#8 Kuinka koulutus vastaa aikamme haasteisiin – ja mitä nuoret toivovat?

[Intro: musiikkia ja puhetta 00:00:00]: Tietoa, tutkimuksia, tuloksia. Sivistyksen supervoimia -podcast

Intron juontaja [00:00:10]: Sivistys on supervoima, joka kasvattaa tiedolle ja taidolle siivet. Sivistys on sitä, että tietää enemmän ja luulee vähemmän. Sivistys rakentaa tiedon ja taidon atomeista välittävän ja vastuullisen ihmisen. Sivistyksen supervoimia – podcast-sarja, jossa kuulet supervoimien tekijöistä ja siitä miten kaikki liittyy ihmeellisesti kaikkeen. Kuuntele ja vahvistu.

Puhuja 1 [00:00:34]: Kiitoksia meidänkin puolesta kutsusta tänne Sivistyksen supervoimia -podcastiin. Meitä on täällä studiossa nyt kaksi tämmöistä tieteentekijää kasvatustieteen tiedekunnasta, allekirjoittanut Jari Laru ja sitten Satu Kaleva. Ollaan tunnettu toisemme, tai tehty näitä hommia semmonen noin 20 vuotta tällä alueella. Meillä on kaksi hieman erilaista näkökulmaa ja aluksi tässä sitten esitellään toinen toisemme ja sitten keskustellaan ja vähän haastatellaan itse kukakin vuorotellen toistamme. Ensin lähden henkilökohtaisesti esittelemään itseni, että kuka oikein olen. Minä olen tosiaan Oulun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa teknologiatuetun oppimisen opettamisen yliopistonlehtori ja väittelin näistä aihepiireistä 2012 ja sen jälkeen oon sitten aika lailla tehnyt erilaisissa tiedekunnan tutkinto-ohjelmissa opetushommia ja sen ohella sitten myös tutkimusta. Yliopistonlehtorin tehtäviin kuuluu sekä opetus- että tutkimustehtävät. Satu Kaleva kertoo nyt hieman itsestään ja ilmeisesti meidän tämän podcastin päivän teeman, josta voidaan sitten lähteä liikkeelle.

Puhuja 2 [00:01:49]: Joo. Hei vaan kaikille. Tässä tosiaan Jarin kanssa on tarkoitus keskustella siitä, että kuinka koulutus vastaa aikamme haasteisiin ja mitä nuoret itse toivovat siellä saavansa. Mä oon tosiaan Satu Kaleva ja tässä koulujen yritysyhteistyön kehittäjänä toiminut vuodesta 2013 alkaen varsinaisesti. Sitä ennen on tämmöstä hanketaustaa, yksityiseltä ja julkiselta sektorilta, että kaikenlaista kehittämistyötä oon aina päätynyt tekemään uran varrella. Kun työllistyin tuonne Taloudellisen tiedotustoimiston projekteihin, niin heräs kipinä tähän asiaan, että mitä kaikkea meillä tuolla työelämän puolella tällä hetkellä tapahtuukaan. Siinä on aikamoisia myllerryksiä käyty vuosien varrella ja kehitys sen kun kiihtyy. Ja koulupuolella taas sitten koko ajan hankalampi saada tietoa siitä, että minkälaisia asioita tuolla ja osaamista työelämän puolella tarvitaan, niin lähdin tekemään gradua ja sitten jatkoin tähän väitöskirjatyöhön siitä. Tämä teema mua on kiehtonut pitkään, että miten me saatais nuorille avattua semmosia myönteisiä tulevaisuuden mahdollisuuksia ja kuinka tämmösellä työelämäyhteistyöllä voidaan sitten todellakin konkreettisesti avata niitä ikkunoita sinne tulevaisuuteen ja tämän päivän työelämään. Tosiaan nyt sitten tässä mun tutkimuksen kautta haastattelin laajasti Oulun lukiolaisia. Siellä 800 lukiolaista vastas ekaan kyselyyn ja 601 toiseen kyselyyn ja sitä kautta on syntynyt monenlaisia näkymiä sinne nuorten senhetkiseen maailmaan, kun lukion ykkösellä ja kakkosella ja sitten abivuonna mietitään näitä asioita. Mutta Jari, minkälaisia asioita sinun tähän tutkimukseen on linkittynyt tässä vuosien varrella?

Puhuja 1 [00:03:53]: Joo, sehän on, tuota… Jos ajatellaan työelämää, niin vähän eri vinkkelistä meikäläisen tämä tieteellinen polku on kulkenut. Minä oon tutkinut aika lailla 2000-luvun alkuvuosista sitä, kuinka teknologiaa ja digitaalisia sovelluksia ja siihen liittyvää pedagogiikkaa voitaisiin tuoda osaksi oppimista ja opetusta kouluihin. Sehän on semmonen ilmiö mistä on tehty vaikka minkälaisia viitekehyksiä ja frameworkeja, niinkun tämmösiä populaareja juttuja vuosien varrella, koska teknologiahan on osa opiskelijoiden, opettajien arkea kuin työpaikoilla arkea. Mulla on tässä esimerkiks ihan tuore kansainvälisen työorganisaatio Ilon tämmönen raportti jossa sanotaan että minkälaisia ydintaitoja tulevaisuuden työntekijöillä täytyy olla, niin siellä on digital skills on yksi osa-alue. Sitten on vihreitä, tämmöstä ilmastonmuutokseen liittyvää osaamista tarvitaan. Kognitiivisia, metakognitiivisia taitoja, jotka on sitten enemmän oppimiseen ja tämmöseen tietoon liittyviä. Sitten sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja. Käytännössä opinnäytetyö graduvaiheesta saakka työskentelemässä oppimis- ja koulutusteknologiayksikössä, jossa nämä erityisesti nämä sosioemotionaaliset ja sitten nämä metakognitiiviset asiat on olleet tutkijakollegoiden pöydällä hyvinkin paljon, mutta meikäläinen on… Vois sanoa, että olen meidän tiedekunnan semmonen niin sanottu kiintiönörtti, eli se on aina taittanut sinne, jos ajatellaan vaikka tuota Ilon mallia, niin sinne teknologiapuolelle. Jo graduvaiheessa, 2000-luvun alussa jolloin ei ollut vielä älypuhelimia ja muita, niin väännettiin yliopistolle esimerkiksi ensimmäisten asennusten joukossa langattomat verkot ja sitten hommaattiin älypuhelimia ja tämmösiä juttuja joista se lähti liikkeelle ja se jatkui väitöskirjaksi niin että koko sen tietynlaisen mobiiliteknologian esiinmarssin ajan aina tablet-tietokoneisiin saakka jatkui teknologisessa kehitysmielessä siinä samalla rinnalla oma tutkimus. Mutta se ei ollut sitä teknologiaa itsessään, vaan enemmän tätä kuinka teknologiaa käytetään pedagogisesti mielekkäillä tavoilla kouluissa välineenä. Ja siellähän jos jossakin on konteksti missä näitä asioita pitää opiskella, että niitä sitten työelämässä pystyy käyttämään. Että se koulu on se paikka jossa ikään kuin saadaan valmiuksia ja ne ei voi olla pelkästään sitä että osataan käyttää jotakin härveleitä, vaan ne on monimutkaisempia. Satulla on siitä näitä satoja, tai satoja vastauksia, mitä nuoret toivoo ja ajattelee tästä asiasta. Se on aika hämmentävää se määrä, kuinka paljon, minkälaisia liittymäpintoja sulla tähän tämmöseen teknologiseen maailmaan tai näihin asiantuntijatöihin sieltä löytyy.

Puhuja 2 [00:06:59]: Kyllä, joo. Oli kyllä tosi kiinnostavaa päästä kurkkailemaan sen lukiolaisen ajatusmaailmaan ja niihin tulevaisuuden urasuunnitelmiin. Koulutusalavalinnat on siinä juuri seuraavana vuonna tapahtumassa. Elikkä mitä… Juuri niinkun Jari tuossa sanoi, että meillä on kyllä tehty näitä aktiviteetteja vuosien saatossa, monenlaista hanketta on ollut ja asioita on kehitetty ja ollaan menty varmasti paljon näissä työelämäyhteistyöasioissa eteenpäin, mutta silti se on jotenkin hämmästyttävää miten vähän kuitenkin osataan vaikkapa nimetä näitä unelma-ammatteja ja tulevaisuuden haaveita. Noin puolella vastaajista oli tiedossa se, että miksi haluaa isona, ja puolella ei. Se puoli joka tiesi, niin käytännössä siellä oli nämä viisi tuttua – opettaja, poliisi, lakimies, psykologi. Hyvin tuttuja, perinteisiä aloja, mutta tämmösiä tulevaisuuden aloja ei mainittu juuri lainkaan. Tässä ohessa on tosiaan tuonne työelämän puoleen päässyt tekemään aivan huippuyritysten kanssa töitä ja kuullut heidän huoliaan siitä, että kun ei niitä osaajia tahdo saada mistään. Tähän vastaten on nyt sitten käynnistetty muutamia uusiakin avauksia. Teknologisia ratkaisuja kehitellään millä nuoret pääsis vielä paremmin sieltä oppitunnilta liikahtamaan tänne yritysten suuntaan. Ollaan myös takavuosina viety bussilasteittain oppilaita, opettajia, rehtoreita tutustumaan meidän tämän hetken Oulun alueen ICT-alan yrityksiin. Siellä kyllä lamput hienosti sytty ja moni STEM-asia varmaan nytkähti sittemmin myös liikkeelle.

Puhuja 1 [00:08:50]: Tuohon STEM-sanaan tartun sillä lailla ja takavuosina jo tämmönen keski-ikäinen äijän käppänä, niin aina historia on ihanaa, niin STEMhän tarkoittaa science, technology, engineering, mathematics, eli se on tämmönen, suomeksi vois sanoa teknologiakasvatus, jota Oulun yliopisto lähti toteuttamaan 90-luvun puolessavälissä kun Nokia oli kuluttajapuhelimissa raketoimassa korkeuksiin, niin sillon Oulun yliopiston hallitus päätti että Oulun yliopistossa käynnistetään teknologiapainotteinen opettajankoulutus. Se rakennettiin teknisen työn aineopettajien poikkeuskoulutuksen päälle, jota oli ollut jo pari vuotta, koska täällä oli pula teknisen työn opettajista. Mutta samaan aikaan oli haave siitä, että tarvitaan muutakin kuin teknisen työn sitä perus workshop-opetusta, mikä on kaikille meille tuttua. Tarvitaan ymmärrystä teknologisesta maailmasta ja ammateista. Mä ite sitten satuin olemaan siinä saranassa miettimässä tulevaisuuden alaa ja minähän hakeuduin sitten tähän teknologiapainotteiseen opettajan koulutukseen, eli sen ajan STEM:iin, jossa oli paljon työelämäyhteistyötä, oli paljon näitä ongelmanratkaisujuttuja ja teknologista tämmöstä rakentelua ja muuta mitä nykyään Oulun kaupungissa ja Suomessa on nimellä STEM tai STEAM. Eli STEAM on vain että on lisätty A, eli luovuuskomponentti. Satu, mitä sinä tuumit tästä kehityksestä jossa kouluihin tuodaan, että ei viekään opettaja oppilaita jonnekin työpaikalle, vaan kouluihin tuodaan tämmöstä teknologiakasvatusta tai STEAM:ia? Mitä sinä tästä ajattelet?

Puhuja 2 [00:10:37]: Minun mielestä se on todella huikea juttu että koulujen sisälle on lähtenyt rakentumaan tällasia oppimisympäristöjä, tulevaisuuden oppimisympäristöjä. Juuri se tärkeä A on lisätty sinne mukaan, jolloin se linkittyy tämmöseen käsillä tekemiseen, että hei, me askarrellaan täällä koulun penkillä tässä oppimisympäristössä jotakin robotiikkaa ja robotteja, jotka pystyy sitten tämmöset käytännön kokemukset, niin niitä oppilaat kyllä varmasti pystyy linkittämään siihen tulevaisuuden työelämään ja niihin asioihin mitä siellä tapahtuu. Että todella mielenkiinnolla odotan tätä sukupolvea joka näissä STEAM-oppimisympäristöissä nyt kasvaa, että mitä kaikkia hienoja keksintöjä sieltä syntyy. Oulu sinällään, meillähän on aivan upea historia, jos ajatellaan ICT-alaa pelkästään. Täällä on tehty tosi maailmanluokan juttuja. Oli Nokia, mutta on ollut myös monta muuta semmosta isoa keksintöä mitkä on todellakin mullistanut maailmaa ja tehdään… Oulu on ICT-alalla maailmalla tosi tunnettu, mutta jotenkin me ei täällä paikallisesti ehkä olla nähty.

Puhuja 1 [00:11:50]: Ehkä meillä on sokeutta.

Puhuja 2 [00:11:52]: Ehkä vähän sokeutta ja se on ollutkin vähän jännä huomata, että sillon kun lähdettiin menemään, niinkun opetustoimen päässä työskennellessäni, niin opetushenkilöstön kanssa sinne, että siellä se palaute mitä tuli, että todella silmiäavaavaa, me emme tienneet että täällä Oulussa tehdään näin hienoja juttuja. Siitäpä sitten moni asia varmasti lähti rullaamaan, että hoksattiin että hei, tää on se juttu mihin oikeasti täytyy panostaa.

Puhuja 1 [00:12:21]: Jos tohon tarraa kiinni, niin puhuit siinä että STEAM on kiva kun siinä robotiikkaa ja muuta tehdään ja koulussa käytännön juttuja ja opettajat ja oppilaat eivät tunne ammatteja ja muita välttämättä, eikä opettajat sitä mitä Oulussa tehdään, mutta ehkä kaikkein olennaisin kuitenkin tämmösen tuotekehityksen ja keksimisen juttu on lopulta matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen ja se on jossain määrin hälyttävää, että esimerkiksi opettajankoulutukseen ei hakeudu kovinkaan paljon luonnontieteellis-matemaattisesti suuntautuneita ihmisiä, joka vaikuttaa sitten siihen minkälaista opetusta lopulta järjestetään pitkässä juoksussa. Samaten sitten oon yhden gradun ohjaaja, jossa mietitään, että minkälainen mielikuva on insinööreistä. Lähtöhypoteesi on se, että se ammatti on niin geneerinen, että koululaiset eivät tunne mitä insinööri tekee.

Puhuja 2 [00:13:25]: Vaikea käsitteellistää.

Puhuja 1 [00:13:27]: Se on sitten hankala ehkä hakeutua näitä luonnontiede-matematiikka-asioita opiskelemaan, jos opettajilla ei ole tietoa mitä yrityksissä tehdään, mutta sitten ei ole myöskään välttämättä kaikilla sitä matemaattis-luonnontieteellistä kiinnostusta, tai siis suurella osalla, koska hakeutuu hyvin vähän. Pidätkö sä ongelmana tätä ilmiötä?

Puhuja 1 [00:13:51]: Kyllä, ehdottomasti. Jos ajatellaan että vaikka luokanopettaja, joka tarjoaa sille oppilaalle sen ensikosketuksen matematiikkaan, niin ei itse ole orientoitunut ja puhutaan myös tämmösestä matematiikka-ahdistuksesta ja niin poispäin, että hän on se henkilö, joka tarjoaa sen ensimmäisen kosketuksen oppiaineeseen, niin sitä oiskin mielenkiintoista tutkia, että onko sillä vaikutusta vai ei mikä opettajan oma orientaatio on joihinkin oppiaineisiin. Mutta toinen asia mistä nyt oon erityisen huolissani, että nyt tässä mun kolmannessa tutkimusartikkelissa, jota työstän, selvitellään juuri oppiaineiden linkitystä, että miten, jos tykkää jostakin oppiaineesta tai inhoaa jotakin oppiainetta käytännössä, niin miten se vaikuttaa siihen tulevaisuuden koulutusala- tai uravalintaan. Siinä tullaan semmosten kysymysten äärelle, että vaikka sulla olisi sitä kompetenssia johonkin, vaikka olisit nyt hyvä äidinkielessä tai matematiikassa, niin silläpä ei ookaan niin isoa merkitystä siihen koulutusalan valintaan, vaan edelleenkin kaikkien näiden toimien ja vuosien jälkeen sukupuoli ohjaa niitä valintoja ja juuri tällaiset vähän väärät mielikuvat, että ei tiedetä, ei tunneta. Nää on hyvin vaikeita käsitteellistää, tämmöset uudet alat ja ammatit ylipäätänsä. Sen takia, että jos työ…

Puhuja 1 [00:15:16]: Tai vanhakin ala. Insinöörihän on ikuinen ammatti.

Puhuja 2 [00:15:20]: Kyllä, totta, että mikä se insinööri oikein edes on. Sen takia sinne ei hakeuduta tällä hetkellä, että siksi niinkun mitä varhemmin tämmöstä yhteyttä pystyttäis rakentaa eri aloille ja ammateille… Ja myös niinkun aineenopettajat. Mitä sä Jari siitä ajattelet, että jos aineenopettajat ottais, että hei, eka matikan tunnilla, käydäänpä tutustumaan johonkin alaan missä tätä oppiainetta käytetään?

Puhuja 1 [00:15:45]: Vähän riippuu varmaan aineenopettajasta ja koulun opetussuunnitelmasta ja muusta. On semmosiakin henkilöitä vuosien varrella tullut vastaan, joilla on semmonen integroiva ja eheyttävä ote, mutta eihän meidän opettajien eikä opettajankouluttajien elämää helpota ollenkaan se, että opetussuunnitelmat, on ne sitten valtakunnallisia tai kuntakohtaisia tai koulukohtaisia… Ne on niin tupattu täyteen erilaisia tavoitteita ja muita, et siellä ei oo semmosta välystä. Ja sitten tietenkin kuntapuolella on ollut tiukkaa taloudessa, niin on myös niukat resurssit tuntien puolesta toteuttaa näitä asioita. Mutta ehkä siinä ois mahdollisuutta väljentää opetussuunnitelmia, et sinne jäis aikaa pikkusen katella ympärille. Ja siitä oli tosi kiva mielipidekirjoitus tänään Helsingin Sanomissa, jossa toivottiin… Se oli tämmönen väitöskirjantekijä ja erityisopettaja. Nimisokeus nyt iski mieleen, mutta Hesarista se löytyy. Siinä toivottiin, että valtakunnallista ja koulu… Niinkun sitten kohti kouluja opetussuunnitelmia väljennettäisiin, että peruskoulussa ei tartte vielä opiskella ihan kaikkia asioita. Siitä mennään sitten lukioon tai ammattiopistoon ja yliopistoon ja pitäis olla kumulatiivista. Eli nyt on tupattu varhaiseen vaiheeseen koko ajan lisää sisältöjä.

Puhuja 2 [00:17:00]: Se on totta.

Puhuja 1 [00:17:01]: Missä vaiheessa Satu näät, että on se hetki viedä ne oppilaat nykykoulussa, varsinkin yläluokilla?

Puhuja 2 [00:17:11]: Tuo on totta ja tunnistettu kyllä, että opettajan vastuut… Siellä on isoja oppilasryhmiä. Siellä on monenlaisia asioita ja haasteita minkä parissa opetushenkilöstö tällä hetkellä painii ja siksi me ollaan nyt lähdettykin kehittämään tässä ihan tuoreessa, tämmönen KoKiVa-hanke, mun väikkärin ohjaaja Hanni Muukkonen on siinä mukana yliopistolta ja Kunnarin Jenni ja Kati Säkkinen, joiden kanssa tätä hommaa viedään eteenpäin että tehtäis semmonen opettajalle mahdollisimman helppo työkalu sinne oppitunnille, et sä pystyt sieltä poistumatta hyppäämään johonkin virtuaalivierailulle tai tämmöselle etävierailulle eri yritys- ja työaloille. Ja sitten myöskin pyritään vähän vaikuttaa tähän sukupuoliteemaan, että nuoret monesti tarvii tämmösiä konkreetteja esikuvia. Se kasvot ja se ihminen, joka siellä toisessa päässä kertoo, niin niillä on tutkimusten mukaan vaikutuksia. Jos nyt otetaan vaikka opetus- ja kasvatusala ja haetaan sieltä niitä mielikuvanvastaisia… Me monesti ajatellaan, että no, varhaiskasvatuksessa on naisia ja opettajakin aika usein on nainen ja näin poispäin, et sieltä haetaan sukupuolenvastainen, tämmönen tyyppi kertoo, että hei, mä oon täällä töissä ja tämmöstä täällä on ja tämmösen urapolun mä oon käynyt ja muuta, niin opettajille ois helppo sieltä oppitunnilta käsin klikata se yhteys auki ja käydä jututtamassa porukalla sitä ja sit mentäis eteenpäin. Tämmösiä opettajille helposti lähestyttäviä välineitä kehitetään tällä hetkellä, yhdessä yritysten kanssa. Siinä on toinen osapuoli tietenkin tämä teknologia-ala, jossa toivotaan paljon tyttöjä. Et sieltä kaivetaan. Meillä on huippuesimerkkejä tiedossa, ketä on tuolla Oulunkin ICT-yrityksissä, jotka vois sitten naisena tulla kertomaan sinne linjoille, tai sitten käydä siellä lähivierailulla.

Puhuja 1 [00:19:03]: Onko nämä nyt tämmösiä teikäläisen mitä haluaisit tutkia seuraavaksi -tyyppisiä juttuja, tämmöset virtuaaliset vierailut ja muut, niinkun miten tuodaan, yhdistetään työpaikkaa ja koulua? Onko nämä tämmöisiä mahdollisia väitöskirjan jälkeisiä tutkimusaiheita? Kun sen oon ymmärtänyt, että teikäläisen väitöskirja on jo medium. Se ei oo vielä ihan täysin well done.

Puhuja 2 [00:19:29]: Joo, joo.

Puhuja 1 [00:19:30]: Puuttuu vielä pikkusen artikkelin hyväksyntää ja muuta, mutta se on aika valmis.

Puhuja 2 [00:19:33]: Joo.

Puhuja 1 [00:19:34]: Onko seuraava asia mitä tutkit, niin sitten kenties tätä?

Puhuja 2 [00:19:39]: Joo, mun ongelma onkin ollut vähän, että mä oon kiinnostunut sekä tutkimaan että kehittämään samanaikaisesti, niin tää on vähän… Mutta juuri näin. Olis tosi kiinnostavaa tutkia sitä vaikuttavuutta, että mitä kun käydään tämmösellä vierailulla, mitä oikeasti tapahtuu. Mitä se oppilas kuulee ja näkee? Miten hyvin se työelämän edustaja pystyy sen viestin välittämään niistä mahdollisuuksista, koska fakta on myös se että teknologialla ja tieteellä, niillä tuotetaan niitä tulevaisuuden ratkaisuja, joilla pyritään vastaamaan myös näihin isoihin haasteisiin. Ilmastonmuutoksia ja kaikenlaista on tässä nuorilla tässä ajassa näitä haasteita. On sodanuhkaa ja stressiä, monenlaista.

Puhuja 1 [00:20:25]: Just.

Puhuja 2 [00:20:26]: Ja nyt niinkun sitä valoisaa näkymää sinne tulevaan, että pystytäänkö mä tämmösillä konkreettisilla toimilla oikeasti vaikuttamaan asiaan, niin se olis kyllä mielenkiintoista tutkia myöskin.

Puhuja 1 [00:20:36]: Joo. Tartun tuohon nuorten haasteisiin ja sitten siihen mitä on piilossa olevia haasteita, joihin tarvitaan nimenomaan luonnontieteitä ja matematiikkaa ja ohjelmointiosaamista ja muuta, niin… Ja ymmärrystä digitaalisuudesta, on tämä esimerkiksi algoritmien maailma missä eletään, että tänäänkin kysyin kun oli teini keittiössä, sieltä kuulu sekalaista meteliä, että mitäs siellä kuuntelee. No, TikTokissa kattelen videoita. Niin, algoritmit niinkun pyörittää sekä aikuisia että teinejä niinkun litran mittaa ja oma tämmönen tämän hetken seuraava, tai oikeestaan jo vuosi-pari ollut tutkimusintressi on ymmärtää tämmöstä ohjelmoitua, automatisoitua, digitalisoitunutta maailmaa missä teknologia on kaikkialla läsnä. Siinä on parilla pompulla tultu nyt semmoseen tilanteeseen että Suomen Akatemia ja opetus- ja kulttuuriministeriö rahoitti Strategisen tutkimusneuvoston rahoituksella semmosen laajan konsortion missä on Helsingin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Oulun yliopiston porukkaa ja sitten erilaisia järjestöjä ja toimijoita pohtimassa englanninkielisellä nimellä Generation AI, suomenkielisellä nimellä Tekoälysukupolvi, nuorten ja lasten roolia tässä maailmassa missä erilaiset digitaaliset palvelut ja värkit ja todellisuus ikään kuin muovaa sitä arkea missä ollaan. Siitä ei vielä ymmärretä oikein yhtään mitään.

Puhuja 2 [00:22:09]: Ja siellä on paljon keksimättömiä keksintöjä, varmasti piilee.

Puhuja 1 [00:22:12]: Siellä varmasti on.

Puhuja 2 [00:22:14]: Kuulostaa kyllä tosi mielenkiintoiselta tuo aihealue ja suunta.

Puhuja 1 [00:22:16]: Ja se on niinkun vähän… Jotta tämmöstä voi tutkia tai kehittää noita ratkaisuja, niin sinne tarvitaan niitä sekä ihan peruskoulun opettajia, joita kiinnostaa matemaattis-luonnontieteelliset aineet…

Puhuja 2 [00:22:30]: Varhaiskasvatuksesta alkaen.

Puhuja 1 [00:22:30]: Ja varhaiskasvatukseen. Ja sehän löytyy varhaiskasvatuksen suunnitelmasta, valtakunnallisesta Vasusta. Siellä on esimerkiksi erikseen teknologiakasvatus.

Puhuja 2 [00:22:40]: Se on loistavaa.

Puhuja 1 [00:22:42]: Elikkä siellä on STEM tai STEAM. Että se niinkun lähtee pienestä.

Puhuja 2 [00:22:48]: Se lähtee. Kyllä, se kasvatus on tärkee, että siellä jo ihan nuorena lähdetään miettimään, varhaiskasvatusaikana että minkälaisessa maailmassa me eletäänkään.

Puhuja 1 [00:22:59]: Sitten kysyisin teikäläiseltä, kun oot pitkän aikaa työskennellyt myös sivistys- ja kulttuuripalveluissa ja nyt Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut on linjannut, että Oulusta tulee tämmönen STEAM-pääkaupunki. Miltä sinusta vaikuttaa Oulun kaupungin toiminta näissä STEAM- tai teknologiakasvatusympyröissä?

Puhuja 2 [00:23:28]: Kyllä on pitkä matka hienosti menty eteenpäin ja sehän on aivan huippua, että pystytään tämmöiseksi julistautumaan tässä vaiheessa. Sillon 2013 kun aloitin TATin elinkeinoelämän nuoriso-ohjelman vetäjänä silloin ja perustettiin ensimmäinen Yrityskylä Ouluun, niin näki tavallaan sen muutoksen, että siellä oli monenlaista asennetta, että kuuluuko yrittäjyyskasvatus ylipäätänsä… Kuuluuko työelämäkasvatus? Että mehän opiskellaan täällä koulussa näitä oppiaineita. Siellä oli monenlaista, että ei ehkä nähty sen roolia eikä paikkaa, mutta sitten kun tämä saatiin liikkeelle, tuli Yrityskylä ja kaikki pääsi siihen tavalla tai toisella tutustumaan, se oli jo ensimmäinen semmonen iso muutos siinä. No, sitten tehtiin tämä Pohjois-Pohjanmaan Nuoret tekevät tulevaisuuden, yhdessä yliopiston kanssa. Olin silloin Siku – sivistys- ja kulttuuripalveluissa töissä ja yliopiston kanssa tehtiin tää maakunnallinen yrittäjyyskasvatuksen ja työelämän yhteistyöstrategia ja toimenpideohjelma. Että kyllä siinä on askeleita menty aivan upealla tavalla eteenpäin ja paljon ihmisiä on näissä asioissa nyt ihan eri mindsetilla varmasti mukana, että minusta Oulussa on kyllä tehty todella upeaa työtä. Ja tätä yliopiston ja Sikun yhteistyötä ja yritysyhteistyötä, että siinä on jotakin sellasta timanttista, joka antaa meille kyllä valmiudet tehdä asioita paljon paremmin jo nyt ja varmasti tulevaisuudessakin.

Puhuja 1 [00:24:51]: Joo ja tämä yhteistyön yks elementtihän on tämä digitaalinen valmistaminen ja värkkääminen, niinkun FabLab-kontekstissa. Se on semmonen missä tavallinen kaupunkilainen tai semmonen henkilö, joka ei työskentele kasvatuksen ympyröissä, niinkun koulussa tai opettajankouluttajana tai tiedekunnassa tutkijana tai näin, ei välttämättä pääse teknisen työn luokkaan tai käsityöluokkaan, mutta tommoseen digitaalisen valmistamisen laboratorioon FabLabiin pääsee tutustumaan näihin STEAM-STEM -juttuihin. Se kuuluu FabLabin konseptiin, että kerran viikossa on julkinen kuntalaisille tai yliopisto-opiskelijoille, henkilökunnalle tai kenelle tahansa pääsy näiden välineiden ja värkkien ääreen, mitä myös koululaiset, pienemmässä mittakaavassa toki omissa kouluissaan näissä STEAM-kouluissa Oulussa käyttää. Niitähän löytyy yliopistolta ja keskustasta. Ootko sinä Satu valmistanut jotakin 3D-tulostimella, tai?

Puhuja 2 [00:25:49]: Oon. Mehän tehtiin se hauska juttu sitten kaupungin päässä, että FabLab oli yks tämmönen vierailukohde. Siellä oli yrityskohteita, mutta FabLab oli siinä mukana ja me haalittiin sinne sitten vielä bussiliput että oppilasryhmät varmasti pääsee sinne. Aikaa ennen koronaa. Käytiin… Oliko 1000 oppilasta vuodessa pyörähti siellä FabLabin päässä tekemässä. Oon ollut mukana katsomassa ja tekemässä ja aistimassa sitä innostusta, kun joku viidesluokkalainen siellä tulostelee 3D-tulostimella tai laserleikkurilla tehdään koruja, joita myydään sitten koulun myyjäisissä ja tienataan tällasia luokkaretkirahoja. Me ollaan perustettu nuorten putiikki Valkeaan, jossa nuoret pääsee kerran-pari viikossa myymään näitä tuotteita. Kaikkia hienoja juttuja on kyllä tehty ja ihana että on tämmösiä innostuvia opettajia ja yhteistyöverkostoja ollut tässä niin Sikun kuin yliopiston päässä sitten. Tämmösiä juttuja on tehty, mutta Jari, kenen sä toivoisit että tutustuis… Kenen ainakin pitäis sinun näihin tutkimuksiin ja kehittämistoimiin tutustua nyt sitten?

Puhuja 1 [00:26:57]: Jaa-a. Jos ajatellaan tätä tulevaa, 3+3 -vuotista strategisen tutkimusneuvoston haketta, joka on siis todella iso pamaus, niin sen tuloksia tulee käsittelemään jokainen suomalainen, todennäköisesti, koska se on koettu niin merkittäväksi se teema ja siinä on tietojenkäsittelytieteilijöitä ja lakimiehiä ja muita mukana, että siellä on muitakin kun kasvatustieteilijöitä. Löydetään uusia näkökulmia. Siihen jokainen ja näihin aiempiin tutkimuksiin löytyy netistä nimellä. Entäs Satu? Teikäläisen vaikuttavuus on jo ilmeisesti tuolla koulussa ja muualla, niinkun kovastikin tämä sun tutkimus vaikuttaa käytännössä, mutta sitten ihan tutkimus-tutkimusta – kenen pitäis päästä lukemaan, katsomaan niitä sitten?

Puhuja 2 [00:27:45]: Mä toivoisin että tietysti opetushenkilöstö, mutta myös nuorten vanhemmat, koska vanhemmat on siellä taustalla vaikuttavimpia tekjiöitä jotka sitä nuorten valintaa ohjaa, että vanhemmatkin vois olla tuuppaamassa ja rohkaisemassa että tehkää rohkeita valintoja ja menkää sinne päin missä te ootte ite hyviä, elikkä ne omat vahvuudet edellä tehtäis niitä valintoja. Ei sen perusteella mitä sitten sinun sukupuoli tai joku muu ympäristö-driver siinä kohtaa tekee. Monenlaista. Meilläkin on nyt sitten vielä toinen hanke tuolla Leafin opetusteknologia-kehittämisympäristössä ja tutkimusympäristöissä myös meneillään, että siellä tekoälyteemaan liittyen myöskin katsotaan löytyiskö uusia innovaatioita ihmistieteiden parista. On jotenkin hieno, kun pääsee näkemään monenlaista eri layeria tässä nykymaailman kehityksessä ja tekemään innostuneiden ihmisten, niinkun Jari sinäkin oot kuitenkin tässä…

Puhuja 1 [00:28:48]: Niin, helposti innostun. Vähän liiankin helposti.

Puhuja 2 [00:28:53]: Monessa mukana.

Puhuja 1 [00:28:55]: Mutta se on sen yliopistotyön tietynlainen hedelmä.

Puhuja 2 [00:28:55]: Kyllä.

Puhuja 1 [00:28:55]: Me on nyt puhuttu muutamana päivänä ennen tätä podcastia ja tultu siihen tulokseen, että yliopisto tarjoaa monella tavalla innostavan työyhteisön.

Puhuja 2 [00:29:05]: Kyllä.

Puhuja 1 [00:29:06]: Tässä ehkä kun kelloa katsoo, niin on syytä tietenkin kiittää teitä kaikkia jotka kuuntelitte meidän keskustelua.

Puhuja 2 [00:29:10]: Juu.

Puhuja 1 [00:29:11]: Ja lausua myös sillä tavalla, että luota omiin vahvuuksiisi ja anna lapsesikin luottaa omiin vahvuuksiin. Sieltä ikään kuin nousee uusi tulevaisuus.

Puhuja 2 [00:29:20]: Ihana, tuo oli hieno kiteytys loppuun. Kiitos minunkin puolesta ja tsemppiä kaikille tärkeetä kasvatustyötä tekeville, niin kotona kuin siellä kouluissa. Yritetään tehdä maailmasta helpompi ja mukavampi nuorten mennä eteenpäin. Tässä on monenlaista stressitekijää päällä, mutta luotettais siihen että meillä on ihan OK nää jutut täällä ja me pystytään tekemään aina vaan parempaa ja parempaa.

Puhuja 1 [00:29:49]: Joo. Aurinko nousee huomennakin.

Puhuja 2 [00:29:52]: Kyllä.

Puhuja 1 [00:29:50]: Ei muuta kun kiitoksia kaikille.

Puhuja 2 [00:29:54]: Kiitos.

Juontaja [00:29:55]: Tätä podcast-sarjaa olivat tekemässä tosi monta supervoimakasta ammattilaista. Minna Hellsten, Marjo Immonen, Pauliina Kanervo ja Jussi Tomberg Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluista. Oulun yliopistolta Katri Koivu, Kati Kyllönen ja Heini Pohjola. Pasi Alatalo hoiti tekniikan. AVI:lta Sirpa Kova, Linda Mård. Mainostoimisto Laboratorio Uleåborgista Jani Kaarlela ja Mika Pyhähuhta.