#10 Koulunkäynninohjaajan ja opettajan yhteistyö

[ääite alkaa] [Intro, musiikkia ja puhetta 00:00:00] Tietoa, tutkimuksia ja tuloksia. Sivistyksen supervoimia -podcast

Intron juontaja [00:00:08]: Sivistys on supervoima, joka kasvattaa tiedolle ja taidolle siivet. Sivistys on sitä, että tietää enemmän ja luulee vähemmän Sivistys rakentaa tiedon ja taidon atomeista välittävän ja vastuullisen ihmisen. Sivistyksen supervoimia. Podcast-sarja, jossa kuulet supervoimien tekijöistä ja siitä, miten kaikki liittyy ihmeellisesti kaikkeen. Kuuntele ja vahvistu.

Puhuja 1 [00:00:33]: Hei. Minä olen Anu Kujala, koulunkäynninohjaaja. Työskentelen Jäälin koululla. Työhistoriaa minulla on 20 vuotta jo takana. Koulunkäynninohjaajan työ on minulle myös tuttua edunvalvontatehtävien kautta, sekä olen toiminut koulunkäynninohjaajien ammattialaverkostossa jo yli 10 vuotta. Tälläkin hetkellä olen Oulun ja Kainuun alueen koulunkäynninohjaaja-edustaja tuolla valtakunnallisessa aluefoorumissa, eli nämä koulunkäynninohjaajan asiat ovat minulle tuttuja.

Puhuja 2 [00:01:11]: Ja heippa kaikille. Mä oon Riikka Sirkko. Olen Oulun yliopistolla erityispedagogiikan lehtorina ja taustaltani oon erityisluokanopettaja ja työskennellyt 18 vuotta tuolla alakoulumaailmassa. Ja nyt tässä keskustelemassa sitten Anun kanssa näistä koulunkäynninohjaaja-asioista. Anu, sä sanoit että sä oot koulunkäynninohjaaja, niin onks se koulunkäynninohjaaja se nimike mitä pitäis käyttää?

Puhuja 1 [00:01:39]: Kyllä. Se koulunkäynninohjaaja-nimike kuvaa parhaiten sitä meidän työtä siellä lasten ja nuorten parissa, että se meidän työhän on sitä ohjaamista erilaisissa arkisissa tilanteissa siellä vakan puolella, koulumaailmassa, ja myös sitten siellä ammatillisessa koulutuksessa. Että kyllä se on se ohjaaja-nimike, joka on meille se sopivampi versio nyt tässä tapauksessa.

Puhuja 2 [00:02:01]: Joo ja varmaan siellä kentällä kuitenkin on käytössä kaikenlaista avustajaa ja…

Puhuja 1 [00:02:07]: Kyllä. Siellä on kouluavustajaa, koulunkäyntiavustajaa, että näitä versioita on monenlaisia, mutta me suosimme sitä koulunkäynninohjaajaa. Ja monesti käytämme siitä vielä lyhenteenä, että ohjaaja.

Puhuja 2 [00:02:19]: Kyllä. Me on tehny Katja Sutelan ja Marjatta Takalan kanssa tutkimusta koulunkäynninohjaajista ja etenkin tämmösestä koulunkäynninohjaajien kokemasta yhteenkuuluvuuden tunteesta siellä kouluissa. Tässä tutkimuksessa me kyselylomakkeella ja haastattelemalla kerättiin tarinoita yhteensä 61 koulunkäynninohjaajalta heidän työstään ja kokemuksista koulusta, että minkälaista siellä koulussa oikein on. Kun me tätä aineistoa käsiteltiin, me sitten päätettiin, että nyt keskitytään näihin koulunkäynninohjaajien yhteenkuuluvuuden kokemuksiin, eli miten koulunkäynninohjaajat kokee olevansa osa sitä työyhteisöä siellä koulussa. Me paikannettiin siitä aineistosta kolmenlaisia tarinoita, eli siellä oli tämmösiä tarinoita yhteenkuuluvuudesta. Sit siellä oli tarinoita yhteenkuulumattomuudesta ja sitten oli semmosia tarinoita vähän semmosessa välimaastossa olemisesta, että kuulunko sinne kouluun vai enkö kuulu sinne kouluun. Mitä sä Anu ajattelet, onko sulle tuttuja tämmöset kokemukset tai ajatukset yhteenkuuluvuudesta?

Puhuja 1 [00:03:39]: Kyllä, Riikka. Nämä asiat mitä teillä tässä tutkimuksessa tuli esille, niin nämä ei ollut mitenkään yllättäviä asioita minulle. Ja näistä asioista ohjaajat paljon puhuvat erilaisissa kokoontumisissa, missä minäkin olen mukana. Mutta täytyy sitten aina muistaa se, että on olemassa erilaisia kouluja ja kouluyhteisöjä. Joissakin kouluyhteisöissä koulunkäynninohjaajia arvostetaan todella paljon ja on myös sellaisia kouluyhteisöjä joissa koulunkäynninohjaajaa ei valitettavasti arvosteta sitten niin paljon. Mutta ihan tuttuja juttuja.

Puhuja 2 [00:04:11]: Joo. Me löydettiin tosiaan niitä kokemuksia yhteenkuulumattomuudesta ja ne oli aika jotenkin hyvin semmosia koskettavia ne esimerkit mitä sieltä tuli ja tarina mitä siihen liittyen tuli. Siellä tuli muun muassa esille semmosta tässä meidän tutkimuksessa, että koulunkäynninohjaajia ei kuunnella, ei heiltä kysytä mitään, he ei pääse osallistumaan palavereihin. Ja ehkä oli myös semmosta jonkun verran, että jotkut koki, että he on vähän semmosia opettajan juoksutyttöjä siellä koulussa, että ikään kuin enemmän opettajaa varten kuin sitä oppilasta varten. Ja sitten ehkä myös semmosia yhteiskunnallisiin asioihin liittyviä kysymyksiä siellä nousi esille, että muun muassa mainittiin, et kun aika monella koulunkäynninohjaajalla on hyvin lyhyt työaika, eli ei tule viikkotyötunnit täyteen siellä koulussa ja totta kai se vaikuttaa sitten palkkaan. Ja palkka on pieni. Mutta sitten oli myös kesäkeskeytykset, eli kesällä ei oo koulua, niin ei oo koulunkäynninohjaajille töitä ja moni joutuu sit olemaan työttömänä sen kesän. Eli hyvin monenlaisia semmosia ehkä niinku yhteiskunnallisiakin asioita tuli siellä esille, mitkä sitten kaikki vaikutti siihen kokemukseen että miten mä kuulun sinne kouluun. Ja itse asiassa myös niinku jos mietitään tuota yhteiskunnallista puolta, niin eihän perusopetuslaissa edes mainita koulunkäynninohjaajia.

Puhuja 1 [00:05:49]: Ei mainita, valitettavasti. Ja senkin eteen ollaan yritetty tehdä kovasti töitä.

Puhuja 2 [00:05:55]: Ulla, minkälaisia… Ootko sä työssäs tai ootko kuullut ite, että minkälaisia kokemuksia kuulumattomuuden tunteesta siellä vois olla, tai mistä ne johtuu ne tunteet?

Puhuja 1 [00:06:08]: Varmaan syitä on monia ja nimenomaan sillä koulu-työyhteisölläkin on paljon vaikutusta siihen minkälaisia kokemuksia missäkin kouluissa on. Se on valitettava tosiasia, että koulunkäynninohjaajat kokevat olevansa semmosia pelinappuloita ja monestikin semmosia näkymättömiä hahmoja ja olentoja siellä koulumaailmassa. Ja välttämättä emme tule tarpeeksi kuulluksi siellä meidän omassa työyhteisössämme. Ja me emme välttämättä päästäkään niihin palavereihin, että jos päästään, niin sinne tullaan sitten omalla ajalla, että sillon ollaan hyvinkin tervetulleita. Tässä vasta eräs koulunkäynninohjaaja tuli minulle sanomaan sitä, että hänelle oli tullut ihan hirvittävän paha olo siitä, kun kaksi opettajaa olivat käytävällä keskustelleet hänen ohjaustunneista ja siitä, että niitä tuntien paikkoja täytyy vaihtaa koska on tarvetta ilmaantunut muualla. Niin, tämä ohjaaja seisoi aivan näiden opettajien vieressä ja koko tämän keskustelun aikana nämä opettajat eivät edes vilkaisseet tähän ohjaajaan, vaan puhuivat hänestä, siis tästä ohjaajasta ja tämän ohjaajan tunneista, niin se ohjaaja sano että hänelle tuli ihan hirvittävän paha mieli siitä että kuinka näkymätön hän siinä tilanteessa oli. Ja olen kuullut muitakin samantyyppisiä tarinoita siitä, että me ollaan välillä niitä ihan näkymättömiä henkilöitä siellä koulumaailmassa.

Puhuja 2 [00:07:37]: Joo, tuon on varmasti ihan totta kyllä tuo näkymättömyys ja ei ehkä ajatellakaan opettajan näkökulmasta, jos erityisluokanopettajana entisenä ajattelen, niin ei välttämättä tule edes huomattua että hei, että vois kysyä ja puhua asioista ihan suoraan ohjaajalle.

Puhuja 1 [00:07:56]: Kyllä, koska sillon näissä tilanteissa nimenomaan silloin tulee se tunne että olen pelinappula, minut vain siirretään paikasta A paikkaan B, ilman että kysytään mitä mieltä minä oon siitä. Koenko minä, että se on hyvä ratkaisu? Tai olisiko joku muu vaihtoehto siihen tietylle tunnille, tai muuta tämmöstä. Sitten yks toinen tosi huolestuttava asia on se, että koulunkäynninohjaajathan kokevat paljon näitä väkivaltatilanteita omassa työssään. Kuntakymppi-tulokset kertoo myös huolestuttavia tuloksia siitä kuinka paljon koulunkäynninohjaajat kokee sitä väkivaltaa ja ne on oikeasti todella huolestuttavia ne lukemat. JHL on tehnyt omia kyselyitä omille koulunkäynninohjaaja-jäsenilleen siitä väkivallan kokemisesta ja juuri edellisessä kyselyssä oli 3170 vastaajaa ja näistä vastaajista noin 500 koki väkivaltaa viikottain.

Puhuja 2 [00:08:55]: Se on tosi suuri määrä kyllä.

Puhuja 1 [00:08:56]: On. Ja sitten vielä näistä 500:stä noin 100 koki sitä päivittäin. Eli nämä on oikeasti huolestuttavia lukuja.

Puhuja 2 [00:09:04]: Joo ja kun mietitään että koulunkäynninohjaajalla ei ole kurinpito-oikeutta.

Puhuja 1 [00:09:08]: Ei olekaan ja monestihan siinä sitten käy niin, että kun lapselle tulee luokassa semmonen tunnepömeli, niin koulunkäynninohjaajahan sitten siirtyy sen oppilaan kanssa sinne pieneen tilaan tai sitten käytävälle. Ja sitten tämmöset pienet arkiset asiat siellä koulumaailmassa monesti kertoo siitä että ollaanko me arvostettuja vai ei. Ja suomalaiseen kulttuuriinhan tämä kahviperinne kuuluu hyvin voimakkaasti, eli koulussakin on monesti näitä kahvitilaisuuksia ja saatetaan sanoa että henkilökunnan kahvi on 12.15 tänään, koska kaikilla oppilailla loppuu koulu silloin 12. No, se ei kaikissa kouluissa kuitenkaan onnistu lähteä 12.15 sinne henkilökunnan kahveille, koska on kouluja joissa on iltapäivätoimintaa ja silloin 12.15 iltapäivätoiminnassa on tupa täynnä niitä lapsukaisia. Ja sieltähän ei koulunkäynninohjaajat sitten pääse käymään siellä henkilökunnan kahveilla. Ja itsekin olen muutaman kerran sitten lähtenyt sieltä iltapäivätoiminnasta sitten käymään siellä henkilökunnan kahveilla, niin ne kahvit on kerätty jo siinä vaiheessa pois. Kupit on viety sinne keittiöön, siellä keittiön tädit tiskailee niitä kuppeja, niin sitten minä siellä otan vielä viimeiset kahvit sieltä termospullosta ja otan ehkä ne viimeiset leivonnaiset siitä tarjoilukärrystä ja sitten seisaaltaan juon siinä ne henkilökunnan kahvit, niin täytyy sanoa että siinä tilanteessa oon ajatellut kyllä että ei tiedä itkeäkö vai nauraa, että tässä on minun henkilökunnan kahvit, että kuinka moni muu ammattiala suostuisi tällaiseen kohteluun. Että sillon ei ole ollut hirveän arvostettu olo koulunkäynninohjaajana.

Puhuja 2 [00:10:54]: Joo, ei se kyllä sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta työyhteisöön varmasti lisää, tuommonen.

Puhuja 1 [00:10:59]: Ei, koska ne olis kuitenkin semmosilla pienillä asioilla muutettavissa olevia juttuja ja niistä tulis sitten koulunkäynninohjaajallekin juuri semmonen tunne että minä kuulun tähän työyhteisöön.

Puhuja 2 [00:11:10]: Onneksi siinä meidänkin tutkimuksessa kyllä tuli esille, vaikka siellä tuli niitä negatiivisia kokemuksia ja siellä tuli vähän semmosia välimaastossa olemisen kokemuksia, eli tietyissä tilanteissa tiettyjen opettajien kanssa oli semmonen tunne että on arvostettu työyhteisön jäsen ja toisten opettajien kanssa tuli semmonen tunne että en oo arvostettu. Mutta sitten, että mitä positiivisia kokemuksia ja semmosia kokemuksia että nää koulunkäynninohjaajat kertoo että heillä on tosi vahva yhteenkuuluvuuden tunne siinä työyhteisössä, niin onneks semmosiakin tarinoita sieltä tuli esille. Siellä muun muassa nostettiin esille sitä, että sillon kun se yhteistyö koulun tasolla toimii hyvin, niin jotenkin siihen pääsee mukaan siihen kouluyhteisöön, on arvostettu työyhteisön jäsen, pääsee esimerkiks mukaan yhteisiin, koko koulua koskeviin palavereihin, luokkatason palavereihin ja on niinkun järjestetty koulunkäynninohjaajille työaikaa sitä varten, että heillä on ihan oikeasti työaikaa osallistua niihin palavereihin, ettei tartte omalla ajalla niihin osallistua. Ja ylipäätään se, että on semmonen tunne että pystyy jollakin tavalla vaikuttamaan niihin paitsi sitä omaa työtään koskeviin asioihin, niin myös sitten koko koulua koskeviin asioihin, eli kysytään koulunkäynninohjaajalta mitä mieltä olet tästä tai miten tätä voitais kehittää tai muuta… Ja kyllähän suurin osa ja voi sanoa että oikeastaan kaikki koulunkäynninohjaajat, olipa heillä minkälainen kokemus tahansa siitä yhteenkuuluvuudesta siellä koulussa, nekin jotka koki etteivät he kuulu siihen kouluyhteisöön, niin he sano että syy miks he tekee sitä työtä on ehdottomasti ne lapset ja nuoret. Et se on se tekijä miks he toimii ja työskentelee koulunkäynninohjaajana. Mitä ajattelet näistä meidän tutkimuksen tuloksista?

Puhuja 1 [00:13:19]: Ne kuulostaa siltä meidän arkipäivältä. Tosiaan siinä vaiheessa kun se opettaja ja ohjaaja ymmärtää sen, että meillähän on yhteinen sama tavoite, eli meidän täytyy saada sille lapselle semmosia taitoja ja eväitä sinne elämänsä reppuun, että se pärjää sitten isona siellä maailmalla. Ja sillon kun huomataan tämä sama tavoite, niin se myös tiivistää sitä yhteistyötä. Halutaan tehdä sen yhteisen tavoitteen eteen sitten yhdessä asioita. Ja kun ohjaaja saa sitten tehdä sillä omalla persoonalla sitä työtä ja saa käyttää niitä omia vahvuuksia, niin se tekee myös siitä yhteistyöstä mielekkäämpää, mutta myös sitten tulee sellainen tunne että minut huomataan ja olen arvokas koulunkäynninohjaaja tässä luokassa ja olen tärkeä työyhteisön jäsen ja pystyn tekemään opettajan kanssa paljon sen lapsen eteen niitä hyviä asioita. Ja sitten koulunkäynninohjaajillahan on hirvittävän paljon tietoa yksittäisistä lapsista, että joskus ohjaaja voi viettää vaikka kahdeksan tuntia päivästä sen tietyn lapsen kanssa. Ensin ollaan siellä koulun puolella ja sitten siirrytään iltapäivästä vielä sinne iltapäivätoiminnan puolelle. Se kahdeksan tuntia sen lapsen päivästä on melko pitkä aika ja siinä ajassahan tulee aika paljon ohjaajallekin sellaista tietoa mitä ei välttämättä opettaja tiedä. Ja kun sitten opettajat ymmärtävät tämän mahdollisuuden käyttää ohjaajia apunaan, niin näiden tietojen yhdistämisellähän me saadaan paljon paremmin sitä lastakin tuettua siellä koulumaailmassa. Ja se on muuten ihan totta, että aina kun ohjaajilta kysyy että mikä on työssä parasta, niin kyllä se on se lapset ja nuoret. Ja varsinkin heiltä, lapsilta ja nuorilta saatu se palaute siitä ohjaajan työstä. Ja sitten ne pienet onnistumisen hetket siellä arjessa, niin ne on niitä tosi arvokkaita hetkiä myös koulunkäynninohjaajille, koska eihän me tätä nyt ihan palkankaan takia tehdä. Tietenkinhän se on hyvä saada vähäsen leivän päällekin jotain, mutta kyllä ne on ne lapset ja nuoret jotka on meille niitä arvokkaita asioita siellä työelämässä. Itse sain koronakeväänä semmosen hirveän tärkeän muistutuksen siitä oman työn tärkeydestä, eli sillon kun koulut aukesivat taas sillon koronakeväänä, niin siellä käytävällä seisoi semmonen pieni oppilas minua vastassa. Hänellä oli minulle pieni paketti ja sitten hän oli tehnyt itse semmosen kortin missä oli semmonen sateenkaaren kuva. Siinä oli sitten hieno teksti – kiitos, kun autoit etäopiskelussa. Olin hyvin hämmentynyt tästä lahjasta ja kortista ja kiittelin kovasti sitä lapsukaista siinä ja täytyy myöntää, että sitten piti äkkiä kipittää pukuhuoneeseen kuivaamaan silmäkulmia ja piti muutaman kerran hengittää syvään. Se oli semmonen tosi arvokas lahja. Ja sitten korona-aikahan oli hirvittävän raskasta aikaa opettajille, se oli koulunkäynninohjaajille, se oli lapsille, nuorille ja myös perheille hirveen raskasta aikaa, niin oli tosi ihana kun koulut aukesi ja sai sitten heti tämmösen muistutuksen siitä että se minun työ on ollut tärkeää, vaikka olen ollut etänä lasten kanssa touhuamassa.

Puhuja 2 [00:16:43]: Että kyllä työllä on merkitystä.

Puhuja 1 [00:16:45]: Kyllä. Sillon tuli semmonen olo, että olen oikeasti arvostettu ja tärkeä.

Puhuja 2 [00:16:49]: Kyllä, ehdottomasti. Tuo oli mielenkiintoinen asia siinä meidän tutkimuksessa kans mikä tuli esille, että sillon kun koulunkäynninohjaaja sijaisti opettajaa, eli toimi opettajan sijaisena – sitäkinhän paljon kouluissa tapahtuu.

Puhuja 1 [00:17:03]: Kyllä.

Puhuja 2 [00:17:05]: Se jotenkin toi koulunkäynninohjaajille semmosta kokemusta siitä, että he on jotenkin osa sitä kouluyhteisöä, että ikään kuin he vaihto roolia opettajaksi, niin jotenkin se lisäs sitä kokemusta yhteenkuuluvuudesta. Mitä sä ajattelet tästä sijaistamisasiasta?

Puhuja 1 [00:17:23]: No, sijaistamisasiasta voi olla montaakin mieltä. Meillä ohjaajilla on vähän semmonen sisäpiirivitsi siitä, että sillon kun luokassa on opettaja ja ohjaaja, niin tehdään yhdessä sitä työtä, mutta sitten jos opettaja jää pois ja ohjaaja siirtyy sitten opettajan tehtäviin, niin ohjaaja ei tarvitse sinne ketään tiimiparia, vaan ohjaaja sitten hoitaa opettajan ja omatkin tehtävänsä siinä. Joissakin kouluissa se sijaistamisjärjestely toimii ja joihinkin luokkiin se on ehkä hyvä että se tuttu aikuinen ottaa sitten ne opettajan hommat vastaan. Eli on semmosia luokkia missä on erityisherkkiä lapsia, niin ne reagoi tosi voimakkaasti sitten niihin muutostilanteisiin, niin niissä tilanteissa on ehkä hyväkin käyttää niitä tuttuja aikuisia ketkä ottaa sitten sen vetovastuun siitä koulupäivän sujumisesta.

Puhuja 2 [00:18:15]: Ihan samaa sano meidän tutkimukseen osallistuneet koulunkäynninohjaajat, että just siellä oli monenlaista kokemusta ja just tämä sama, että on se jännä että koulunkäynninohjaaja siellä luokassa pärjää kyllä sitten opettajana ja koulunkäynninohjaajana yksin. Se tuli esille.

Puhuja 1 [00:18:32]: Kyllä. Harvoin sitten tavallaan saa ohjaajat itselleen sitä sijaista sinne luokkaan.

Puhuja 2 [00:18:38]: Kyllä. Nyt on tässä vähän tuotu niitä negatiivisia esimerkkejä mitä on tutkimuksen kautta ja käytännön kautta ja sitten siellä on niitä positiivisia asioita. Mutta jos mietitään miten tätä pitäis koulunkäynninohjaajan ja opettajan välistä yhteistyötä kehittää, niin sitä varmasti, siinä on kehitettävää sekä siellä kouluissa, että ite ajattelen että opettajankouluttajana ehdottomasti. Mitkä olis semmosia tekijöitä sinun mielestä koulunkäynninohjaajien edustajana ja koulunkäynninohjaajana, että miten voitais jotenkin parantaa sitä yhteistyötä. Ja etenkin sitä, että kaikki vois kokea olevansa osallinen siinä työyhteisössä.

Puhuja 1 [00:19:22]: Ensin mulla tulee mieleen semmonen asia, että olis hirveän tärkeää että koulunkäynninohjaajat pääsisivät mukaan niihin oppilaspalavereihin, koska niissä palavereissa on paljon sellaista tietoa mitä koulunkäynninohjaajat voi käyttää työkaluina. Siellähän puhutaan siitä mikä on oppilaan tavoite, minkälaisia oppimisen haasteita on, millä tavalla ehkä tuetaan sitä lasta muutenkin. Mitkä on oppilaan vahvuudet. Missä se on hyvä. Niin, nämähän on juuri niitä asioita ja tietoja jotka ovat sille koulunkäynninohjaajalle niitä työkaluja siihen ohjaustilanteeseen. Ja jos ohjaaja ei pääse osallistumaan näihin palavereihin, niin se on sama asia kun otettais työkalut pois. Sama asia kun kirvesmieheltä otetaan se kirves tai vasara pois, niin eihän hän voi tehdä sillon sitä omaa työtään sillä tavalla miten hän pystyisi sen tekemään, jos hänellä olisi ne oikeanlaiset työkalut. Toinen juttu mikä tulee mieleen, niin ois se että olis opettajilla ja koulunkäynninohjaajilla semmosia yhteisiä koulutuksia ja virkistyspäiviä, niin se lisäis semmosta yhteenkuuluvuuden tunnetta ja että oltais samanarvoisia siellä kouluyhteisössä. Ja varsinkin semmoseen ennaltaehkäisevään työhönhän olis hyvä kiinnittää paljon huomiota ja nykyaikana nämä tunnetaidot korostuu, niin olis hyvä jos vaikka opettaja ja ohjaaja vois käydä yhdessä tämmösissä koulutuksissa mitkä tavallaan olis heille sitten yhteisiä työkaluja siihen heidän arkeensa siellä luokassa. Ja tuleville opettajillehan olis hyvä jos vähän kerrottais, että siellä luokassa saattaa olla se toinenkin aikuinen. Ja ehkä se, että kerrottais että mikä on oikeasti se koulunkäynninohjaajan työnkuva, mitä hänen tehtäviin kuuluu. Se ei ole ainoastaan se leikkaa, liimaa ja laminoi, vaan se on paljon muutakin. Ja sitten se, että huomattais se että ohjaajilla on paljon erilaisia taitoja. Esimerkiksi minun vahvuuksia on kaikki käsityöt ja kuvisjutut ja oma opettajaparini kyllä käyttää sitä hyödykseen, että hän antaa monesti minulle sen aiheen mistä vois keksiä jonkun kuvistyön tai käsityön ja minä tavallaan saan valmistaa semmosen ehdotuksen, että olisko tämä sitten sopiva vaihtoehto. Ja kyllä ne usein menee läpi ne minunkin ehdotukset. Niistä tuli itelle semmonen tunne, että tavallaan minäkin saan tuoda siihen meidän kouluarkeen jotain semmosta omaa. Ja monesti sitten otankin vastuun siitä, että jos meillä on esimerkiks pistetunteja, niin minulla on sitten se kuvispiste siellä, niin minä otan sitten vastuun siitä että ne lapset tekee sitten sen kuvisaskartelun siellä minun pisteellä ja me saadaan ne hommat sitten hoidettua.

Puhuja 2 [00:22:02]: Joo, kyllä tuo yhteinen työntekeminen ja varmaan myös keskustelu opettajan ja koulunkäynninohjaajan välillä myös niistä rooleista siellä luokassa ja semmonen, että miten sitä yhteistyötä voidaan tehdä. Tietysti opettajalla on se pedagoginen vastuu ja kurinpidollinen vastuu, niinkun lain mukaan nyt tällä hetkellä on, mutta miten voidaan kuitenkin yhdessä tehdä, että aina voi hyödyntää niitä toisen vahvuuksia, koska sehän on aina etu sille opettajalle myös – ja oppilaille etenkin. Et voidaan tehdä.

Puhuja 1 [00:22:32]: Kyllä.

Puhuja 2 [00:22:33]: Ja sit ite kanssa ajattelen myös että jotenkin, että se yhteistyö olis vähän jatkuvampaa. Että jotenkin miten pystyttäis, ettei… Ylipäätään, että koulunkäynninohjaajilla olis ehkä pidempiä työaikoja siellä koulun puolella, että sit olis aikaa vaikka suunnitella yhdessä, osallistua niihin palavereihin, mutta sit myös jotenkin et se jatkuvuus ois, että ei ois määräaikaisuuksia, määräaikaisuuksia, että voi olla että joutuu vaihtaa toiseen kouluun kesän jälkeen tai näin. Aina jos semmosta jatkuvuutta olis enemmän, niin kyllähän se edistäis ainakin sitä yhteenkuuluvuutta ja varmasti sen yhteisen työn tekemistäkin.

Puhuja 1 [00:23:12]: Kyllä ja monesti se on itellekin hirveän palkitsevaa, jos saa olla samassa luokassa saman opettajan kanssa. Ja varsinkin jos opettajan kanssa kemiat synkkaa tosi hyvin, niin se yhteistyö on tosi helppoa ja vaivatonta. Ei tarvii joka asiaa kysyä, että voidaanko tehdä näin tai näin, koska tietää että opettaja ajattelee näin, mä pystyn toimimaan näin. Ja saa olla oma itsensä siellä luokassa. Ei tarvii muuttua semmoseksi kameleontiksi joka vaihtaa väriä aina kun vaihtaa luokasta toiseen, vaan saa olla ihan oma itsensä ja tehdä omalla persoonalla sitä työtä. Ja sitten kun saa olla siinä luokassa monta vuotta putkeen, niin ne lapsetkin on sitten itelle tuttuja. Ja sitten on ihana huomata, että kun jonkun lapsen kanssa joku asia on ollut ekaluokalla tosi haastavaa… No, tokaluokalla se ehkä on vähän helpompaa ja kolmannella luokalla sitä ongelmaa tai haastetta ei enää ole, niin siitä tulee itellekin semmonen hirveän hyvä mieli siitä että ihanaa, me ollaan saatu jotakin asioita tehtyä sillätavalla että se lapsi on oppinut niitä uusia taitoja, eikä koe enää tätä asiaa niin haastavaksi, että hän hallitsee sen tilanteen, niin ne on myös itelle semmosia ihania tilanteita että tietää tehneensä oikein. Ja kärsivällisyys palkitaan niissä tilanteissa monesti.

Puhuja 2 [00:24:24]: Kyllä ja jos ajatellaan, niin kyllähän opettajat ja koulunkäynninohjaajat on siellä koulussa nimenomaan niitä oppilaita varten.

Puhuja 1 [00:24:32]: Kyllä. Joskus saattaa kuulla sitä, että joku opettaja sanoo että minä en tarvitse sinua ensi tunnilla siellä luokassa, niin voi monesti ajatella että no, en minä ehkä sinua varten sinne tulekaan, vaan minä tulen niitä lapsia varten sinne tunnille. Monesti kuulee myös tätä. Mutta mulla olis Riikka vielä lopuksi sulle yks juttu.

Puhuja 2 [00:24:54]: Aha, no?

Puhuja 1 [00:24:55]: Mä haluaisin Riikka lopuksi kiittää sinua siitä, että sä oot käyttänyt omaa aikaasi tähän tutkimukseen ja nähnyt vaivaa. Mä uskon, että moni koulunkäynninohjaaja lähettää kans hiljaiset kiitokset sinulle tästä tehdystä työstä, eli mä sanon sulle Riikka että kiitos siitä, että sinä huomasit meidät.

Puhuja 2 [00:25:21]: Kiitos ja kiitoksiin varmasti yhtyy myös kollegat, Katja Sutela ja Marjatta Takala.

Juontaja [00:25:26]: Tätä podcast-sarjaa olivat tekemässä tosi monta supervoimakasta ammattilaista – Minna Hellsten, Marjo Immonen, Pauliina Kanervo ja Jussi Tomberg Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluista. Oulun yliopistolta Katri Koivu, Kati Kyllönen ja Heini Pohjola. Pasi Alatalo hoiti tekniikan. AVI:lta Sirpa Kova, Linda Mård. Mainostoimisto Uleåborgista Jani Kaarlela ja Mika Pyhähuhta.

[äänite päättyy]