#2 Mikä lisää työnimua ammattilaisen työssä

Tässä podcast-jaksossa työnimusta keskustelevat luokanlehtori Eliisa Leskisenoja ja yliopisto-opettaja Heli Kiema-Junes. Mitkä tekijät opettajan työssä synnyttävät hyvinvointia ja lisäävät merkityksellisyyden kokemusta? Mikä on työnimun suhde työuupumukseen? Mitkä ovat työnimua haastavia riskitekijöitä opettajan työssä? Mitä opettaja itse voi edistää mahdollisuuksiaan työnimun kokemiseen ja miten esihenkilötyöllä voidaan tukea työntekijöiden työnimua?

Linkki Heli Kiema-Junesin väitöskirjan tiedotteeseen: https://www.oulu.fi/fi/vaitokset/vuorovaikutustaitojen-ja-sosiaalisen-tuen-yhteydet-hyvinvointiin-liittyviin-tekijoihin-tyo-ja

Sivistyksen supervoimia -podcastin tavoitteena on kertoa uudesta tutkimustiedosta opetus- ja kasvatusalan ammattilaisille. Podcastissa keskustellaan ajankohtaisista tutkimustuloksista, joita jokainen ammattilainen voi hyödyntää työssään ja miksei vapaa-ajallaankin!

KUUNTELE AUDIO

(anchor.fm/supervoimia)

Lue podcastin litteraatti

Johdanto [00:00:09]: Sivistys on supervoima, joka kasvattaa tiedolle ja taidolle siivet. Sivistys on sitä, että tietää enemmän ja luulee vähemmän. Sivistys rakentaa tiedon ja taidon atomeista välittävän ja vastuullisen ihmisen. Sivistyksen supervoimia on podcast-sarja, jossa kuulet supervoimien tekijöistä ja siitä, miten kaikki liittyy ihmeellisesti kaikkeen. Kuuntele ja vahvistu.

Haastattelija 1 [00:00:37]: Moni opettaja on tänäkin aamuna lähtenyt töihin onnettomana. Opettajien työhyvinvoinnin on perinteisesti todettu olevan monia muita ammattiryhmiä korkeampi, mutta koulumaailmassa viime vuosina tapahtuneet muutokset ovat haastaneet opettajan työn vetovoimatekijöitä. Media kertoo toistuvilla otsikoilla koulumaailman lisääntyneestä kuormituksesta ja uupuneista opettajista. Tässä podcastissa etsitään vastalääkettä työhyvinvoinnin haasteisiin vaihtamalla täysin näkökulmaa. Unohdamme ongelmakeskeisyyden, ja lähestymme asiaa voimavarakeskeisesti. Näin ollen toivotankin sinut, kuulijamme tervetulleeksi työn imun äärelle. Minä olen luokanlehtori Elisa Leskisenoja Oulun normaalikoulusta. Työn imua kanssani pohtii yliopisto-opettaja, kasvatustieteen tohtori Heli Kiema-Junes. On ilo saada sinut asiantuntijaksi tähän keskusteluun, Heli. Ihan ensimmäiseksi haluaisin Heli kysyä sinulta, mikä imaisi sinut alun perin tutkimaan työn imua?

Puhuja 1 [00:01:47]: Hei, ja kiitos kutsusta tähän keskusteluun. Ilo olla mukana. No olin jo opiskeluaikana kiinnostunut työ- ja organisaatiopsykologiasta, ja ennen kaikkea työyhteisön kehittämisestä ja työhyvinvoinnin edistämisestä. Työn imun käsitteestä kiinnostuin ehkä alun perin siksi, että tuntui että sen kautta pääsen tutkimaan ihmisiä siinä työssään, että mikä heitä auttaa jaksamaan työssään, voimaan hyvin. Ja jopa innostumaan ja nauttimaan siitä työn tekemisestä. Ehkä itselläkin oli joskus tällaisia kokemuksia ollut, niin jotenkin tuntui että tämä on nyt sellainen asia, mitä voisi lähteä tutkimaan, ja tosiaankin keskityn tarkastelemaan erilaisia voimavaratekijöitä, joiden avulla sitten tätä työn imun kokemista voitaisiin edistää erilaisilla työpaikoilla.

Haastattelija 1 [00:02:31]: Mitä se työn imu oikeastaan on?

Puhuja 1 [00:02:36]: Joo. Työn imulla viitataan tällaiseen myönteiseen tunne, tai motivaatioperäiseen tilaan työssä. Eli tarkoittaa käytännössä siis tällaista positiivista otetta, innostumista työssä. Työn tuntuu silloin mielekkäältä ja toisaalta myös haastavalta, mutta niitä haasteita ei tavallaan pelkää vaan haluaa myös päästä näiden haasteiden yli. Ja tietyllä tapaa voidaan ehkä kuvata että työn imu on tällainen työhyvinvoinnin paras tila.

Haastattelija 1 [00:03:04]: Miten työn imu ilmenee jokapäiväisessä työarjessa?

Puhuja 1 [00:03:10]: Työn imu ilmenee arjessa jo aiemmin mainitsemanani innostuneisuutena, ja haluna panostaa työhön. Käytännössä voi näkyä esimerkiksi niin, että työntekijästä on aamulla kiva lähteä töihin, tai nyt etä -aikana, jos tekee etätöitä niin on ylipäänsä hauska alkaa tekemään töitä. Että on sellainen enemmän ainakin myönteinen fiilis, tai ainakin useimpina kertoina aamulla kun herää. Ja ennen kaikkea tosiaan niin, että haluaa niin kuin tehdä sitä työtä ja nauttii siitä. Työn imua kokeva työntekijä on myös joustavampi, eli näkyy siinä että hän helpommin joustaa erilaisten työtehtävien välillä. Pystyy ratkaisemaan erilaisia haasteita, tai ei niin kuin lannistu vaikka tulee haasteita eteen. Ja työn imu myös näkyy usein sellaisena oma-aloitteisuutena ja ehkä sellaisena panostuksena myös muidenkin, esimerkiksi kollegojen auttamiseen, ja ylipäänsä että halua ehkä panostaa työhön vähän ekstraakin. Ja toki sitten työn imu voidaan määritellä myös tällaisten ala-ulottuvuuksien kautta, joista ensimmäisenä on sellainen energisyys, joka ilmenee käytännössä sinnikkyytenä, ja toisaalta sellaisena ponnisteluina. No toinen ulottuvuus, omistautuminen ilmentää kokemusta merkityksellisyydestä, työn haasteellisuudesta ja esimerkiksi siitä, että kokee ylpeyttä omasta työstään, eli haluaa tehdä sitä työtä ja on oikeasti ylpeä siitä. Ja kolmantena vielä työn imuun liittyy tällainen uppoutumisen ulottuvuus joka viittaa ehkä vähän tällaiseen flow -kokemukseen, mutta ennen kaikkea sellaiseen syvään keskittymisen kokemukseen joka enemmän on sellainen pitkäaikainen kokemus, ei pelkästään tällainen flow -tila, mutta vähän siihen liittyen. Eli joskus tämä uppoutuminen voi saada työn imua kokevan sitten vähän unohtumaankin sinne työn äärelle, ja voi olla vähän vaikea jopa irrottautua siitä työstä.

Haastattelija 1 [00:04:53]: No tällä hetkellä puhutaan todella paljon koulumaailman haasteista. Minä itse haluan itsepintaisesti uskoa siihen, että kouluyhteisöistämme löytyy edelleenkin paljon noita sinun mainitsemiasi energisyyttä, omistautumista ja uppoutumista. Mutta miten se asia oikeasti on? Onko positiivisuuteni tässä kohden perusteltua?

Puhuja 1 [00:05:18]: Joo. Opettajan työuupumus on varmastikin, tai niin kuin tiedetään niin on lisääntynyt viime aikoina. Ja ehkä viime aikojen tällaiset korostuneet haasteet myös, nyt korona -aika on lisännyt erilaisia vaatimuksia opettajan työlle, vaikkapa digiloikkaa ja muita tällaisia tekijöitä. Opetussuunnitelmauudistukset ja niin edespäin. Ja opettajan työssä on aika paljon kaikenlaista sälää, mikä lisää sitä kuormitusta. Mutta toki kyllä väittäisin myös että opettajan työstä varmasti vielä löytyy paljon myös sellaisia tekijöitä jotka voivat tehdä työstä hyvinkin mielekkään, ja että sitä työn imua vielä löytyy sieltä opettajien keskuudesta. Opettajan työssä on tosiaankin paljon tällaisia tekijöitä, joiden kautta sitä työn imua voi vielä kokea, ja kehittää sitä omaa työtään niin kuin mielekkääksi. Esimerkiksi monilla opettajilla on tällainen aito kiinnostus omaa työtään kohtaan. Se on jopa ehkä tällainen kutsumus tai intohimo. Ja sitä kautta myös tällainen selkeä, ehkä merkityksellinen, merkityksellisyyden kokemus voi tulla siinä opettajan työssä selvästi esille koska se kasvatustehtävä on aika vahvasti sitä, että me teemme itsestämme merkityksellisen toisille ihmisille. Ja tämä merkityksellisyyden niin kuin luominen muille ihmisille on yksi keskeisin tähän merkityksellisyyteen liittyvä tekijä, ja sitä kautta väittäisin, että monella opettajalla on sellainen tietynlainen ehkä sisäinen palo siellä taustalla. Ja voi nähdä sen oman työnsä siis ennen kaikkea niin kuin, että sillä on todella merkitystä muille ihmisille, ja on hyödyksi sitten muille ihmisille. Toki myös ehkä sellaisia piirteitä mitä nyt tässä nopeasti voisi opettajan työstä nostaa esille niin on myös tällainen itsenäisyys, vaikutusmahdollisuudet, eli työtä pystyy kuitenkin tekemään aika vapaasti, jotka ovat aika keskeisiä motivaation lähteitä. Ja myös tällaiset palkitsevat oppilas -suhteet ovat useinkin opettajan työn sellainen keskeisin työn suola.

Haastattelija 1 [00:07:15]: Kyllä, tuo on ihan totta. Minä olen itse tutkinut positiivista kasvatusta hyvinvoinnin lähteenä, ja olen urani aikana saanut kokea huimaa työn imua. Kaikkein eniten silloin, kun kymmenisen vuotta sitten lähdin toteuttamaan sitä positiivista kasvatusta ja omaksuin välittävän pedagogiikan ja hyvinvointiopetuksen päivittäisen työni perustaksi. Oma työn imuni syttyi monen tekijän yhteisvaikutuksessa, mutta hyvin tärkeä osansa oli juurikin niillä positiivisilla ihmissuhteilla sekä työn merkityksellisyyden kokemuksilla. Ja uskon, että monilla opettajilla on varmasti samankaltaisia kokemuksia. Avasitkin Heli jo tuossa äsken opettajan työn keskeisiä voimavaratekijöitä vähän, mutta palataan siihen vielä hetkeksi. Mitkä elementit opettajan työssä synnyttävät hyvinvointia ja tekevät siitä päivittäisestä työstä merkityksellistä?

Puhuja 1 [00:08:19]: Joo. Nuo juurikin, nämä kuvaamasi myönteiset ihmissuhteet ovat varmasti yksi sellainen keskeinen jotka ylipäänsä lisäävät merkityksellisyyden kokemusta, ja on jotenkin ihmisen hyvinvoinnin keskeisiä niin kuin peruspilareita ja opettajan työssä on tutkitustikin tällaisia, tai siis keskeisiä voimavaratekijöitä ovat juurikin nämä toimivat oppilas -suhteet, ja se työyhteisön sosiaalinen tuki, joka on nyt yleisestikin yksi keskeinen työn imun voimavaratekijä. Ja vielä sen kasvatustehtävän kautta korostuu juurikin tämä merkityksellisyyden kokemus, jossa on mahdollisuus tehdä niitä toisaalta itselle merkityksellisiä asioita, ja tehdä näitä sitten muille ihmisille. Ja tosiaankin tämä kasvatustehtävä vahvasti varmastikin monella ilmenee sitä kautta, että näkee että, tai näkee sen oman työnsä tuloksen, miten se edistää muiden hyvinvointia, lasten ja nuorten hyvinvointia. Ja varmasti jos sitten on vielä tosiaan siellä tällaista myönteistä suhtautumista, positiivista pedagogiikkaa, jonka kautta sitten näitä tekijöitä voi aika konkreettisestikin nähdä.

Haastattelija 1 [00:09:25]: Kyllä. Tässä keskustelussa me lähestymme opettajien työhyvinvointia positiivisesta tulokulmasta, mutta minä en kuitenkaan malta olla kysymättä Heli sinulta, että kun on oikein liekeissä niin onko silloin vaarana palaa loppuun?

Puhuja 1 [00:09:41]: Tärkeä kysymys, ja tätä aika usein työn imun osalta myös pohditaankin, että voiko se sitten myös johtaa siihen loppuunpalamiseen. No työn imun on osoitettu pitkittäistutkimuksissa itse asiassa ennustavan pitkällä aikavälillä juurikin käänteistä yhteyttä uupumukseen, eli vähentävän uupumusriskiä. Eli työn imu itse asiassa suojaa työuupumukselta, ja usein sitten työn työn imu ehkä sekoitetaan osittain myös työholismiin, joka on sitten täysin eri asia. Eli toki sitten tähän työn imun ulottuvuuksiin, joita jo aikaisemmin tuossa mainitsinkin, niin niistä tämä uppoutuminen voi joskus hieman ilmentää sitä sellaista tosiaankin siihen työhön uppoutumista ja syvää keskittymistä, jolloin työtä voi olla vähän vaikea lopettaa ja irrottautua siitä työstä, ja se voi ehkä heikentää vaikkapa perheen ja muun elämän yhteensovittamista, tai ylipäänsä sitä perhe-elämää jos ne työpäivät aina venyvät. Tai muuta yksityiselämää. Mutta kuitenkaan niin kuin tämä ei ole sillä tavalla rinnastettavissa työn imuun, että itse asiassa työn imun kokevien työntekijöiden on havaittu, että he myös niin kuin saavat sitä positiivista energiaa enemmän sinne muuhun elämään. Eli mitä enemmän tietyllä tapaa kokee työn imua, niin sitä vähemmän kärsii työuupumuksesta. Eli nämä ovat käänteisesti yhteydessä. [Nämähän?? 00:11:04] paitsi myös omassa väitöskirjatutkimuksessanikin. Mutta vielä tähän tulee tämäkin näkökulma, että joskus on havaittu tutkimuksessa tällaista, ne voivat esiintyä tietyllä tapaa samaan aikaan. Eli ne eivät täysin poissulje toisiaan. Eli työn imu ja uupumus eivät ole niin kuin vastakkaisia näkökulmia. Ne ovat tavallaan omia ulottuvuuksiaan. Eli tosiaan työn imua kokevan on tärkeätä myös huolehtia palautumisesta, ja tosiaankin sitten myös itselleen sopivasta työn ja muun elämän rajaamisesta. Eli tämä voi joskus, juuri se uppoutumiskokemuksen takia vähän niin kuin unohtua. Ja toki on niin kuin erilaisia ihmistyyppejä, myös erilaisia tyyppejä että millä tavalla sitä työtä ja muuta elämää haluaa rajata, mutta oleellista on se, että minkälainen se oma fiilis siitä on, että onko työpäivän jälkeen palautunut ja minkälainen se tuntuma seuraavana aamuna esimerkiksi on. Eli tähän kannattaa kiinnittää huomiota. Eli tosiaankin ovat käänteisesti yhteydessä toisiinsa, mutta tosiaan niin kuin sanoin, niin tällaisia pieniä, tai siis se näkökulma siitä, että ne voivat joskus tietyllä tapaa myös, niitä voi kokea yhtäaikaisesti.

Haastattelija 1 [00:12:17]: Silloin kun oma työn imuni oli kaikkein voimakkaimmillaan, niin muistan suorastaan inhonneeni loma -aikoja, ja viikon surkein päivä oli ehdottomasti perjantai, kun piti luopua siitä innostavasta koulutyöstä ja jäädä viikonlopun viettoon. Mainitsit äsken käsitteen työholismi, ja ajattelisinkin, että joskus tämä työn imun ja työholismin raja saattaa olla pikkuisen häilyvä, niin mikä oikeasti nyt erottaa ne toisistaan?

Puhuja 1 [00:12:53]: Työn imu ja työholismi eroavat tosiaankin toisistaan, ja itse asiassa aika selkeästikin, eli työn imu niin kuin tuossa alussa jo mainitsinkin niin tähän liittyy tällainen myönteinen tunnetila, myönteinen motivaatiotila. Ja työntekijä tällöin nauttii työnteosta. Eli sitten, jos sitä työn imua on tavallaan kokenut, ja vaikka se uppoutuminen on jotenkin mennyt vähän yli eikä ole palautunut, niin silloinhan siitä työn imusta lähdetään tietyllä tapaa liikkumaan niin kuin pois päin. Mutta palatakseni tähän eroavaisuuteen sitten työholismiin liittyen, niin työholismiin taas liittyy tällainen pakonomainen tarve tehdä töitä vaikka siitä ei siis nauttisikaan. Eli tämä nyt erottaa aika vahvasti tämän työn imun ja holismin. Eli se voi olla ehkä jopa enemmän sellainen kielteinenkin tila. Eli tosiaankin kiinnitetään huomiota siihen tunneperäisen tuntemukseen. Ja tosiaan tämä työholismi liittyy vahvasti myös tällaiseen pakonomaiseen tarpeeseen tehdä työtä, ja ylipäänsä tällaiseen kohtuuttomaan työn tekemiseen. Ehkä aseman tai jonkun muun tekijän takia, ja siksi se työn imu koetaan, anteeksi työstä irrottautuminen koetaan hyvin vaikeaksi, kun tämä työn imu taas liittyy siihen mielekkyyden kokemukseen ja haluun tehdä työtä, [okei?? 00:14:09] vaikka siihenkin liittyy vähän tuota vaikeutta irrottautua, niin työn imua kokeva on tutkitusti myös, vähän niin kuin myös palautuu hyvin. Hän esimerkiksi nukkuu hyvin. Työn imu edistää myös sitä muuta elämän tyytyväisyyttä, muita ihmissuhteita, perhettä ja niin edespäin, kun taas sitten työholismi saattaa usein näkyä enemmänkin niin, että palautumista ei tapahdu, ja tuota enemmänkin tällaisia kielteisiä tunteita joita sitten ehkä viedään sinne kotiinkin, ja saattaa olla että on vähän enemmän sellainen ehkä poissaoleva, tai jopa vihamielinen sitten siellä kotona koska joutuu siitä työstä irrottautumaan. Eli tosiaankin tämä työn imu enemmänkin lisää työntekijän voimavaroja kun työholismi sitten taas niitä enemmänkin alkaa vähitellen, niin kuin työholistilla ne alkavat vähitellen huventua ja voi sitten todellakin, ja ovatkin tutkitusti yhteydessä sitten, työholismi on yhteydessä uupumukseen.

Haastattelija 1 [00:15:01]: Aivan. No OAJ:n syksyllä tekemän selvityksen mukaan 57 prosenttia opettajista on selvitystä edeltävän vuoden aikana pohtinut alan vaihtoa. Tämä on aika iso prosentti, ja syinä näihin ajatuksiin on esimerkiksi työn kuormittavuus ja työmäärän lisääntyminen. Ja kaikki jotka ovat tehneet opettajan työtä niin ymmärtävät varmasti tämän tilanteen kyllä hyvin. Opettajan työpäivä on hyvin intensiivinen. Sinun pitää olla koko ajan 100 prosenttisesti läsnä ja saatavilla koko sen koulupäivän ajan. Ja työpäivä ei todellakaan pääty siihen, kun oppilaat lähtevät kotiin, vaan sitten on vuorossa palavereita ja oppilashuoltotyötä ja Wilma -kirjauksia ja erilaisten vastuutehtävien hoitoa. Ja usein sitten vielä tuntien suunnittelut ja kokeiden korjaamiset lähtevät illaksi mukaan kotiin. Onko sinulla, Heli tutkimuksen valossa lisätietoa siitä, että millaisesta opettajan työn imua haastavista riskitekijöistä meidän tulisi olla hereillä?

Puhuja 1 [00:16:11]: Tärkeä kysymys. Ja [xxxxx 00:16:13] nämä työn imua haastavat riskitekijät ovat juuri nämä vaatimustekijät siinä opettajan työssä. Jos niitä nyt lähtee sitten tarkemmin pohtimaan, niin opettajan työmäärä on tosiaan lisääntynyt, ja opettajan työhön on sisällytetty nykyään paljon erilaisia tehtäviä ja tietynlaista sälää. Ja tosiaankin se sitten pahimmillaan ehkäisee sitä varsinaista työtä joka usein tuottaa sitä merkityksellisyyden kokemusta mistä puhuttiinkin, ja jopa on sellainen kutsumus, on jopa sellainen kutsumustyö. Eli ei pääse tavallaan tekemään sitten niin paljon sitä varsinaista perustehtävää, vaan menee siihen erilaiseen sälään. Totta kai sitten kouluorganisaatiossakin tulisi kiinnittää huomiota ennen kaikkea johtamiseen ja organisaatiokulttuuriin. Eli näillä on hyvin merkittävä vaikutus siihen, että miten niitä asioita sitten tehdään siellä koulussa. Eli vaikka siellä on näitä erilaisia vaatimuksia mitä opettajan työhön liittyy, niin asioitahan voi tehdä monella tapaa. Eli niitäkin pystyy sitten kuitenkin kehittämään, ja sitä kautta sitten tämän esihenkilön tulisikin mahdollistaa työntekijöille se, että he voivat tehdä oman työnsä kaikkein parhaimmalla tavalla, ja tukea siinä onnistumista. Eli olisi hirveän tärkeätä kiinnittää huomiota siihen opettajan työn tukemiseen. Toki niin kuin nämä ryhmäkokojen kasvaminen, ja toisaalta samanaikainen resurssien väheneminen on varmasti kanssa yksi tällainen josta kannattaisi olla huolissaan, ja se varmasti on osaltaan ehkä aiheuttanut opettajille esimerkiksi riittämättömyyden tunteita ja kokemuksia, kun ei voikaan tehdä sitä työtä niin hyvin kuin haluaisi. Ja tosiaan sitten se kasvatustehtävä joka ehkä on se enemmän kutsumustyö, niin voi niin kuin, ei pääse sitä toteuttamaan, ja se sitten taas vähitellen alkaa lisätä juurikin näitä riittämättömyyden kokemuksia, ja se voi ajaa vähitellen kohti sitä uupumusta. Eli tämä on tuota aika, varmastikin yksi keskeinen tekijä myös siellä. Toki sitten opettajan työhön liittyy myös tällaista tunnetyökuormaa. Työorganisaatiopsykologiassa puhutaan monesti emotionaalisista vaatimuksista työssä, ja tähän liittyy opettajan työssä erityisesti tämä tunnetyö, eli te opettajat olette siellä niiden oppilaiden kanssa tekemisissä, joiden tunteet teidän tulee tietyllä tapaa ottaa vastaan ja sivuuttaa ne omat tunteet jolloin sitten olisi hirveän tärkeätä, että tähän saisi jotain tukea. Esimerkiksi työnohjaustukea, joka sitten mahdollistaisi sitä palautumista ja ei sitä tunnekuormaa jää sinne liiaksi itselle kannettavaksi. Eli nämä ovat kyllä varmasti sellaisia tekijöitä jotka ehkä opettajan työssä ovat sellaisia riskitekijöitä. Ja pakko itse asiassa mainita tähän vielä myös tuo että opettajat ovat usein aika tunnollisia, ja tunnollisuus on tutkitusti hirveän tärkeä piirre juuri työelämässä ja työssä suoriutumisessa, mutta sitten jos niitä vaatimuksia on todella paljon, ja sitten se opettaja koko ajan haluaa pyrkiä tekemään hirveän hyvää työtä, olemaan todella tunnollinen, niin se voi kääntyä itseään vastaan. Eli tällaisia asioita ehkä nostaisin riskitekijöinä esille.

Haastattelija 1 [00:19:08]: Tunnistan todella hyvin tuon tunnekuorma-asian, ja myös tuon alati vaivaavan riittämättömyyden tunteen, että ei pysty tekemään sitä työtä niin hyvin kuin haluaisi, ja siitä sitten tulee niitä negatiivisia tuntemuksia. No jos nyt on sellainen olo, että se työssä koettu hyvinvointi on vähentynyt, ja työ on alkanut maistua pakkopullalta ja kenties on jotakin kyynistymistäkin jo ilmassa, niin mitä opettaja itse voi tehdä tälle asialle?

Puhuja 1 [00:19:40]: Joo. Opettaja voi toki itse miettiä juurikin näitä työhön liittyviä vaatimuksia, ja toisaalta niitä voimavaroja, ja näiden välistä tasapainoa. Eli oleellista sen hyvinvoinnin ja juuri tämän mahdollisen työn imun kokemisen kannalta on juuri se, että nämä työn vaatimukset ja toisaalta voimavarat olisivat tasapainossa. Että vaikka niitä vaatimuksia olisi paljon, mutta jos on tarpeeksi voimavaroja, ne voivat synnyttää osaamisen polkua ja myös sellaista motivaatiopolkua kohti sitä työn imua. Mutta jotta tähän päästään, niin konkreettisia keinoja siihen on lähteä ihan pohtimaan sitä, että onko mahdollisuutta itse esimerkiksi muokata työtä. Puhutaan tällaisesta työn tuunaamisesta. Eli voi lähteä miettimään niitä työn tekemisen tapoja, tai toisaalta sitä työn tekemistä itselleen niin kuin mielekkäämmäksi. Onko ehkä juuttunut vaikka joihinkin tiettyihin rutiineihin, jotka ehkä eivät olekaan niin hyviä tai toimivia tai ehkä eivät annakaan työlle tai itselle kovinkaan paljon. Ovat ehkä jopa ihan turhia. Eli mehän emme välttämättä siinä kiireessä, me aika helposti noudatamme tiettyjä asioita ilman että mietimme, että onko tämä nyt välttämättä edes järkevää. Voiko ehkä madaltaa jopa rimaa joissakin asioissa, mikä on monesti todella hankalaa mutta tarpeen, koska niitä vaatimuksia on niin paljon. Ja myös tällaista itsemyötätunnon lisäämistä, ja armollisuutta itseä kohtaan. Ja yksi näkökulma olisi varmasti myös se, että varsinkin opettajan työssä kun siinä on toisaalta sitä vapautta, mutta vaatimuksena myös se, että aika paljon pitää itsenäisesti toimia. Eli voisiko sitten vaikka tehdäkin enemmän porukalla jotakin, vaikka tiimiopettajuuden kautta, jolloin samalla voisikin kokea yhteenkuuluvuutta, joka lisää sitten motivaatiota ja hyvinvointia, ja samalla sitten oma työtaakka kevenee. Eli tällaisia näkökulmia. Toki itse voi myös tehdä sitä, että pyytää kollegalta tai esimieheltä palautetta, tai esihenkilöltä palautetta. Ja myös yksi tekniikka on se, että pyrkii jossain määrin edes niin kuin kaivamaan niitä myönteisiä puolia asioista, joka on itse asiassa aika tärkeä tällainen niin kuin selviytymiskeino, niin tuota sillä tavalla, ja varmasti tuo jossakin määrin tuo riman madaltaminen kun on tutkimuksissakin havaittu että opettajat voivat olla aika tunnollisia mistä puhuinkin, ja myös sitten ehkä perfektionismiinkin taipuvaisia, niin tämä on myös sellainen että on hyvä niin kuin pohtia ja miettiä että mitä minä pystyn, ja mitä ne omat voimavarat tällä hetkellä ovat. Että niiden pohjalta sitten toimia. Ettei voi hirveästi olla tukena myöskään oppilaille jos ei itse voi hyvin.

Haastattelija 1 [00:22:08]: Totta. Niinhän se menee että vain kukoistava kasvattaja voi kasvattaa kukoistavia lapsia, että täytyy ensin pitää huolta siitä omasta hyvinvoinnistaan ja jaksamisesta. Eli siis nyt vain kaikki tuunaamaan sitä omaa työtään hyvinvointia tukevaksi. Mainitsit äsken jo useamman kerran johtamisen ja esihenkilötyön, niin voitko vielä vähän nyt tarkentaa sitä asiaa, että miten sillä esihenkilötyöllä voidaan tukea työntekijöiden työn imua tai jopa synnyttää sitä?

Puhuja 1 [00:22:42]: Kyllä joo. Johtamisella, esihenkilötyöllä on tutkitustikin hyvin merkittävä vaikutus työhyvinvointiin, ja esimerkiksi on havaittu työn imun osalta tällainen johtamistyyleistä tällainen palveleva johtajuus edistää, tämä on yhteydessä työn imun kokemukseen. Eli käytännössä ilmenee siten, että niin kuin johtajan tehtävänä on tosiaankin tukea työntekijää siinä työssään, ja ennen kaikkea tukea siinä, että hän voi tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja onnistua siinä työssään. Tällöin niin kuin esihenkilön tehtävä on saada, kun puhuit tästä kukoistamisesta, niin kun kasvatuksen osalta, niin johtamisessa tämä sama näkökulma, eli saada ne omat työntekijät kukoistamaan siinä omassa työssään, ja silloin toki johtaminen kulminoituu ennen kaikkea työntekijän kunnioittamiseen ja työntekijän perustehtävän tukemiseen, eli että voi tehdä sitä omaa opetustyötään mahdollisimman hyvin, ja ihan käytännössä sitä kautta että esihenkilö on niin kuin kiinnostunut, että miten työntekijöillä menee, että minkälaista tukea he ehkä tarvitsevat, ja pyrkiä siinä tosiaankin sitten tukemaan siinä työssä onnistumisessa. Tällainen niin kuin näkökulma.

Haastattelija 1 [00:23:55]: Minä olen itse päässyt kokemaan sen, miten johtajalta saatu arvostava palaute nostaa kohinalla sitä työn vetovoimaisuutta, ja kasvattaa myös sitä omaa mittaa työntekijänä, ja toinen tällainen hyvin merkityksellinen asia, mikä on noussut oman kokemuksen kautta niin on tämä työyhteisön yhteisöllinen ilmapiiri ja sosiaalinen tuki, mistä myös äsken jo puhuitkin. Mitä sinä ajattelet siitä, että voiko varsinkin alakouluissa yleistyneillä yhteisopettajuudella edistää opettajien työn imua?

Puhuja 1 [00:24:33]: Kyllä, joo. Tosiaankin tämä yhteisopettajuus voisi hyvinkin olla yksi keino lisätä työn imua sekin takia, että tämä yhteisopettajuuden kautta tosiaankin lisätä yhteisöllisyyden kokemusta, ja tämä yhteisöllisyyden tarve nähdä yhtenä keskeisenä psykologisena perustarpeena, joka niin kuin rakentaa sitä meidän ihan peruspsyykkistä hyvinvointia ja motivaatiota. Ja toki niin että se yhteisopettajuus rakentuu tällaiseen luottamukselliseen, avoimeen ilmapiirin, myönteisen ilmapiirin ympärille, niin voi parhaimmillaan tukea, mahdollistaa jopa työn imun kokemisen. Itse asiassa taas sosiaalinen tuki on todella merkittävä työn imua lisäävä voimavaratekijä, jota itsekin tarkastelin myös omassa tutkimuksessani ja pystyin osoittamaan, että näin tosiaan näyttäisi olevan, eli sillä on niin kollegan kuin myös esihenkilön sosiaalisella tuella merkittävä vaikutus.

Haastattelija 1 [00:25:27]: No, työn imulla siis tavallaan kuvataan tällaista työhyvinvoinnin parasta mahdollista tilaa, ja jos vielä nyt palataan hetkeksi niihin positiivisiin vaikutuksiin, joita on todella paljon, niin yksilön kuin sitten yhteisön kannalta, niin nämä positiiviset vaikutuksethan eivät parhaimmillaan rajoitu pelkästään sinne työkontekstiin?

Puhuja 1 [00:25:52]: Kyllä, joo. Eivät tosiaan pelkästään rajoitu työkontekstiin, vaan itse asiassa on havaittu, että työn imu voi jopa läikkyä esimerkiksi vapaa-ajalle, tai vaikkapa niin kuin kollegasta toiseen, mutta myös jopa siitä työntekijästä kotiin, vaikkapa puolisoon. Eli tällaisia havaintoja on tosiaankin viimeaikaisissa tutkimuksissa tehty.

Haastattelija 1 [00:26:11]: Eli työn imu siis voi tarttua?

Puhuja 1 [00:26:14]: Kyllä. Tutkimukset ovat tosiaan osoittaneet, että työn imu voi tarttua ihmisestä toiseen. Toisiaan tiimien keskuudessa, tai jopa tosiaankin sinne kotiin, mikä on aika niin kuin merkittävä ja todella tärkeä ja myönteinen uutinen. Ja käytännössä ilmenee niin kuin sitä kautta, että kun tosiaan puhuinkin, että työn imu on tällainen emotionaalinen tila, niin totta kai jos työntekijä kokee työn imua, hän saa siitä työstä itselleen ja nauttii, niin sehän niin kuin näkyy sitä kautta, että hän on ystävällinen, huomaavainen sitä työkaveria kohtaan, tai sitten sitä puolisoa kohtaan, ja sitä kautta itse asiassa niin kuin vie sen tunnetilan sinne kotiin tai sitten siinä tiimissä, eli tosiaan sitä kautta tämä työn imu voi niin kuin tarttua ja läikkyä myös sitten vaikka sinne vapaa-ajalle.

Haastattelija 1 [00:27:00]: Omasta mielestäni merkillepantavaa on myös se, että työn imun syntyminen ei suinkaan niin kuin edellytä tällaisia optimaalisia olosuhteita, tai sitä että työ tuntuu jatkuvasti mielekkäältä. Jokaisen työhön sisältyy omat haasteensa ja vaikeutensa ja vastoinkäymisensä, niin kertoisitko vielä tähän lopuksi Heli, siitä, että miten työn imu ja resilienssi, eli tällainen toipumis-selviytymiskyky, niin miten ne liittyvät toisiinsa?

Puhuja 1 [00:27:30]: Joo, kyllä. Eli tosiaankin, vaikka olisi korkeat työn vaatimukset ja niitä vaatimuksia siinä työssä olisikin paljon, mutta tosiaan niin kuin sanoin jo aikaisemmin, että jos siihen, jos työntekijällä on sitten kuitenkin riittävät voimavarat, eli oleellista on, että näitä voimavaratekijöitä tosiaankin on, niin ne voivat mahdollistaa sen työn imun kokemisen. Eli ei tarkoita sitä, että töissä ei olisi yhtään haasteita tai hankalia tilanteita, tai että aina nyt olisi ihan niin kuin paras fiilis joka päivä, vaan olennaista tosiaankin on kiinnittää ennen kaikkea siis huomiota siihen, että niitä vaatimuksia vastaan meillä on niitä voimavaroja, joiden kautta me voimme selviytyä niistä haasteista ja voidaan niin kuin lieventää sitä kuormitusta. Ja sitä kautta että nämä vaatimukset ja voimavarat ovat tasapainossa, ja työntekijä voi kokea sitä työn imua, niin se lisää itse asiassa tällaista joustavuutta, eli resilienssiä. Eli sitä kautta että se työ on niin kuin kivaa, kokee [että se?? 00:28:21] esihenkilö arvostaa sinua ja työntekijät arvostavat, nautit työstä. Niin sitä kauttahan ihminen alkaa olla myös vähän ennalta, tai siis tällainen niin kuin joustava, ja haluaa esimerkiksi vaikka panostaa siihen työhön vähän enemmän, on auttavaisempi, ja ylipäänsä hän uskaltaa esimerkiksi tarttua haasteisiin helpommin. Eli se nostaa myös tällaista kyvykkyyden kokemusta, jolloin sitten työn imua kokevalla on usein sellainen aika vahva luottamus myös itseensä. Hän uskoo siihen oman osaamiseensa, ja sitä kautta hän uskaltaa niin kuin esimerkiksi tarttua haasteisiin, kun taas sitten vaikka työuupunut niin on jo vähän menettänyt sellaista ammatillista itsetuntoa, ja silloin asiat tuntuvat hirveän hankalilta. Eli tämä työn imu tosiaankin lisää myös resilienssin kokemusta.

Haastattelija 1 [00:29:05]: Kiitos, Heli asiantuntemuksesi jakamisesta, ja inspiroivasta ja voimaannuttavasta keskusteluhetkestä. Työn imu on selvästikin sellainen voimavara jota meidän kaikkien kannattaa ahneesti tavoitella. Ja arkityössäkin olisi hyvä joka päivä muistaa, että se mihin me keskitymme lähtee runsastumaan. Niin helposti meidän huomiomme kiinnittyy negatiivisiin asioihin ja vajavaisuuksiin ja epäkohtiin, mutta meidän täytyy ohjelmoida aivomme uudestaan fokusoitumaankin siihen, mikä on jo sellaista vahvaa, hyvää ja toimivaa. Ja itse ajattelen, että tämä mindsetin muutos on olennainen ponnahdusalusta myös sille työn imun kokemiselle. Ja kun sitten vielä vähän tuunataan sitä omaa työtä, ja toivottavasti saadaan se työyhteisön ja johtajankin tuki siihen rinnalle, niin uskon, että työn imu on ihan jokaisen meidän ulottuville. Ja parastahan tässä tosiaan on se, että työn imua ja sitä myöten hyvinvointia voi tartuttaa ympärilleen. Eli laitetaan siis hyvä liikkeelle tässäkin mielessä. Kiitos.

Puhuja 1 [00:30:15]: Kyllä. Kiitos paljon, oli todella kiva tulla keskustelemaan tärkeästä aiheesta.

Puhuja 1 [00:30:20]: Tätä podcast -sarjaa oli tekemässä todella monta supervoimakasta ammattilaista. Minna Hellsten, Marjo Immonen, Pauliina Kanervo ja Jussi Tomberg Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluista. Oulun yliopistolta Katri Koivu, Kati Kyllönen, Heini Pohjola ja Antti Siipo. Aluehallintovirastosta Sirpa Kova ja Linda Mård. Mainostoimisto Uleåborgista Jani Kaarlela, Mika Pyhähuhta ja Mari Siliämaa.