#1 Lukiolaisten uravalinta ja IT-Ala

Intro [00:00:00]:

Puhuja 1 [00:00:07]: Sivistyksen supervoimia -podcast. Sivistys on supervoima, joka kasvattaa tiedolle ja taidolle siivet. Sivistys on sitä, että tietää enemmän ja luulee vähemmän. Sivistys rakentaa tiedon ja taidon atomeista välittävän ja vastuullisen ihmisen. Sivistyksen supervoimia on podcast-sarja, jossa kuulet supervoimien tekijöistä ja siitä miten kaikki liittyy ihmeellisesti kaikkeen. Kuuntele ja vahvistu.

Puhuja 2 [00:00:35]: Me keskustelemme tänään Fanni Vainionpään väitöstutkimuksesta, joka koskee tyttöjen it-alan uravalintaa. Ja nimenomaan lukiota käyvien tyttöjen. Minun nimeni on Kirsi Raetsaari ja olen saanut kunnian haastatella Fannia tästä aiheesta. Ehkä siksi, että olen ollut pitkään lukiossa opinto-ohjaajana. Fanni, kerro ensin mikä sinun tutkimuksessasi on sellaista, mistä mielestäsi pitäisi ensimmäisenä puhua.

Puhuja 1 [00:01:14]: Vaikka tässä on sukupuolikysymys niin mielestäni hirveän kiinnostava kysymys on se minkälaisia näkemyksiä lukiolaisilla ylipäänsä on it-alasta ja teknologiasta. Kun puhumme diginatiiveista niin siihen sisältyy automaattisesti oletus, että kun tämä sukupolvi on kasvanut teknologian kanssa niin kaikki automaattisesti osaisivat käyttää sitä tai ymmärtäisivät sitä teknologiaa. Diginatiivuus on siinä mielessä merkittävää, että ehkä opinto-ohjelmankin kautta oletetaan, että taidot kertyvät muiden opintojen kautta. Tämä linkittyy ehkä ajatukseeni siitä, että lukiolaisille pitäisi tarjota kokemus, että he voivat olla myös teknologian kehittäjiä eivätkä vain käyttäjiä.

Puhuja 2 [00:02:06]: Aivan. Tämähän on todellakin totta, että lukiossa on paljon tekniikkaa, yhä useammassa lukiossa on menty siihen, että oppimateriaalitkin ovat kokonaan digitaalisia oppivelvollisuuden myötä, eli todellakin oletetaan, että nuoret osaavat tekniikkaa käyttää. Ja kuitenkaan lukiossa ei ole sellaista oppiainetta kuin esimerkiksi IT, TVT tai mikä se lyhenne voisi ollakaan. Sinun väitöstutkimuksessasi kuitenkin kokeilitte tällaisia lukio-opintoja, kerro hieman siitä.

Puhuja 1 [00:02:43]: Joo, just kun lukiossa monesti voi olla jotain TVT-opintoja, että katsotaan, okei näitä ohjelmistoja sinun tarvitsee osata käyttää lukiossa. Siellä voi olla Word, Abitti ja muita työkaluja, mitä käytetään, mutta kaikki muu on ylimääräistä. Siellä voi olla ohjelmointi- tai robotiikkakurssi, mutta se pitää erikseen valita. Ja kuten tiedetään, niin lukiolaisilla on aikataulut aika täynnä muutenkin. Ja sitten jotenkin se pelkkä ohjelmointi ei mielestäni tuo it-alan monipuolisuutta esiin, että esimerkiksi sitä, miten katsomme käyttäjäkokemuksia ja ihmisen ja teknologian vuorovaikutusta niin mulla oli halu työstää erilaista lähestymistapaa. Löydettiin lukio-opettajan [?? 00:03:36], jolla oli tarvetta kehittää TVT-kurssi tyhjästä, tavallaan. Niin hänen kanssaan tehtiin yhteistyötä, että hankkeen puitteissa minä pystyin luomaan materiaalit ja hän kommentoi niitä ja toteutti kurssia, ja seurattiin mitä siinä tapahtuu. Se oli yrittäjyyslähtöinen kurssi. Nuoret saivat keksiä oman yritysidean, ihan mikä vain kiinnostaa ja sitten sitä lähdettiin työstämään tällaisten työkalujen kautta, mitä me it-alallakin käytetään. Tuli erilaisia työvaiheita ja -asioita näkyviin, ja sen lisäksi tämmöisiä, mitä kirjallisuus sanoo tärkeäksi. Saa niitä kontakteja sinne it-alan ihmisiin, että siellä on korkeakouluista esimerkiksi opettaija, jotka tulevat juttelemaan siitä mitä he opettavat ja sitten niitä vierailuja, että saa konkretiaa siihen, vaikka mitä printattua elektroniikkaa voidaan tehdä.

Puhuja 2 [00:04:27]: Aivan. Tuossa tulee jo hirvittävän monta asiaa, jotka lukioarjessa eivät välttämättä ole niitä kaikista yleisempiä. Eli esimerkiksi tämä, mitä kerroitkin, niin jokaisella koululla ei välttämättä ole ollenkaan näitä opintoja ja se pitää sieltä valita, mehän tiedetään, että lukiolaisilla on tosiaan aika täysiä aikatauluja. Minkälaisilla jutuilla te saitte lukiolaisia innostumaan näistä?

Puhuja 1 [00:04:51]: Oma ajatukseni tuossa esimerkiksi tämän kurssin kanssa oli se, että me emme ota yhtä lähestymistapaa, että annetaan tytöille vaikka niitä luovempia, ihmislähtöisempiä juttuja, vaan tarjotaan kokonaiskuvaa ja annetaan nuoren itse sieltä tutkia ja katsoa mistä kiinnostuu. Minusta se kokonaisuus siinä oli se, mikä ehkä toimi. Nuorten käsitys it-alasta ylipäätään laajeni, ja joku sieltä saattoi löytää, että hei minua kiinnostaa tämä juttu täällä. Me koitimme monia erilaisia asioita, esimerkiksi osana väitöskirjatutkimustakin tein sellaisia it-alan infoja, että kävin ihan kertomassa siitä, että minkälaista se työelämä on, minkälaisia opintoja siellä on. Kyllä ne nuoret ehkä sitä kuuntelevat jonkin verran, mutta onhan se eri asia päästä kokemaan kuin se, että joku vain selittää.

Puhuja 2 [00:05:43]: Niin, ja sitten sinne infoonkin täytyy kiinnostua sen verran, että kävelee sisään, jos ne ovat vapaaehtoisia kaikille.

Puhuja 1 [00:05:53]: Joo, ne ovat monella tavalla. Välillä oli tällainen erillinen välituntitapahtuma, että sinne voi tulla kiinnostuneet. Saattoi olla salissa järjestetty erillinen tapahtuma, minne ohjattiin tai sitten saattoi olla pakollisena osana oppituntia. Kyllähän se kävijämäärä vaihteli vahvasti sen mukaan kuinka pakollinen se oli. Ehkä tavallaan ne valmiiksi kiinnostuneet tulevat sinne kuuntelemaan.

Puhuja 2 [00:06:15]: Joo, ja sehän varmaan on meillä haastavaa ihan minkä tahansa alan esittelyssä. Monesti se ennakkokäsitys tavallaan suuntaa sitä kiinnostusta, ja jos aina pitää vain valita niin sitä valitsee niitä, mistä valmiiksi on ehkä tiennyt jotain.

Puhuja 1 [00:06:32]: Niin, ja mielestäni sinullakin voi olla mielenkiintoista näkemystä siihen opinto-ohjaajana. Osana väikkäriä haastattelin useampaakin opinto-ohjaajaa, ja sieltä tuli esiin myös vaikeudet. Siinä luki jo kontekstissa, että ehdit ylipäätään tuomaan sinne niistä kaikista eri aloista tietoa. Emmehän voi olettaa, että kaikki opot yhtäkkiä mainostavat it-alaa jokaiselle opiskelijalle. Eihän se niin mene.

Puhuja 2 [00:06:56]: Niin. Totta sekin, että kun niitä esittelee niin pitäisi jotenkin olla aika kattavasti kaikenlaista tarjolla ja sitten tullaan siihen, että opiskelijan pitää niistä kuitenkin joitain valita. Kaikki ei voi perehtyä kaikkeen. Mikä sinun mielestäsi siinä nousee tärkeäksi, kun it-alaa esitellään nuorille? Tai mikä siinä olisi sellaista, mikä olisi tärkeää tuoda vaikka lyhyessä infossa esille.

Puhuja 1 [00:07:32]: Jos lähdetään siitä, että yksi oleellinen löytö siinä väitöskirjassa oli, että nuorilla on edelleen yllättävän stereotyyppiset ja vanhanaikaiset näkemykset it-alasta. Tieto ei ole vain korvannut niitä. Ja nämä stereotypiat ovat sitä, että se on teknistä, matemaattista, hankalaa ja tylsää. Niin miten lähdemme näitä ideoita täydentämään niillä, mitä meillä on siellä tällä hetkellä tarjota. Ehkä sellaisia positiivisemman kuuloisia asioita, niin koitan tuoda esimerkiksi sitä meidän tietojenkäsittelyn näkökulmaa, että vaikka se matemaattisuus, jos se jollakin on este, niin tietojenkäsittelyssä ei ole pitkää matematiikkaa pakollisena. Itse olen käynyt lyhyen ja se on ollut oikein riittävää tälle minun polulleni. Ja se, että se ei ole pelkästään teknistä, vaan sinun pitää oikeasti ymmärtää siellä kulttuureja ja ihmisiä, että mitä me oikein tehdään, kun teemme sitä teknologiaa ihmisille. Jos avartaa näkökulmia, että se ei ole pelkästään sitä, että tässä on puhelin, koodataan siihen appi ja rahaa tulee tilille. Se on hirveän monimutkainen asia, se teknologia, ja miten se vaikuttaa meidän elämään. Mielestäni meidän pitää sitä tietoisesti tehdä.

Puhuja 2 [00:08:43]: Aivan. Ja tuo on todella hyvä keino, että voi kertoa erilaisia tarinoita elävästä elämästä. Miten itse tulit valinneeksi sinun opintopolun, tai minkälaisia valintoja olet tehnyt siellä ja erityisesti kiinnostaa sivuainevalinnat, kun voi aina yliopistotutkinnossa valita mitä muuta opiskelee kuin pääainetta.

Puhuja 1 [00:09:08]: Joo, jos miettii lukiotaustalta, että minua kiinnosti paljon kielet, kulttuurit, psykologia ja filosofia niin sitten lukiossa oli info, kun olin ihan hukassa vielä abivuonna, että minne haen. Siellä esiteltiin ammattikorkeakoulun linjaa kuin business it, mikä oli englanniksi ja minulle plussaa. Sitten siellä voi tehdä nettisivuja. Ajattelin, että se on kivaa ja luovaa tekemistä. Ei ole niin teknistä mitä ehkä laitteiden kanssa värkätään, mutta tekniikkaa kuitenkin. Ja sitten siinä on bisnesnäkökulma niin ajattelin, että se on aika, avarat mahdollisuudet antaa, että se ei hirveästi sulje mitään pois. Lähdin ammattikorkeaan tietojenkäsittelylinjalle ja tradenomiksi niin siinä tuli opiskeltua ranskaa, venäjää, kulttuurikursseja. Ja maisterivaiheessa yliopistolla, kun jatkoin sinne, niin siellä tuli esimerkiksi tällainen kurssi käytyä kuin software business in China ja sitten, että no, opiskellaanpa kiinan kieltä. Sitä hirveästi pystyy oman kiinnostuksen pohjalta muokkaamaan sitä osaamista ja tutkintoa. Jos olet tosi tekninen tyyppi, niin voit ahmia kaikkia niitä aiheita. Voit ottaa matemaattisia juttuja, tai vaikka psykologiaa, liiketaloutta. Jotenkin itse siinä mielessä ihan iloisin mielin mainostan alaa nuorille, kun tiedän, että siellä on paljon tilaa muokata sitä tutkintoa omannäköiseksi.

Puhuja 2 [00:10:35]: Niinpä, ja tämä on varmaan juuri sellainen asia mitä lukiolaisen on vaikeaa hahmottaa. Se on tärkeää, että saa tällaisia esimerkkejä ihan käytännön kautta. Sinullakin oli varmaan joitain, vähän ennakkoluuloja, tai en tiedä. Sanoit äsken, että valitsit alan, koska siellä oli vähän tekniikkaa, muttei kuitenkaan ehkä niin teknistä. Miten ajattelet, että ne karkeimmat stereotypiat meillä vieläkin, äsken niitä jo vähän toit, mutta ne ovat kauhean kiinnostavia, että mitä tuli siinä tutkimuksessa vastaan? Mitkä meidän pitäisi kumota?

Puhuja 1 [00:11:18]: Tähän liittyy vahvasti, kun puhutaan sukupuolen moninaisuudesta ja kaikesta, ja se on valtava aihealue, mutta jos me linkitämme sen tähän teknologiakeskusteluun niin ajatellaan, että me synnymme tiettyyn sukupuoleen. Se on meidän biologinen sukupuoli. Ja yhteiskunnan kautta meillä on tapoja kategorisoida ihmisiä. Okei, tuo tyyppi kuuluu tuohon, tuo tuohon ja tuo tuohon lokeroon. Me tiedämme mihin se kuuluu, mitä sen kuuluu tehdä ja kaikille on oma paikkansa. Mielestäni se on osa tätä ilmiötä, että teknologia nähdään maskuliinisena miesten juttuna, mikä on sinänsä kiinnostavaa, koska naiset ovat olleet koodaamassa ensimmäisiä tietokoneita ja vahvastikin mukana, mutta sitä ei ole tehty näkyväksi. Jos nuorilta kysyy, että tiedätkö ketään it-alan tyyppiä julkisuudesta niin sieltä saattaa tulla Bill Gates tai Elon Musk, mutta kukaan ei tiedä ainakaan Oulun alueella Linda Liukkaasta, vaikka kovasti nostetaan näitä naisroolimalleja. Meillä on tavallaan tietyt näkemykset siitä kuka on osaava teknologian parissa, ja et kyseenalaista sitä, tai ei lähipiirissä satu olemaan jotakuta, joka erityisesti kannustaa sinua, että hei teknologia saattaisi kiinnostaa sinua. On hirveän helppoa ohittaa kokonaan se vaihtoehto.

Puhuja 2 [00:12:35]: Kyllä, ja tämä pätee varmasti monelle muullekin alalle, missä stereotypiat vaikuttavat. Näinhän se juuri menee ja silloin on todella tärkeää myös tiedostaa niitä myös meidän ohjaajina ja koulun väen, mutta sitten tietenkin myös perheissä ja nuorten itsekin, pikkuhiljaa niitä voi ottaa puheeksi. Jos koululla olisi sellainen oppiaine kuin TVT, tai jos se olisi vaikka lukion opetussuunnitelmassa ihan joku pakollinen osa tieto- ja viestintätekniikkaa tai it-alaa, tietojenkäsittelyä tai tiedonluomista, tietoon liittyvää, niin mikä sinun mielestäsi olisi tärkeää, että lukiolaiset sellaisessa oppiaineessa oppisivat?

Puhuja 1 [00:13:27]: En ehkä lähtisi siitä liikkeelle mitä yleensä lähdetään, että näin käytät hiirtä ja tässä on Word-dokumentti vaan enemmän siitä, että mitä kaikkea teknologia meidän elämässämme on. Vähän hoksauttaa sitä, että kuinka paljon sitä on meidän ympärillä. Ja sitä kautta lähteä tuomaan esimerkkejä, että hei, joku miettii tällaisiakin asioita kuin miltä se Wilma näyttää, miten se on muotoiltu ja mistä kaikki löytyy. Toisaalta on niitä tyyppejä, jotka värkkäilevät elektroniikan kanssa, [?? 00:14:00] älykelloon komponenttijuttuja. Tavallaan lähtisin siitä, mitä ylipäätään on olemassa ja mitä kaikkea työskentelyä siihen liittyy, ja sieltä lähtisin viemään jonnekin vähän spesifimpiin asioihin, että jos jollakin vaikka koodaaminen kiinnostaa niin hienoa, sillä on oma paikkansa. Tavallaan, luulen että on suurempi kynnys lähteä mukaan opiskelemaan teknologiaa, jos me aina lähdetään sieltä koodaamisesta, että sinulla ei ole tavallaan tilaa nähdä niitä muita puolia siitä teknologiasta.

Puhuja 2 [00:14:34]: Aivan, ja silloin saattaisivat sellaisetkin kiinnostua, jotka eivät ole tienneet olevansa kiinnostuneita jollain tavalla teknologiasta. Kyllä. No tuota, tämä teemahan on valtavan ajankohtainen. Ylipäätään, kun tutkimusta tehdään niin rahoittajatkin aina haluavat, että teemat ovat ajankohtaisia, mutta mitä itse ajattelet, että mitkä ovat ne tärkeimmät asiat tässä meidän nyky-yhteiskunnassa, miksi täytyy ylipäätään puhua naisista ja it-alasta samassa lauseessa?

Puhuja 1 [00:15:13]: Näkisin, että tällä on aika monenlaista merkitystä. Toisaalta on se näkökulma, että on paljon it-alan yrityksiä ja ne tarvitsevat osaajia. Jos ne eivät löydä osaajia, niiden täytyy lähteä ulkomaille niitä etsimään. Siinä on yksi tärkeä syy, että me pysymme kilpailukykyisenä, jos puolet meidän väestöstämme toteaa, että tämä ei koske minua eikä kiinnosta minua niin hankalaa on löytää tarpeeksi osaajia. Toisaalta on se näkökulma, että jos naisilla olisi paremmin tietoa alasta jo nuorena niin ehkä sieltä voisi löytyä se kiinnostus aidosti, että se nuori saisi itselleen sopivan uran eikä ohita sitä. Tiedän, että on paljon naisia, jotka on vaihtanut uraa aikuisena ja miettivät, että ei kukaan kertonut minulle tästä aikaisemmin. Tavallaan vältettäisiin, toisaalta se sivupolku voi olla arvokas, mutta se näkyisi jotenkin, että hei tämä voisi olla sinun juttusi. Ja toisaalta ajankohtaisuus voi tulla sitäkin kautta, että nähdään jo nyt vaikutukset siinä. Meillä on niin heterogeeninen porukka kehittämässä teknologiaa. Se näkyy siinä, ketä teknologia palvelee. Esimerkkinä meillä on vinoumia, vaikkapa mitä tekoäly tekee. Eli, kun tekoälyä käytetään käännöksissä niin jos laitetaan, että ”Hän on lempeä”, niin tulee käännöksessä, että ”She”. ”Hän on osaava”, niin tulee ”He”, tämän tyyppisiä esimerkkejä. Ja miten vaikka äänentunnistus ei tunnista naisen ääntä tai kasvojenpiirteitä, jos on kasvojentunnistusta. Sillä voi olla turvallisuuteen vaikutusta. Se on hirveän moninainen asia. Ja tämä linkittyy siihen, että kun me käytämme niin paljon teknologiaa siinä miten osallistumme yhteiskuntaan. Käytämme älypuhelimia vaikka siihen miten osallistumme julkiseen keskusteluun, miten asioidaan pankissa, kouluasiat, niin kuin sanoit, hirveästi käytetään teknologiaa. Ja jos mietitään vaikka ihan sitä laitetta, se fyysinen puhelin. Kenen kämmeneen se istuu, nämä isot puhelimet? Siitäkin on ollut keskustelua, että hei, tämä on suunniteltu miehille. Yhtään miehiä syyllistämättä, mutta siis siitä näkökulmasta, että ehkä jos siellä olisi erilaisia näkökulmia ja tyyppejä niin sitten nämä asiat tulisivat jo suunnitteluvaiheessa esiin.

Puhuja 2 [00:17:40]: Kyllä, ja tämä on hyvä keskustelu siinäkin mielessä, että harvoin tulee mietittyä itsekään arjessa kuinka paljon asioita joku suunnittelee meidän puolesta ja kuinka tärkeää olisi, että siellä olisi kaikenlaisia erilaisia ihmisiä tekemässä suunnittelutyötä. Ja todella tärkeää itse asiassa viestinä sinne lukioon, jonka pitäisi olla yleissivistävä ja maailmaan sitouttava koulutus, niin todella tärkeä arjen taito havainnoida sitä omaa ympäristöä ja miettiä miten siihen voisi vaikuttaa.

Puhuja 1 [00:18:15]: Minulla olisi itse asiassa sinulle kysymys.

Puhuja 2 [00:18:19]: Okei, kysy vaan.

Naurua [00:18:15]:

Puhuja 1 [00:18:16]: Mietin sitä, kun siinä minun tutkimuksessani nousi esiin se, että opot yrittävät kertoa näistä aloista nuorille. Ja sekä opot, että nuoret etsivät sitä tietoa netistä, niin pystytkö sinä mielestäsi opona keskustelemaan näistä kaikista eri aloista, jos ei puhuta pelkästään teknologiasta. Mietin sitä sinun omaa taustaasi peilaten, kun minulle opot sanoivat sitä, että en minä minun taustallani tiettyä ymmärrystä syvemmälle pääse tässä ja pysty siten kertomaan nuorelle. Niin mikä on sinun kokemuksesi siitä?

Puhuja 2 [00:18:51]: Kyllähän se varmaan jotenkin noin menee. Olen esimerkiksi tänään keskustellut ilmavoimien lentäjäkoulutuksesta, ja kyllä se menee omasta kokemuspiiristä aika kauas. Kyllä siinä joutuu nettiin turvautumaan ja mitä on ehkä jonkun toisen kanssa aikaisemmin selvitellyt asiaa, että näinhän se menee, mutta kyllä siinä täytyy rehellinen olla sille nuorellekin. Täytyy sanoa ihan suoraan, että tämä ei ole minun osaamiseni ydinaluetta, että katsotaan yhdessä ja kysytään joltain sellaiselta, joka paremmin tietää. Todella hyvä pointti ja kyllähän se on todella tärkeä osa opon työtä, se itsensä ajan tasalla pitäminen, että pysyy ajankohtaisissa keskusteluissa ja osallistuu kaikkiin koulutuksiin. Se on todella tärkeää. Ja se, tiedän mitä olette hankkeessa tehnyt, että olette kouluttaneet koulujen väkeä niin sen saaminen läpi sinne koululle, että miten sitä, ja eri aloilta muutenkin olisi. Vielä tartun siihen kiinnostavaan teemaan diginatiiveista, taisit aloittaa sillä tämän keskustelun, kun meillä nuoret kuitenkin ovat ja oletetaan, että ovat – ja itse asiassa jo lapsetkin – diginatiiveja. Ne ovat vaippaikäisestä asti kulkenut iPadin kanssa tai puhelin kourassa ja osaavat sitä monellakin tavalla käyttää niin mitä huomasitte siinä sinun tutkimuksessasi, että mitä virhekäsityksiä se aiheuttaa, että me ajatellaan, että kaikki ovat diginatiiveja ja osaavat teknologiaa käyttää.

Puhuja 1 [00:20:26]: Yksi haaste, mikä tämmöisten matematiikan tai TVT-opettajien näkökulmasta on se, että nuorilla on hirveän eritasoinen tietotaito liittyen tekniikkaan. Jos he vaikka ottavatkin jonkun TVT-kurssin työn alle ja sitä kehittää niin siellä on tyyppejä, jotka on koodannut. He ovat tosi innostuneita, he tietävät jo paljon. Sitten on näitä tyyppejä, joilla on hankalaa löytää tietokoneelta kansio ja vaikka printata sieltä tiedosto. Ei ole vain tullut tehtyä. Se skaala aiheuttaa haasteita lukiokontekstiin, että miten handlaisi tätä opetuskenttääkin. Sitten siitä näkökulmasta. Sehän on joillekin ihan tylsää, jos siellä katsotaan mitä kaikkea täällä tietokoneella on ja miten se toimii, jos olet jo koodaillut ja teet sitä muuten vain.

Puhuja 2 [00:21:25]: Kyllä, ja tuo on varmaan juuri se, mitä ei moni opettaja tiedosta, kun antaa ohjeita vaikkapa jollain, nyt kun mietitään ykkösvuoden opiskelijoita, joilla kaikki materiaalit ovat digitaalisia ja opettaja rakentaa sinne ohjeistusta, että toimi näin ja tee täällä tehtävä, ja tee näin, niin se saattaakin joillain mennä aivan yli hilseen ja he eivät ollenkaan ymmärrä mistä tuo opettaja puhuu, mitä minun pitää tässä tehdä ja mistä nämä materiaalit löytyvät. Ja toinen on jo siinä ajassa tehnyt sen ja ihmettelee, että eikö tässä ole enempää haastetta.

Puhuja 1 [00:21:53]: Joo, tuo on omanlainen haasteensa, että teknologia kuuluu kaikille. Se, että me voimme sitä toitottaa, tulkaa kaikki ja olkaa kiinnostuneita niin toisaalta on se näkökulma, että jos ei kiinnosta vaan kiinnostaa jokin muu, niin onhan sekin ihan ok.

Puhuja 2 [00:22:14]: Niin.

Puhuja 1 [00:22:15]: Me ollaan vähän tällaisia. Jonakin päivänä tuntuu, että voisi heittää kaiken teknologian ikkunasta ulos ja toisena päivänä, että onpa kiinnostavaa, mitähän tällä voisi tehdä. Mielestäni sekin pitää sallia, että aina ei ole pakko olla teknologia joka asiassa mukana. Ja mielestäni oli todella kiinnostavaa lukiokontekstissa, että tvt-opettajat sanoivat, ja opot myös, että nuoret ovat aika konservatiivisia teknologian kanssa yleisesti ehkä. Juuri, kun tehdään tehtäviä tunneilla niin mielellään tehdään kynällä ja paperilla. Ymmärrän sen hyvin, itse tykkään edelleen tehdä muistiinpanot kynällä ja paperilla, koska siitä jää eri tavalla muistijälki ja prosessoit sitä asiaa. Niin, ehkä minulla on jotenkin ajatuksena tuossa, että teknologian käyttö pitää olla jollain tavalla perusteltu myös.

Puhuja 2 [00:22:57]: Niin, että ei teknologiaa teknologian vuoksi. Tuossa ehkä liikutaan vähän hämärän rajamailla, että jos ajatellaan, että kaikki oppimateriaalit ovat digitaalisia niin siinä ei voi enää kysyä perusteita sille tekniikan käytölle, vaan sitä on sitten käytettävä. Ja siinä varmaan monella voi tulla näitä, että onko pakko ja onko vaihtoehtoja. Itse esimerkiksi keskustelin yhtenä päivänä nuoren kanssa, joka halusi vaihtaa pitkästä matematiikasta lyhyeen sen takia, koska siellä pitkässä matematiikassa on niin paljon ohjelmia. Geogeproa [?? 00:23:37] ja kaikkia tällaisia, joita hän ei jaksanut opetella käyttämään. Jotenkin siinä kohtaa mietin itse myös tätä samaa, että kuinka paljon se tekniikka vie meitä.

Puhuja 1 [00:23:45]: Joo. Mielestäni meillä on syytäkin olla kriittinen sitä kohtaan. Voidaan kokeilla uusia asioita ja on hyvä juttu, että kokeillaan, mutta me voidaan olla kriittisiä. Jotenkin ymmärrän sen näkökulman, että lukioihinkin pusketaan, että hei tässä on taas uusi juttu, ottakaa. Se voi tietynlaista ähkyä aiheuttaa ja se ei välttämättä ole aina ihan sieltä lukio-opettajan näkökulmasta vaikka loppuun asti mietitty juttu.

Puhuja 2 [00:24:20]: Kyllähän sekin on totta, että digivalmiudet ylipäätään on sellainen kansalaistaito, että kyllä jokaisella täytyy olla. Kyllä ajattelen sen niinkin päin, että lukiossa on saatava, jos ei siihen mennessä ole vielä niitä jonkunlaisia perusvalmiuksia saanut.

Puhuja 1 [00:24:32]: Tuo onkin kiinnostava juttu, että mitkä me määritellään perusvalmiuksiksi. Mikä on se taitotaso, mitä me haluttaisiin, että meidän nuorilla olisi.

Puhuja 2 [00:24:44]: Mitä ajattelisit arjen näkökulmasta, jos vaikka minun ikäistäni aikuista kansalaista, niin mitä pitäisi jokaisen pystyä? Sinä tuossa jo äsken siitä vähäsin avasit, että missä kaikessa me käytetään, mutta mitkä olisivat niitä minimejä?

Puhuja 1 [00:24:59]: Mietin, että me arjessa pärjätään niin ensimmäisenä tulee mieleen tällaiset pankkiasiat. Että pystyt käyttämään niitä sovelluksia tai vaihtoehtoja, tavallaan on hankalaa vetää rajaa, koska samalla mietin, että tiedän tosi tällaisia teknologian asiantuntijoita, jotka ovat syvällä siellä teknologiassa. Ne ovat niitä tyyppejä, jotka sanovat, etteivät suostu käyttämään mobiiliappeja pankkiinsa, koska ei usko, että se tietoturva on kunnossa tai syytä tai toista. Ei halua mitään älykotijuttuja. Tavallaan, jos ne tyypit ajattelevat näin niin en tiedä. Se on niin moninainen asia. Ehkä ajatukseni siinä olisi se, että jokaisen tulisi vähän ymmärtää millä periaatteella se teknologia toimii, että voit sitten tehdä valinnan, että mitä haluat käyttää.

Puhuja 2 [00:25:44]: Tuo olisi varmaan perusteltua, ja sellainen mikä lukiossa voisi olla tavoitteena.

Puhuja 1 [00:25:52]: Itsekin kävin viime kesänä elements of AI:n mookin [?? 00:25:58], eli näitä massive open online courses, mitä nämä, olikohan Helsingin yliopisto vai Aalto-yliopisto, tarjoaa ilmaiseksi. Mielestäni siinä on todella hieno periaate, he ilmaiseksi tarjoavat sitä. Ja se on todella ymmärrettävää, tavallaan, se materiaali. Mielestäni tarvitsemme sitä, että me ymmärretään esimerkiksi tekoälyä, kun sitä joka paikkaan halutaan laittaa. Että ymmärrämme, että mitä dataa meistä vaikka kerätään, mihin sitä käytetään. Miten sillä voidaan muovata meidän valintoja ilman, että me huomaamme sitä. Ymmärrys siitä, mitä taustalla tapahtuu, se olisi ehkä sellainen juttu.

Puhuja 2 [00:26:39]: Aivan. Tuo on tärkeää ja ehdottomasti menee lähelle niitä, lukiossa on teemoja kuten esimerkiksi oman talouden hallinta ja ylipäätään hyvinvointi.

Puhuja 1 [00:26:45]: Niin, sehän linkittyy kaikkeen.

Puhuja 2 [00:26:52]: Vuorovaikutustaidot. Kyllä. Niissä voidaan kaikissa teemoissa puhua teknologiasta, ja pitää puhua. Totta se on. Ja ehkä sitten se, jokainen voi varmaan omassa arjessaan tuntea jonkun seniorikansalaisen, joka kipuilee sen kanssa kuinka paljon pitää jotain tekniikkaa opetella käyttämään. Toki niissäkin on eroja, en halua yleistää, on todella näppäriä ja taitavia, ja kiinnostuneita ihmisiä, ihan kaikissa ikäryhmissä. Sitten, että tuo on hyvä keskustelu, että mikä on minimi ja mikä on pakko hallita.

Puhuja 1 [00:27:24]: Tuohon jotenkin, tuo on mielestäni kiinnostava, tuo lukio kontekstina. Periaatteessa yksi iso löydös oli se, että lukio ohjaa meidän uravalintojamme it:hen liittyen tietyllä tavalla. Eli siellä voi olla opettajien tahattomia kommentteja tai vaikka sellaista, että ihan vain ohjaa tytön opettaja-alalle, miettimättä antaisiko vaihtoehtona, että hei täällä on tällainenkin. Ihan vain sitä, että se ei välttämättä ole, että älä mene tuonne. Se voi vain olla ohjaamista toiseen suuntaan, tai kommentti, että hei pojat teitä varmaan kiinnostaa tämä, tämän tyyppistä mitä me kaikki teemme huomaamattamme. Saa kiinni näistä ajatuksista [?? 00:28:07] ja miettii, että hetkonen.

Naurua [00:28:04]:

Puhuja 1 [00:28:05]: Se on vain inhimillistä. Ja se ei ole tietenkään pelkästään opettajat, vaan paljon tapahtuu kotona ja kavereiden kesken. Ympäröivä yhteiskunta, mutta että se on, kaikki se näkyy, se ympäröivä yhteiskunta myös siellä lukiossa. Minun näkemykseni mukaan.

Puhuja 2 [00:28:21]: Kyllä, se on varmasti totta ja kyllähän sitä varmasti tapahtuu muillekin aloille kuin it-alalle, ne meidän isot yleiset stereotypiat siellä pysyvät. Kiinnostavaa on, että olet sen saanut tutkimuksessakin näkyviin, että se on iso asia siellä.

Puhuja 1 [00:28:40]: Se tuli oikeastaan sekä nuorten, että opettajien haastatteluissakin ilmi, että monesti lukiokontekstissakin ne, jotka nähdään osaavina teknologian suhteen on miehiä. Että joo, siellä oli nais- tvt-opettajia, onneksi, oli mukava nähdä, mutta edelleenkin aika yleistä on se, että sitten kuitenkin lukiossa niistä it-jutuista vastaa joku mies. Siellä on it-tyyppi, joka hoitaa asioita. Ja se näkyy niille nuorille. Ja se voi olla ihan vain sekin, että joku vaikka, no minulle tulee ensimmäisenä naisopettajista mieleen äidinkielenopettajat, jostain syystä, tuollainen Marimekon mekko päällä ja omanlainen stereotypia. Jos tällainen henkilö ottaa sen asenteen, että teknologia ei ole minun juttu, minun ei tarvitse osata, niin se omalta osaltaan näyttää myös niitä sukupuolirooleja liittyen teknologiaan.

Puhuja 2 [00:29:26]: Kyllä, ja siis onhan se ihan yleinen vitsi. Naiset ja tekniikka, että enhän minä voi osata tätä, kun olen nainen. Sillähän me näitä heitellään arkipuheessa. Se on ihan varmasti totta. Tuo onkin ehkä juuri lukioympäristössä, jossa meidän pitäisi arjessa kuitenkin monella tavalla osoittaa näitä paikkoja ja avata uusia mahdollisuuksia, hyvä huomata. Sitten voi tarttua ja nostaa niitä tavallaan esiin, että huomasitteko, että tässäkin ajateltiin nyt näin.

Puhuja 1 [00:30:05]: Joo. Oli tietenkin kiva nähdä sekin, että kun me menimme sinne lukiokontekstiin ja haastattelimme, että no miten tuo sukupuolineutraalius niin tuli kommenttia, että ei se ole sukupuolineutraalius vaan tällainen, mikä se on, sukupuolisensitiivisyys. Itsellä ei kuitenkaan ole sitä opettajakokemusta tai -taustaa, että en oikeastaan välttämättä tiedä mitä opettaja on siellä omissa opinnoissaan käynyt läpi. Siellä voi olla todella paljonkin mietitty tämän tyyppisiä asioita ja opettajathan ovat fiksuja ihmisiä, edustavat omaa alaansa, niin jotenkin on herännyt se ajatus, että tarvitseeko meidän olettaakaan, että kaikki ottavat tämän asian omakseen ja edustavat sitten sitä teknologisesti taitavaa naista.

Puhuja 2 [00:30:58]: Niin, onhan meitä yhteiskunnassa monenlaisista asioista kiinnostuneita, ja saa ollakin. Ja pitääkin olla. Tietenkin, mitä enemmän näistä puhutaan niin sitä enemmän tavallaan niistä tulee sellaisia, juuri niin kuin äsken sanoit, että sen voi itse valita kumman teen. Se ei mene sillä lailla niin kuin kaikki muutkin on mennyt tai miten yleensä tehdään, minun ei tarvitse toimia niin vaan voi valita. Tehdä tietoisen valinnan.

Puhuja 1 [00:31:24]: Joo, ja mielestäni it on siinä mielessä jännässä asemassa, että toisaalta se ei ole omana oppiaineenaan lukiossa, mutta sitten vaikka kotioloissa sekä lukioissa se edelleen tulee miesten kautta. Jos katsotaan tutkimuksia, joissa kysytään naisilta, jotka ovat valinneet it-alan niin siellä on tosi usein, että oli se isä, isoisä, puoliso, veli, joku miespuolinen kaveri, joka on sanonut, että hei sinä olisit hyvä tässä, mitä jos? Se on jännää, että se on edelleen siellä miesten takana. Jotenkin meidän ajatuksissa, että yksikin tyttö kommentoi, että ei meillä oikein ole teknologiaa kotona, kun meillä ei ole poikia.

Naurua [00:32:01]:

Puhuja 2 [00:32:03]: Niin.

Puhuja 1 [00:32:04]: Minusta se oli jotenkin jännä, että jäin ihan miettimään pitkäksi aikaa sitä kommenttia, että onpa jännä. Tai siis, minulla on veli, ja sen kanssahan sitä pelattiin pleikkaria ja tietokonepelejä ja vaikka mitä. Ja oli ihan normaalia olla siinä mukana, siitä ei tehty mitään numeroa. Niin en tiedä kuinka paljon vaikutusta sillä on siellä kotona. Minähän keskityin tietenkin tähän lukioon.

Puhuja 2 [00:32:27]: Niin. Joo, kyllä niitä varmaan on äärestä laitaan kaikenlaisia. Ja tuo on varmaan juuri noin, että kyllähän se monesti menee miesten kautta ja on totuttu siihen, että miehet hoitaa. Ja jos on, joku asia pitää vaikka korjata, oli se sitten manuaalisempaa tekniikkaa tai digitaalisempaa tekniikkaa niin kyllä ainakin vitseissä sitä miestä haetaan.

Puhuja 1 [00:32:56]: Niin, onhan noita vaikka mitä. Meidän arjesta huomaa, saattaa itsekin ajatella, että tämä voisi olla puolison homma, koska hän on mies.

Naurua [00:33:07]:

Puhuja 1 [00:33:08]: Että hei, hei, ei sen kyllä näin pidä mennä.

Naurua [00:33:08]:

Puhuja 1 [00:33:10]: Mutta lukiokontekstista mielestäni ehkä ne rakenteet ovat mielenkiintoinen juttu tuossa sukupuolikysymyksessä, ja haluan sen nostaa ihan sen takia, että siitä olisi jotenkin puhetta. Jos sattuu joku vaikka kuuntelemaan tätä podcastia, joka on opetushallituksessa vaikuttamassa niin OPS, opintosuunnitelma on todella tärkeä siinä, että miten eri oppiaineet ovat siellä näkyvillä lukiossa. Kun it on laitettu sellaiseen asemaan, että se on jotenkin ekstraa. Jotain ylimääräistä. Ja silloin, kun sitä on niin toisaalta on positiivista, että on hirveästi vapauksia tässä tilanteessa, että mitä voit opettaa siellä. Voit ottaa robotiikkaa, mitä haluat sinne, se opettajien vapaus on todella hieno juttu. Jotenkin, jos se on noin ylimääräinen niin aika suuri osa sen ohittaa sen kummemmin miettimättä.

Puhuja 2 [00:34:08]: Kyllä. Ja voidaan miettiä sitä, kun monia muitakin kansantaloudellisesti järkeviä asioita on tuotu kouluihin niin onko tässä yksi meidän kilpailukyvyistä. Puhuit äsken, että olisiko tässä sellainen keskustelun paikka, että pitäisikö olla sitten sitä it-alaa jollain tavalla vähän tukevammin. Rakenteet ovat kyllä tärkeä, ja nehän on ne rajat minkä puitteissa siellä toimitaan.

Puhuja 1 [00:34:35]: Minusta yksi juttu, mikä oli hirveän kiinnostavaa TVT-kurssilla, kun me saatiin lukiolaisten esseitä analysoitavaksi ja pyydettiin, että he siinä kurssin lopulla miettisivät sitä, että mikä voisi olla ICT-tulevaisuus, oman yrittäjyyden kautta, tai sitten jotain. Aika vapaamuotoinen tehtävänanto niin siellä näkyi toisaalta huoli, että mihin se teknologia menee. Toisaalta oli elokuvat, kuten Wall-E, eli ihmiset laiskistuvat, kun teknologia tekee kaiken mikä myös linkittyy siihen, että työttömyyttä, koska teknologia. Ja sitten oli perinteiset terminaattoriskenaariot, että tekoäly ottaa vallan. Sitten toisaalta oli hirveän positiivisia, että teknologia kehittyy koko ajan parempaan suuntaan, että voidaan auttaa ihmisiä vaikka terveydenhoidon puolella tai ilmastonmuutoksen suhteen. Mielestäni se olisi tärkeää, että me tartutaan siihen keskusteluun siitä, että miten nuoret näkevät tulevaisuuden ja teknologian kehityksen, ja me puhuttaisiin siitä.

Puhuja 2 [00:35:42]: Joo, ja tuossa kohtaa olisi hedelmällinen paikka avata opiskeluvaihtoehtoja juuri niissä yhtymäkohdissa. Ajattelen, että jotenkin tuo kestävä kehitys, ilmastonmuutos ja sitten terveysteknologia ovat sellaisia, jotka varmasti tulevat lukio-opinnoissa esille. Tietenkin en tiedä minkä ikäisiä teillä on ollut ne kurssilaiset, onko ne olleet ihan lukion alussa vai kaikissa kohdissa?

Puhuja 1 [00:36:14]: Ne ovat olleet kaikille valinnaisia kursseja, mutta muistaakseni pääasiassa 16-17-vuotiaita.

Puhuja 2 [00:36:19]: Joo, että aika siellä alkupuolella kuitenkin. Siinä kuitenkin lukio-opintojen aikana tulee varmasti tuollaisia teknologian piipahduksia, että mitä vaikka biologiassa, bioteknologia on yksi kurssi, mikä siellä on. Ja terveysteknologia, ylipäätään terveystieto ja terveystutkiminen ja tämän tyyppisiä, tulee siellä ihan esimerkkejä. Niin noista voisi hyvin laajentaa, että mitäs muuta siellä teknologia-alalla voisi itse asiassa tehdä. Ehkä meillä tässä alkaa olla keskusteltuna todella tärkeästä ja kiinnostavasta tutkimuksesta, kiitetään kaikkia kuuntelijoita ja pidetään yhdessä tätä teknologia-alaa esillä.

Puhuja 1 [00:37:07]: Kiitos, kiitos.

Puhuja 3 [00:37:04]: Tätä podcast-sarjaa olivat tekemässä tosi monta supervoimakasta ammattilaista. Minna Hellsten, Maria Immonen, Pauliina Kanervo ja Jussi Tornberg Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluista. Oulun yliopistolta Katri Koivu, Kati Kyllönen, Heini Pohjola ja Antti Siipo. Aluehallintovirastosta Sirpa Kova ja Linda Mord. Mainostoimisto Uleåborgista Jani Kaarlela, Mika Pyhähuhta ja Mari Siliämaa.