneet myös paljon inspiraatiota, ja oikeastaan nämä projektit, joita olemme tehneet: Näissä on tätä henkeä ollut tietyllä tavalla myös mukana. Toisaalta kirjallisuudessa on myös tällaisia taiteesta ja draamasta ponnistavia, ehkä nykytilannetta kyseenalaistavia menetelmiä, joissa pyritään, jälleen teknologian ja suunnittelun avulla, saamaan ihmiset ajattelemaan, onko asioiden pakko olla näin. Voisivatko ne olla paremmin? Ovatko olemassa olevat olettamuksemme ja käytäntömme… Vähän kyseenalaistetaan ja yritetään saada ihmiset pohtimaan omia arvojaan ja asenteitaan. Tämän tyyppisiäkin suunnittelumenetelmiä on olemassa.

Nämä ovat tosiaan kaikki sellaisia, että lasten kanssa ei ole juuri tehty mitään. Tässä MAD-projektissa sitten olemme lähteneet kokeilemaan. Otimme myös tämän teknologiavärkkäilyn tähän mukaan. Teknologiavärkkäilyhän tuo mukanaan juuri tällaiset: Ei ainoastaan visioida, ideoida ja suunnitella teknologiaa, vaan lähdetään rakentelemaan kaikenlaisia prototyyppejä – ellei jopa toteuttamaan niitä. Vähän sellaisella do it yourself -henkisellä värkkäilyasenteella, hyödyntäen vaikkapa digitaalista pienvalmistusta ja muuta tämän sorttista välineistöä, ajattelutapaa ja menetelmiä. Meillä ovat suunnittelu ja värkkäily molemmat tässä mukana. Viimeisenä näkökulmana, nyt voin vielä sanoa, että meillä on tässä projektissa kiinnostuksena kaiken kaikkiaan tarkastella, millä lailla ja millaisia vaikutuksia tällä on lasten identiteettiin ja siihen, kuinka he mieltävät ja kokevat itsensä: suhteensa digiteknologiaan, omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa siihen ja toisaalta itseensä yhteiskunnallisena toimijana, joka voi ylipäätään vaikuttaa asioihin tässä maailmassa ja tehdä muutosta parempaan suuntaan. Olemme myös haastatelleet paljon lapsia värkkäilyn ja suunnittelun lisäksi, että ymmärtäisimme, millä tavalla lapset kokevat tämän työskentelyn.

Olemme olleet kaupungin kanssa yhteistyössä, suunnitelleet, ja kaupungin kautta olemme saaneet näitä yhteistyökouluja. Mahtavaa, että on löytynyt kiinnostuneita kouluja ja opettajia! Koulukiusaaminen tuli aiheeksi Oulun kaupungin ehdotuksesta, ja sehän sopii meidän mielestämme äärimmäisen hyvin tähän kriittiseen suunnitteluun ja värkkäilyyn. Oikeastaan kiusaaminen on kytkettävissä näihin kaikkiin kriittisen suunnittelun eri muotoihin. Olemme tosiaan koulukiusaamiseen keskittyneet tämän Oulun kaupungin kanssa tehdyn yhteistyön myötä. Tässä oli ydin pitkällisesti ilmaistuna.

Haastattelija 1 [00:07:13]: Kyllä. Tuo kuulosti tosi mielenkiintoiselta jo siitäkin näkökulmasta, kun on saanut itse olla mukana tuossa. Ja kuinka kerroit, että tätä tutkimusta tai tämän tyylistä on tehty vain aikuisille. Minulle tuli mieleen, kuinka hyvin saitte kuitenkin tuotua sen lapsen tasolle: mitä mekin viime vuonna koulussa teimme. Pääsimme näihin ihan samoihin aiheisiin, vaikka näin kuulostaa vähän jopa, jos näin puhuisi, lapsen korvaan vaikealta. Mutta kuinka oikeasti se on sitä lapsen maailmaa! Juuri tämä kriittisyys, jota haluamme opettaa. Ja tietysti tällainen värkkäily, keksiminen ja kaikki tällainen. Tämä on itse asiassa Oulun kaupungissa ja muuallakin varmasti aika ajankohtainen aihe tämän STEAM-teeman tiimoilta. Oulussahan käynnistyi vuonna 2018, aloitimme tämän STEAM-opinpolun kehittämisen. Aika monet koulut siinä ovat mukana. Tosin alussa vähän vähemmän, mutta tällä hetkellä. Muun muassa meidänkin koulumme on tässä mukana. Tosiaan STEAM-pedagogiikassahan on hyvin samanlaisia elementtejä kuin tässä tutkimuksessa.

Puhuja 1 [00:08:38]: Kyllä! Olemme myös linkanneet projektimme: Tässä on todella paljon yhtymäkohtia tähän. Värkkäämöjähän on tietysti olemassa, ja STEAM-pedagogiikkaa Oulussa on: Oulu on tunnettu tästä. Meidän näkökulmastamme tässä on, me pyrimmekin yhdistämään tähän muita oppiaineita. Ohjelmoinnin opettaminen ja esimerkiksi digitaaliseen pienvalmistukseen tutustuminen – Nämähän ovat itsessäänkin tärkeitä ja kiinnostavia asioita. Juuri tässä MAD-projektissa pyrimme tekemään näkyväksi, että teknologiaa ja suunnittelua käytetään, ja on syytäkin käyttää, työkaluina joidenkin tärkeiden asioiden saavuttamiseen, ja juuri vaikka kiusaamisen vastaiseen työskentelyyn. Olemme nähneet selkeitä yhtymäkohtia vaikka tuohon yhteiskuntaoppiin. Siellä käsitellään hyvin paljon samoja teemoja kuin tässä hankkeessa – Ainakin joinakin vuosina. Tässä hankkeessa on tällaista teknologiakasvatusta, mutta sitten myös hyvin tärkeänä asiana on yhdistäminen jonkin toisen oppiaineen teemoihin.

Haastattelija 1 [00:10:00]: Joo, ja viime vuonna juuri, kun tässä projektissa sain olla luokkani kanssa mukana. Sitten etukäteen tietysti mietin, mihin oppiaineisiin tämä hyvin liittyisi, niin löysin muun muassa aika hyviä yhtymäkohtia äidinkieleen. Teimme paljon projektin puitteissa draamaa ja vähän tällaista itsetutkiskelua. Toki se oli ryhmä- ja parityötä lähes koko ajan. Ei ollenkaan irrallinen, vaan nimenomaan näen myös hyvin paljon yhtymäkohtia ihan yksittäisiinkin oppiaineisiin.

Puhuja 1 [00:10:37]: Joo, ja olemme tehneet aika eri ikäisten kanssa. Olemme tehneet 6.-luokkalaisten, 2.-luokkalaisten, ja nytkin meillä on eri ikäisiä lapsia tässä hankkeessa mukana. Tätä pystyy tosiaan moniin eri oppiaineisiin. Sitten täytyy hieman aina muokata, miten tätä asiaa lähestytään. Tuo oli tosi mukava kuulla, että 6.-luokkalaisten kanssa pystyi hyvinkin käsittelemään näitä asioita, ja ne opettajankin näkökulmasta tuntuivat ymmärrettäviltä lapsille. Ainoastaan, mitä pienempien kanssa työskennellään, sitä enemmän pitää miettiä, millä lailla nämä asiat esittää. Millä lailla näitä asioita lähestytään? Tietyllä tavalla se on aina haastavampaa. Tietysti eri luokilla on eri oppiaineissakin erilaiset teemat, mutta yhdistämismahdollisuuksia on paljon.

Haastattelija 1 [00:11:29]: On, ja meillä nyt myös uuden OPS:n myötä tulivat nämä MOK:t, eli monialaiset opinto- tai oppimiskokonaisuudet. Näkisin jopa, että tästä tutkimusaiheestanne saisi koko viikoksikin tekemistä. Tässä välissä täytyy jo vähän sanoa materiaalista. Ehkä palaamme siihen sitten lopussa, mutta tuon MAD-projektin puitteissa, kun olin siinä luokkani kanssa mukana, sain aina materiaalia, jota työstin oppilaiden kanssa ennen yhteisiä tapaamisiamme. Aivan loistavaa materiaalia siellä kyllä on! Mitä jo silloin oli käytössäni, vaikka olimmekin vähän tällainen pilottikoulu. Todella käytännönläheiseksi saitte teeman tuotua sinne.

Puhuja 1 [00:12:27]: Joo, siitä materiaalista voikin sanoa sen verran, että meillä on tosiaan INTERACT-tutkimusyksikön nettisivuilla MAD-projektin sivut. Sinne olemme laittaneet opettajille saataville – tai se on kaikille vapaasti käyttöön otettavissa. Ihan tällaisia PowerPoint- ja PDF-tiedostoja, joissa on hyvinkin konkreettisia ohjeita. Kuinka näitä asioita tehdään? Tämä projekti itsessäänhän kattaa monen viikon työskentelyn: niin kuin yhdessä teidänkin kanssanne. Toki sen voi tiiviimminkin toteuttaa, mutta siellä on aika paljon materiaalia ja työläämpiä vaiheita. Sieltä voi ottaa joitain osasia tai viedä läpi koko prosessin. Olemme pyrkineet miettimään, kuinka saada materiaaleista ymmärrettäviä ja hyödyllisiä myös sellaisille ihmisille, jotka eivät ole olleet mukana tässä työskentelyssä. Mutta mukava kuulla, että ne ovat olleet hyödyllisiä jo silloin! Itse asiassa me tässä myöhemmässä vaiheessa haluammekin opettajilta palautetta näihin materiaaleihin. Juuri tällaisiltakin opettajilta, jotka eivät tiedä MAD-projektista. Kuinka ymmärrettäviä ja hyödynnettäviä nämä materiaalit ovat? Tämän henkisiä projekteja voisi vetää kouluissa sitten laajemminkin.

Haastattelija 1 [00:13:54]: Kyllä, ja voisin tästä kertoa oman kokemuksen viime keväältä. Tosin sain materiaalia, kun puhuimme tästä kiusaamisasiasta meidänkin luokassamme. Tykkäsin siitä, että tämä materiaali oli valmis käyttöön. Ei tarvinnut sitä muokata, eikä miettiä, miten tämä juuri minun ryhmälleni sopisi. Se oli ihan jo valmis. Siinä oli monipuolisesti mietitty kiusaamistapahtumaa. Jokaisella oppilaallahan on jonkinlainen oma kokemus tällaisesta tilanteesta. Olit sitten ollut ihan siinä tilanteessa sisällä, mukana tai nähnyt sitä. Mielestäni se oli kiva, kun lähdimme 6.-luokkalaisteni kanssa miettimään kiusaamistapahtumaa. Tässä materiaalissa oli jo tehty tällaisten eri henkilöiden roolituksia. Mietimme, keitä tapahtumassa on: Siellä on kiusaaja ja kiusattu. On sivusta seuraaja ja sitten saattaa olla joku aikuinen. Yleensä puhuimme, miten se tapahtuisi kouluympäristössä. Siellä on se aikuinen, joka on auttamassa. Mietimme näitä henkilöhahmoja ja heidän piirteitään, luonteenpiirteitään. Ehkä myös ulkonäköön liittyviä piirteitä. Kaikki oppilaat osallistuivat näihin ja mietimme tosiaan joka roolia monelta eri kannalta. Oppilaat hoksasivat, että ”niin muuten onkin”, ”tällainen voisi olla”. He itse miettivät, minkälainen: Jos itse olisin tällaisessa tilanteessa, niin miten minä voisin tai osaisin toimia. Tai jos ei olisi omia keinoja, niin mitä sitten? Keneltä voisin pyytää apua. Veimme tätä vielä pidemmälle. Niin kuin sanoin, tässä on tosi ihania, isoja kokonaisuuksia jo valmiina. Sitten aloimme tehdä pieniä näytelmiä ja vaihtelimme rooleja. Välillä joku oli kiusaajan roolissa ja joku toinen kiusatun roolissa tai sivusta katsojana tai seuraajana. Ne olivat tosi antoisia tunteja kyllä minun luokalleni. Mitä useamman tunnin työstimme, niin jäi kyllä sellainen olo, ainakin näin opettajana, että tämän jälkeen oppilaiden on helpompi tulla kertomaan, jos he jotain näkevät. Tai sanovat edes, että en osannut toimia tässä tilanteessa. Voitko auttaa aikuisena? Tai mitenhän minun olisi pitänyt tässä toimia? Uskon, että myös helpompi tulla kertomaan, jos kiusaamista on itse kokenut.

Puhuja 1 [00:16:37]: Joo, tuo on kyllä mukava kuulla, että opettajankin näkökulmasta on tullut tällaisia muutoksia luokassa. Meillä tosiaan ajatuksena oli tässä työskennellä kiusaamisen parissa menemättä… Me emme ole tietenkään psykologian puolen ihmisiä, joilla on vahva osaaminen tämän kiusaamisaiheen käsittelyyn. Taustamme on tietojenkäsittelytieteissä. Mutta sitten lasten kanssa lähdimme yhdessä tällaisia kuvitteellisia tapauksia käsittelemään. Juuri tällaisia hahmoja, persoonia miettimään. Kuvitteellisissa tilanteissa, miten kiusaaminen voisi ilmetä. Tai jos ihme olisi yöllä tapahtunut, niin minkälainen maailma olisi, kun siitä olisikin kiusaaminen kokonaan kadonnut. Meillä oli siinä vähän tällaista terapia-, draama- ja taidepainotteista menetelmää, monenlaista yhdistettynä. Halusimme juuri sellaisia kuvitteellisia tapauksia käsitellä, koska koulussahan on tietysti opettajat, kuraattorit ja psykologit, jotka niitä todellisia tapauksia käsittelevät, ja näinhän sen kuuluukin mennä.

Mutta meidän kannaltamme otimme siihen mukaan, että lähdimme hyvinkin varhaisessa vaiheessa toisaalta pohtimaan, mitä digiteknologia voisi olla siellä? Millaisia mahdollisuuksia voisi olla? Sitten lähdimme ihan konkreettisesti tekemään prototyyppejä. Erilaisia kuvauksia ensin, ja sitten askartelimme prototyyppejä. Teimme vähän sellaisia interaktiivisiakin. Sittenhän draama oli siinä sellainen: Tutkimusaineistoammekin kun olemme analysoineet, niin kyllä draama on siellä noussut esiin. Se on jäänyt lapsille mieleen tosi tärkeänä. Pääosin on hyvin positiiviset kokemukset, vaikka se oli hyvin jännittävä kokemus lapsille tietystikin. Hyvin positiivisia kokemuksia on tullut siitä draamavaiheesta, jossa he pääsivät esittelemään toisille luokillekin, mitä olemme tehneet. Toisaaltahan siinä on meidän näkökulmastamme vähän sitä taka-ajatusta, että koulussa herätellään keskustelua kiusaamiseen liittyen vähän laajemminkin. Tietysti siinä omassa luokassa asiaa on työstetty jo monen viikon ajan, mutta sitten herätellään vähän myös muita luokkia siihen, että täällä on tällaisten asioiden parissa työskennelty, ja nämä ovat tärkeitä.

Haastattelija 1 [00:19:18]: Mielestäni yksi hyvä asia tämän projektin puitteissa oli se: Tämä kiusaamisasiahan on sellainen, jota valitettavasti joudumme koulussa useinkin käymään läpi. Se jää monesti keskustelun tasolle: tai joitain pieniä toimenpiteitä ja muita. Meillä oli tosiaan tätä teknologiasuunnittelua ja värkkäilyä siinä. Se oli sellainen puoli, jota en: Täytyy ehkä myöntää, että en itse opettajana olisi osannut ajatella, että tämähän voisi olla ratkaisu, kun mietitään tällaisia. Sitten pääsimme luovuuteen, oppilaiden omiin ratkaisuihin ja nimenomaan, että he pääsivät värkkäilemään ja suunnittelemaan ihan itse. Materiaalejahan oli mukana teillä niin, että ei meillä koululla olisi tuollaisia varastoja löytynyt. Se oli tosi antoisaa. Ei ollut rajaa. Ei tarvinnut sanoa, että tätä ei nyt voi tehdä, koska ei ole näitä laitteita tai tällaisia välineitä.

Puhuja 1 [00:20:24]: Joo, olemme hankkineet omiin projekteihimme tietynlaista välineistöä. Juuri tähän MAD-hankkeeseen olemme ostaneet uutta. Osittain on olemassa olevaakin. Se on myös mukava, että kouluissa on toisaalta aika hyvin digitaalisen pienvalmistuksen välineistöä. On robotteja ja monenlaista, mitä pystyy koulussakin hyödyntämään, mutta tietysti tutkijoilla on tämän lisäksi kaikenlaista. Tietenkin jatkon kannalta on tosi hyvä, että kouluissakin on tosi monenlaista välineistöä, että lapset pääsevät kokeilemaan.

Meidän kannaltamme, kun olemme aineistoa tuossa analysoineet monista eri näkökulmista, ja tietysti analyysi tulee jatkumaan tässä monta vuotta vielä tämän projektin jälkeenkin varmasti. Mutta huomaan kyllä siitä työskentelystä ja aineistomme analyysista, että kaikesta huomaa, ja varsinkin lasten suunnitteluratkaisuista ja draamaesityksistä, että kiusaaminen on tosi vakava ongelma lapsille. Heidän suunnitteluratkaisunsa kyllä tuovat selkeästi esiin sen, että he kokevat sen vakavaksi ongelmaksi. Toinen, mitä olemme myös huomanneet, niin he hyvin paljon korostavat aikuisten roolia. He haluavat, että aikuiset puuttuvat ja aikuisista olisi apua. Tässä olemme tietenkin analysoineet monien eri luokkien tuotoksia ja prototyyppejä sekä esiyksiä. Mutta kyllä niissä selvästi korostuu, että tähän ongelmaan puututaan ja he toivovat, että aikuiset auttavat siinä.

Mahtavaa oli huomata, mitä olemme lasten kanssa haastatteluja tehneet jälkikäteen, niin hirveän moni näissäkin kertoi, että he ovat oppineet paljon ja oppiminen liittyi hyvin paljon tähän kiusaamiseen. He ylipäänsä tunnistavat kiusaamisen paremmin ja toisaalta tietävät nyt, mitä sille tehdä. Toisaalta jotkut toivat myös esiin, että nyt he ymmärtävät paremmin, mitä vaikutuksia kiusaamisella on kiusattuun. Juuri empaattisuus ja tämän tyyppiset asiat. Mutta tuo on tosi mukava kuulla, että se näkyy myös koulutyön arjessa myöhemmin. Nämä haastattelut tehtiin projektin päätyttyä, tai siinä viimeisessä vaiheessa. On mukava kuulla, että se on näkynyt jälkikäteenkin koulujen toiminnassa.

Haastattelija 1 [00:23:05]: Kyllä. Ainakin meidän luokassamme kiusaamisesta tuli sellainen, vähän jopa voisi sanoa, että helposti lähestyttävä aihe. Tavallisesti se on sellainen, että ei kehtaa kertoa. Tai vaikka näen, niin olen kuin en näkisikään. Meillä se tämän, projekti kesti tosiaan useamman kuukauden, niin siitä tuli sellainen, että sitä käsiteltiin. Vaikka nämä olivat kuvitteellisia tapauksia, niin jollakin lailla se tuli lapsen maailmaa helpommaksi aiheeksi, mikä on mielestäni tosi tärkeää. Niin kuin sieltä on varmasti noussut se aikuisen rooli: Se on tärkeä. Sitä aina toivoisi, että opettajana olisi sellainen ihminen, jolle oppilas uskaltaisi tulla. Tai lapsi uskaltaa tulla kertomaan, jos jotakin mielen päällä on.

Puhuja 1 [00:23:56]: Varmasti nämä kuvitteelliset tapaukset… Siis ainahan ihminen, lapsi ja aikuinenkin, kun tekee tällaisia tarinoita ja muita, niin ainahan niillä on joku kosketuspinta omaan elämään. Todellisia kiusaamistapauksia varmasti ei käsitelty, mutta sieltähän tarinat kumpuavat. Kyllähän lapset ovat varmasti omaan elämänkokemukseensa, siihen mitä he ovat nähneet ja kokeneet, pohjaten tarinoita tuottaneet. Se onkin tärkeää näissä projekteissa, että asiat ovat lapsen elämismaailmassa tärkeitä ja heille tuttuja. Sellaisia meidän on tarkoituskin käsitellä. Ei lähdetä työstämään sellaisia aiheita, jotka ovat liian kaukana ja vieraita. Niiden olisi syytäkin olla tärkeitä myös lapsille itselleen.

Haastattelija 1 [00:24:49]: Kyllä. Minä ainakin ajattelen, että tällaisissa kiusaamistilanteissa toivomme aina, että sille on loppu. Se loppuu tavalla tai toisella. Usein lapsilla ei ole itsellään ehkä ideoita, miten voisin tai miten aikuinen voisi puuttua. Mitä voisimme tehdä toisin, että tämä oikeasti loppuisi? Mielestäni tässä MAD-projektissa oli kivaa se, että sai käyttää mielikuvitusta ja omaa luovuuttaan sekä ongelmanratkaisutaitojaan. Mikä se voisi olla? Kun lähdimme yhdessä suunnittelemaan ja värkkäilemään käyttäen erilaisia välineitä ja muita. Mikä olisi ratkaisu tilanteeseen? Aika monenmoisia sieltä tuli. Itse ajattelin, että ne olivat vähän lapselle helpompia. Sen ei tarvinnut olla sellaista, että nyt oikeasti rakennan jonkin juuri nyt toimivan, vaan se sai olla ihan mielikuvituksen tuotetta, että mikä ratkaisu kiusaamisen loppumiseen olisi.

Puhuja 1 [00:25:54]: Kyllä. Loppujen lopuksi meillähän oli tässä yliopisto-opiskelijat vielä myöhemmin työskentelemässä, tässä samassa, teidänkin kouluunne liittyvässä jatkumossa. Tässähän yliopisto-opiskelijat kävivät läpi lasten ideoita ja palasivat kouluun esittelemään ideoita. Siinä vaiheessahan lapsetkin sitten pohtivat, mitkä näistä olisivat toteutettavissa, ja mitä hyviä ja huonoja puolia tässä on. Sieltähän konkretisoitui sellaisia, joitakin mobiilisovellus- ja muita ideoita, jotka olisivat jo ihan toteutettavissakin. Mutta lasten ei tarvinnut sitä miettiä siinä vaiheessa, kun projektia teimme.

Sieltä tuli kyllä monen näköistä. Ihan sellaisia ratkaisuja, joita ehkä onkin tai joita voisi lähteä kehittämään. Meillähän oli myös yhtenä aiheena tässä projektissa, olemme tehneet kirjallisuuskartoitusta tähän kiusaamisteemaan liittyen. Kiusaaminenhan ei meillä tosiaan, rahoitusta haettaessa meillä ei ollut vielä kiusaaminen teemana, mutta sen jälkeen, kun tätä Oulun kaupungin kanssa päätimme lähteä käsittelemään, olemme käyneet kirjallisuutta läpi. Kirjallisuuden pohjalta olemme hyvin paljon löytäneet jo olemassa olevia teknologioita kiusaamista vastaan, joita tutkijat ovat raportoineet. Tutkimuskirjallisuutta kävimme läpi. Paljonhan siinä oli samankaltaisuutta siihen, mitä lapsetkin ehdottivat. Mutta toisaalta kirjallisuustutkimuksemme pohjalta myös lasten kanssa keskustelimme heidän omista ideoistaan. Lapset saivat kehittää ja jalostaa omia ideoitaan näin halutessaan, mutta se ei ollut pakko.

Mehän löysimme kirjallisuudesta hyvin paljon tällaisia monitorointiteknologioita. Muistaakseni lapsillakin oli näitä saman sorttisia osalla, joissa seuraillaan ihmisten toimintaa luokassa ja välitunnilla. Jonkinnäköinen teknologia tulkitsee, onko täällä kiusaamista. Jotakin tapahtuu, jos teknologia siellä kiusaamista havaitsee. Toisaalta löysimme sellaisiakin ratkaisuja, joissa ihmisillä oli enemmän toimijuutta. Teknologia ei ollut niinkään tärkeässä roolissa. Teknologia oli ennemminkin herättelijä. Saattoi olla pelejä, jotka pyrkivät empaattisuutta, toisen huomioon ottamista ja tällaisia herättelemään. Saattoi olla ratkaisuja, jotka antoivat vaikka vinkkiä, kuinka kertoa opettajalle. Tai kuinka toimia, jos kohtaat kiusaamista. Löysimme sellaista kirjallisuutta, jossa oli hyvin vahva rooli teknologialla ja toisaalta sellaista, missä enemmän ihmisiä tuettiin toimimaan.

Sitten löysimme toisaalta sellaisia tutkimuksia, joissa oli hyvin vahva yksilöfokus. On yksilö, joka kiusaa ja on yksilö, jota kiusataan. Keskityttiin näihin yksilöihin. Toisaalta oli sellaista kirjallisuutta, jossa lähestyttiin hyvin yhteisöllisesti kiusaamisongelmaa ja ajateltiin, että se on koko koulun ongelma. Sen ratkaisemiseenkin tarvitaan koko yhteisö. Sitten oli sellaista kirjallisuutta, jossa oli hyvin vahva fokus kiusaamisessa ongelmana. Toisaalta löytyi myös sellaista kirjallisuutta, jossa enemmänkin yritettiin ennaltaehkäistä ongelman ilmaantuminen. Tai vaikka siinä ei olisi onnistuttu, niin enemmän panostettiin vahvuuksiin. Yritetään niitä enemmänkin tukea ja tuoda esiin kuin painottaa ongelmia ja negatiivisia puolia. Oli mielestäni tosi mukavaa, että lapset pääsivät pohtimaan myös niitä omia ratkaisujaan. ”Onko meillä teknologia vai ihminen tässä nyt toimijana?” Onko tämä yhteisöllistä ongelmanratkaisua vai enemmän yksilöön keskittyvää? Onko se kiusaaminen vai positiiviset vahvuudet, joihin keskitytään?

Oli myös jännä nähdä lasten suunnitelmat. Ne olivat keskenään erilaisia. Kaikkia näitä ratkaisuja oli: Kaikki olivat tosi kiinnostavia ratkaisuja, mutta tähän kriittisen suunnittelun henkeen kuuluu, että lapset itsekin… Tässä on hyvin tärkeää: aikuisten kanssa, mutta myös lasten kanssa pohtia, millaisia arvoja ja olettamuksia näihin suunnitteluratkaisuihimme olemme itse tulleet sisällyttäneiksi. Tämä oli meidän tutkimuksemme kannalta hyvin kiinnostava vaihe. Joskin huomasimme nyt aineistoanalyysissa, että tämä keskustelu ei lasten kannalta ollut se kaikista kiinnostavin, mutta yhtä kaikki oli mielenkiintoista nähdä, että lapsia kiinnosti luova puoli ja luovat menetelmät. Toisaalta osaa lapsista kiinnosti valtavasti juuri teknologiaan liittyvät asiat. Ehkä vähemmän tällainen reflektio oli… Ei ollut ehkä se lempiaktiviteetti, mutta tutkimuksen näkökulmasta he ehdottivat hyvin moninaisia ratkaisuja. Toisaalta ihan konkreettisesti toteutettavissa olevia on niistä varmastikin moni. Hyvin mielikuvituksellisia myös osa niistä.

Haastattelija 1 [00:31:57]: Kyllä, olen samaa mieltä siitä, että hyvin moninaisia nämä lopputulokset ja ratkaisut olivat. Mutta tuosta, mitä sanoit: Mitä asioita kirjallisuudesta oli noussut? Hyvin kuulostaa tutulta tuolla kouluelämässäkin. Mekin tämän projektin puitteissa mietimme näitä asioita, että onko kyse yksilöstä vai yhteisöllisyydestä. Tuetaanko vahvuuksia vai millä tavalla kiusaamiseen pureudutaan? Lapset eivät varmasti itse tällaisia pysty, eivätkä osaa: He tarvitsevat aikuisen siihen tätä asiaa auttamaan ja käsittelemään. Tämä on kyllä yksi asia, mikä on mielestäni tärkeä myöskin käydä omien, vähän pienempien oppilaiden kanssa läpi. Vaikka se voi kuulostaa aika teoreettiselta, mutta olen kyllä sitä mieltä, että se lapselle antaa uutta. Ehkä vähän uutta näkökulmaa kiusaamiseen.

Puhuja 1 [00:32:59]: Niin tässä ehkä voi olla, että on lapsia, jotka ovat… Joita kiinnostaa tämä aihealue ja kiusaamisen ehkäiseminen ja vähentäminen. He ovat aidosti innostuneita käsittelemään aihetta. Toisten kannalta voi olla inspiroivaa, kun siinä on se teknologiapuoli. Se voi tulla vähän huomaamattakin siinä. Pääsee visioimaan ja vähän kokeilemaankin robottien tai muiden vastaavien kanssa. Tai vaikka Fab Lab -vierailulla jotakin rakentelemaan, mutta sitten toisaalta kuitenkin työskentelee kiusaamisteeman parissa. Sitten huomasimme tosiaan, että oli myös paljon lapsia, jotka nauttivat paljon kaikista luovista vaiheista. He tykkäsivät, kun pääsi piirtämään ja tekemään näytelmää – monenlaista aivoriiheilytyyppistä toimintaa ja muuta. Tällaiset, joissa vaaditaan paljon luovuutta. Ne sitten toisaalta taas inspiroivat joitakin. Erilaisille lapsille on tarttumapintaa ja asioita, jotka heitä hankkeessa kiinnostavat. Kaikkia ei kiinnosta samat asiat, mutta jokaiselle tai hyvin monelle löytyi jotakin kiinnostavaa.

Haastattelija 1 [00:34:16]: Kyllä. Tuossa projekti oli niin moninainen. Siinä oli paljon erilaisia osa-alueita tai tapoja, joilla asioita käsiteltiin. Huomasin omassa luokassani, kun sanoit Netta, että kaikkia ei kiinnosta kaikki asiat. Mutta kun välillä oli värkkäilyä ja robotteja tai muuta mukana. Osa tykkäsi suunnitella ja piirtää. Osa tykkäsi näytellä ja osa ihan pohtia tällaisia asioita ja kirjoittaa. Kaikille löytyi jotakin ja kaikki olivat kuitenkin saman teeman ympärillä ja äärellä.

Puhuja 1 [00:34:57]: Kyllä. Nythän meillä on toinen vuosi meneillään. Alun perin suunnitelma oli toinen, mutta pandemian myötä suunnitelmat hieman muuttuivat. Loppujen lopuksi tässä projektissa teemme kaksi kierrosta tavallaan tällaisia projekteja. Te olitte siinä ensimmäisen kierroksen projektissa. Nyt on meneillään tämä toinen kierros. Tämä jää nyt viimeiseksi. Meillä projektissa aika loppuu. Emme voi tehdä enempää koulujen kanssa näitä. Olemme nyt yrittäneet kaikenlaisia pieniä asioita muuttaa, joita opimme. Saatoimme huomata, että ensimmäisellä kierroksella olisi joku ihan pieni ohjekin voinut olla vähän toisenlainen. Olemme yrittäneet laittaa muistiin tällaisia asioita. Vaikka ihan siihen draaman valmisteluun liittyen saattoi joitain yksityiskohtia olla hoksattuna, että se olisikin kannattanut tehdä toisin tai jotain olisi kannattanut lisätä loppukeskusteluaiheeksi tai niin edespäin.

Tänä vuonna olemme yrittäneet myös sellaista, ehkä vähän niin kuin aktivismikasvatustyyppistä ajattelua ottaa siihen vielä vähän vahvemmin mukaan. Olemme keskustelleet lasten kanssa siitä, mitä tämä voi olla, aktivismi. Kyllä lasten elämästä löytyy paljon esimerkkejä: koulusta ja toki muualtakin. Olemme miettineet, mitä kiusaamisteemaan liittyen voisi olla aktivismi. Mitä lapset itse haluaisivat tehdä? Olemme miettineet myös, miten digiteknologia voisi siihen kytkeytyä?

Meillä on nyt tämä toinen kierros meneillään. Toukokuun loppuun mennessä meillä päättyvät nämä viimeiset projektit. Sen jälkeen meillä menetelmäsetti on mikä on. Tietysti varmasti sitä voimme, ja jalostammekin pitkän aikaa, mutta toukokuun jälkeen varmasti päivitämme nettisivuillemme, minkälaista materiaalia meillä tällä kertaa on. Moni asia kyllä pysyy ihan sellaisenaan, mitä se oli alun perinkin. Olimme tyytyväisiä ja meidänkin näkökulmastamme ne toimivat hyvin tutkijoiden apuvälineenä. Toisaalta mukava oli kuulla, että sinäkin koit, että ne olivat suoraan hyödynnettäviä juttuja. Nyt aiomme päivittää kesällä tai viimeistään syksyllä, jos emme ehdi nyt kesällä tehdä, viimeisiä materiaaleja myös nettisivuille.

[Juontaja 00:37:38]: Tätä podcast-sarjaa oli tekemässä tosi monta supervoimakasta ammattilaista. Minna Hellsten, Marjo Immonen, Pauliina Kanervo ja Jussi Tomberg Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluista. Oulun yliopistolta Katri Koivu, Kati Kyllönen, Heini Pohjola ja Antti Siipo. Aluehallintovirastosta Sirpa Kova ja Linda Mård. Mainostoimisto Uleåborgista Jani Kaarlela, Mika Pyhähuhta ja Mari Siliämaa.