#23 Nuorten kokemuksia koulun ja kodin aikuisten roolista matematiikan oppimisen tukijoina

 

Juonto [00:00:00]: Tietoa, tutkimuksia, tuloksia. Sivistyksen supervoimia -podcast. Sivistys on supervoima, joka kasvattaa tiedolle ja taidolle siivet. Tämän podcastin tavoitteena on esitellä uusia tutkimusaiheita ja tuloksia opetus- ja kasvatusalan henkilöstölle. Kuuntele ja vahvistu.

Puhuja 1 [00:00:22]: Tänään keskustelemme matematiikan oppimisen haasteista nuorten itsensä näkökulmasta. Mä toivoisin, että matikanope olisi semmoinen, että se ei pakottaisi tekemään hirveästi asioita, vaikka me ei ymmärrettäisi. Että se neuvoisi ja jaksaisi neuvoa oppilasta, joka ei osaa. Näin sanoi yksi väitöstutkimukseeni osallistuneista 19:stä nuoresta. Nuoret olivat 12-14-vuotiaita. Suomen koulujärjestelmän vahvuutena pidetään sen tavoitetta yhdenvertaisuudesta. Tämä tarkoittaa, että koulujärjestelmämme pyrkii huolehtimaan jokaisen oppilaan oppimisesta, aivan kuten nuorikin haastattelussa toivoi. Matematiikalla on monella tavalla erityinen asema oppiaineiden joukossa. Matematiikan tunteja on yläkoulussa enemmän kuin yhdenkään toisen oppiaineen tunteja. Matematiikka on voimakkaita tunteita herättävä oppiaine. Lisäksi huoli matematiikan osaamisesta nousee tasaisin välein julkiseen keskusteluun, kun kansainvälisen PISA-tutkimuksen tulokset ovat kerta toisensa jälkeen olleet laskusuunnassa. Tutkimukseen osallistuneiden nuorten mukaan matematiikan opettajalla ja kodin aikuisilla on aivan erityinen rooli matematiikan oppimisen tukijoina. Olen Kosolan Marja, kasvatustieteen tohtori ja erityisopettaja. Olen toiminut opettajana jo 35 vuotta. Aluksi luokanopettajana ja vuosituhannen alusta asti erityisopettajana. Erityisopettajana olen alusta asti keskittynyt matematiikan oppimisen tukemiseen. Olen pyrkinyt myös kaikin tavoin perehtymään aiheeseen. Vieressäni istuva asiantuntija onkin ensimmäisiä opettajiani tällä saralla.

Puhuja 2 [00:02:24]: Hei, kaikki. Olen Junttilan Janne. Matemaattisten aineiden opettaja ja tehnyt töitä Oulussa vuodesta 2000. Olen koulutyöni lisäksi Oulun Matikkamaan kouluttaja ja perustajajäsen. Tätä työtä olen tehnyt vuodesta 2005. Tämä koulutustyö on Oulun kaupungin maksavaa ja kouluille ilmaista. Se pitää sisällään opettajien – luokanopettajien, aineenopettajien ja erityisopettajien – täydennyskoulutusta matematiikan konkretiavälineiden käytöstä ja yleensäkin matematiikan opetuksesta. Koulutuksiin on osallistunut myös koulunkäynnin ohjaajia. Olen ollut myös tekemässä tämänhetkistä Oulun kaupungin matematiikan opetussuunnitelmaa. Tämä podcast jakautuu kahteen osaan – opettajat ja huoltajat. Aloitamme opettajille suunnatulla osiolla. Sen jälkeen tulee vanhemmille suunnattu osio. Kumpikin on hyvä kuunnella, mutta jos haluat, niin voit huoltajana hypätä opettajaosion yli ja aloittaa noin puolestavälistä. Opettajaosiossa keskustelemme aiheesta matematiikan opettajan rooli ja oppimisen esteet. Huoltajaosiossa keskustelemme aiheesta kodin aikuisen rooli.

Puhuja 1 [00:03:42]: Eli aloitamme siis siitä opettajan osiosta. Tutkimukseen osallistuneille nuorille matematiikkaa opettava opettaja oli erityisen tärkeä aikuinen. Tunneilla oli läsnä usein muitakin aikuisia, mutta he eivät selvästikään saavuta samaa asemaa nuorten mielissä. Esimerkiksi mä kysyisin opelta, koska ope tietää paljon enemmän asioita.

Puhuja 2 [00:04:09]: Joo. Tämä kyllä lämmittää opettajan mieltä, että arvostetaan tämmöistä osaamista. Joskus arkityössä tuntuu, että onko sillä omalla työllä merkitystä, mutta nämä oppilaiden kommentit ovat olleet erittäin mukavaa luettavaa. Eli se on kyllä meille tärkeää, että oppilaat arvostavat meidän työtä. Tutkimuksessa löysit opettajille erilaisia rooleja. Kertoisitko niistä?

Puhuja 1 [00:04:37]: Joo. Väitöstutkimuksen perusteella tai niiden nuorten haastattelujen perusteella voidaan matikan opettajalle antaa neljä roolia. Näitä nuorten opettajalle antamia roolia oli opettaja, neuvoja, arvostaja ja työrauhan ylläpitäjä. Ensimmäinen oli tämä opettajan rooli. Opettaminen ja opettajan rooli tarkoittaa sitä toimintaa, jota opettaja tekee siellä luokan edessä, opettaessaan uutta asiaa koko luokalle. Yksi nuorista kuvaa opetustapahtumaa seuraavasti – silleen selkeästi se kertoo se opettaja, niin kyllä se riittää sitten.

Puhuja 2 [00:05:17]: Matematiikka tuntuu varmasti monelle vaikealta oppiaineelta. Ja sitähän se onkin. Opettaja näyttää siis olevan tämmöisen opettamisen ammattilainen, myös oppilaiden näkökulmasta. Se on kyllä hienon kuuloista. Myös opettajille muistutuksena, että meidän tehtävänä on siis opettaa. Ja nythän nämä nuoret tämän hienosti totesivatkin. Eli edelleen opettaminen tärkeää, vai mitä Marja.

Puhuja 1 [00:05:45]: Kyllä ja sitä ne nuoret… Ne haluavat oppia. Niillä on valtava halu oppia. Ne katsovat sitä matematiikan opettajaa, koska heidän mielestään hän tietää ja osaa vääntää rautalangasta. Osaan rakentaa sen vanhan päälle sitä uutta. Ja osaa selittää niin, että hekin ymmärtävät se uuden asian.

Puhuja 2 [00:06:05]: Eli meillä on edelleen rautainen ammattitaito.

Puhuja 1 [00:06:08]: Kyllä. Ja se mikä nuorten toive tietenkin on, että se opettaja opettaa siellä sinnikkäästi, eikä oleta että osataan, vaan jaksaa opettaa.

Puhuja 2 [00:06:18]: Aivan, eli on tietoinen niistä edellisistä osa-alueista mitä matematiikassa on ollut, mitä se oppilas osaa, että lähtee sitten siltä oikealta tasolta.

Puhuja 1 [00:06:28]: Kyllä. Juuri näin, koska oppilaat itsekin tietävät, että mitä he osaavat jo ennestään ja mitä eivät, niin se on ihan oleellista opettajalle tietää näin. Ja yksi oppilas tai nuori sanoi, että jos se ope opettaa kunnolla nuo, että mäkin osaan sitten, niin että se menee rauhassa ne kappaleet läpi. Tosiaan toinen rooli opettamisen lisäksi on neuvojan rooli. Tämä neuvojan rooli eroaa siitä opettamisen roolista sillä lailla, että neuvojana opettaja… Tarkoitetaan sitä, että opettaja toimii henkilökohtaisesti sen oppilaan kanssa. Opettaja pysähtyy hetkeksi sen oppilaan luo ja keskittyy yhteen oppilaaseen kerrallaan.

Puhuja 2 [00:07:14]: Joo. Tämä varmaan on oppilaiden kohdalta hyvin tärkeää, että silloin ollaan nimenomaan sen minun kanssa tekemisissä. Tämmöistä varmaan siinä tutkimuksessakin tuli paljon esille, että tätä arvostetaan oppilaan toimesta paljon. Niinhän me tunneilla tehdäänkin. Hyvin monesti opetetaan ensin kaikille ja sitten lähdetään vähän kiertelemään luokkaan ja neuvotaan jokaista sitten tarpeen mukaan.

Puhuja 1 [00:07:40]: Kyllä. Ja ihan vaikka siinä opetustilanteessakin se neuvominen, yhden oppilaan huomioiminen. Yksi nuori sanoi näin, että mulla menisi paremmin, jos ope auttaisi minua enemmän. Kävisi enemmän siinä minun lähelläni tunnilla. Se kuvaa hyvin tätä neuvomista.

Puhuja 2 [00:08:03]: Kyllä, eli pitää olla ihan siinä vieressä. Tunsivatko he sitten siinä sellaista turvallisuutta myös?

Puhuja 1 [00:08:03]: Kyllä. Ja sitä, että opettaja on kiinnostunut ja haluaa pysähtyä. Ja kyllähän varmaan meistä jokainen haluaa, että tullaan huomatuksi ja ollaan tärkeitä siinä hetkessä. Ja tukiopetushan on tavallaan tätä neuvomista.

Puhuja 2 [00:08:16]: Nimenomaan. Aika yksilökohtaista aina.

Puhuja 1 [00:08:20]: Kolmas rooli on arvostajan rooli. Arvostajana toimiminen tarkoittaa nuorten mukaan sitä, että opettaja huomaa jokaisen oppimisen. Arvostaminen liittyy opettajan sinnikkyyteen opettaa ja kannustamiseen.

Puhuja 2 [00:08:37]: Joo, eli siis vähän tarkennuksena kysäisen, että eli he tarkoittivat siis sitä, että nimenomaan matematiikan oppimisen arvostajana. Eli ei välttämättä… Tai osasivatko ne nuoret siis erotella, että opettaja arvostaa häntä kyllä ihmisenä, mutta nimenomaan matematiikan osaajana?

Puhuja 1 [00:09:00]: Juuri niin. Eli nyt ei ole kyse siitä, että arvostaako opettaja ihmisenä, vaan nimenomaan, että ovatko he opettamisen arvoisia. Kannattaako heille opettaa? Vähän niin kuin sillä lailla, tai juuri näin. Katsooko opettaja heidät sen arvoisiksi, että heille kannattaa opettaa, että he tulevat oppimaan sen asian?

Puhuja 2 [00:09:23]: Eli tämä on vähän tämmöinen tasa-arvokysymyskin, että meidän opettajien tehtävänä on siis antaa kiinnostusta, tai osoittaa kiinnostusta jokaiselle oppilaalle, koska se on nähtävästi näiden nuorten kohdalta hyvin tärkeää.

Puhuja 1 [00:09:36]: Kyllä. Ja se liittyy ehkä siihen opettamisen sinnikkyyteenkin, mistä äsken oli puhe. Ja yksi aika koskettava nuoren repliikki oli, että kyllä se ope varmaan kokeesta näki, että mä en osannut mitään. Eli se kohtaaminen ja arvostaminen on jäänyt siellä tunnilla kokematta.

Puhuja 2 [00:09:54]: Kyllä

Puhuja 1 [00:09:56]: Neljäs opettajan rooli on työrauhan ylläpitäjä. Matematiikan opettajan uskotaan, tai nuoret uskovat hänen pystyvän ylläpitämään sitä työrauhaa kaikkein parhaiten siellä luokassa. Yksi nuorista sanoi, että se on hyvä, että se on vähän tommonen se meidän matikan ope, että se osaa opettaa – ja sitten se on semmonen tiukka. Että sitten ei tule tehtyä mitään tyhmyyksiä. Eli vaikka siellä luokassa on muitakin aikuisia, niin nämä nuoret ajattelevat, että se matematiikan opettaja nimenomaan on se, joka ylläpitää työrauhaa. Tästä varmaan voi kuunnella tästä repliikistä, että ehkä tämä repliikin sanoja myös itse hölmöilee ja tekee niitä tyhmyyksiä välillä.

Puhuja 2 [00:10:43]: Joo, se on kyllä jännä homma. Ehkä meillä matikanopettajilla on sitten semmoinen maine ihan yleisemminkin. Sitten rupesin miettimään sitä, että olisikohan siinä myös tekemistä siinä, että se meidän oppiaineen ja opetuksen struktuuri on aika selkeä. Eli siellä on vähän niin kuin ehkä turvallinen olo. Eli kun siellä on opettaja siellä edessä ja opettaa, neuvoo ja on kiinnostunut, niin se voi ehkä muodostaa semmoisen turvallisen kohdan, että nyt keskitytään tähän. Oliko muuten siinä kahden opettajan mallissa… Tuli mieleen tässä, että kun siellä luokassa voi olla muitakin opettajia tai aikuisia, että eikö sen pitäisi olla vähän niin, että näillä kummallakin opettajalla on sitten tämmöinen matikan opettajan rooli, että se tulee se arvostus siitä ja tämmöinen työrauhapuoli.

Puhuja 1 [00:11:36]: Kyllä. Ja erityisesti se, että nuorethan sanovat niin, että ne muut aikuiset siellä saattoivat häiritä sitä työrauhaa. Ja siinä olet ihan oikeassa, että tätäkin ajatellessa, niin ehdottomasti niillä aikuisilla, jotka siellä ovat, niin pitäisi kaikilla olla jollain lailla se opettajan rooli. Myös tämän työrauhan takia, mutta myös kaiken kaikkiaan sen arvostuksen takia. Sä olet ihan oikeassa siinä.

Puhuja 2 [00:12:04]: Joo, kun paljonhan puhutaan yhteisopettajuudesta ja samanaikaisopettajuudesta, niin nähtävästi nyt näiden nuorten sanomana tämä sanoma meille opettajille on varmaan se, että silloin kun siellä on vaikka kaksi opettajaa, tai siis aineenopettaja tai luokanopettaja, tai sitten laaja-alainen erityisopettaja, niin jokainen aikuinen ottaa semmoisen matikanopettajan roolin. Eli esimerkiksi opettaa ihan tasa-arvoisesti sieltä niin sanotusti edestä, jotta sitten saadaan tämä työrauha ja oppiminen ja neuvominen semmoiseksi tilanteeksi, että ne kaikki aikuiset ovat siellä turvallisia ja hyviä neuvomaan

Puhuja 1 [00:12:42]: Kyllä. Tätä mä en ole koskaan ennen ajatellut, mutta jos mä vedän näistä tuloksista johtopäätöksiä nyt sua kuunnellen, niin näin se on. Että koska nuoret ajattelivat, että ne häiritsevät työrauhaa, ne muut, ja sen lisäksi että ne eivät osaa opettaa, niin jotta me saadaan se todellinen rooli niille kaikille aikuisille, niin näin on, niin kuin sinä sanoit. Niiden pitää molempien opettaa sieltä ja ottaa se rooli opettajina. Nämä oikeastaan, nämä kaikki neljä roolia.

Puhuja 2 [00:13:22]: Kyllä.

Puhuja 1 [00:13:24]: Se on ihan totta ja se on varmaan sellainen suuri oivallus tässä ja viesti siihen yhteisopettajuuteen. Ja toki nyt kun mietitään tätä työrauhaa ja opettajan pitämää työrauhaa, niin siellä oli nuoria, jotka halusivat erilliseen tilaan erityisopettajan kanssa. Ja nimenomaan ne, jotka kokivat, että he eivät pysty keskittymään, eli esimerkiksi häiritsivät tunnilla, niin he halusivat ja toivoivat, että heille järjestettäisiin eri tila ja he saisivat siellä erityisopettajan johdolla… Ja silloin, kun nämä nuoret menivät sinne erityisopettajan tilaan, niin silloin se erityisopettaja toimi jo opettajana. Silloin se sai sen saman arvostusaseman, kun oli matikan opella luokassa.

Puhuja 2 [00:13:54]: Kyllä, kyllä.

Puhuja 1 [00:13:55]: Että se oli semmoinen ihan kaunis.

Puhuja 2 [00:14:10]: Eli ovat sillai itseohjautuvia, että tietävät, että nyt hänelle olisi hyväksi kulkea opettajan kanssa eri tilaan. Ja jossa voi olla rauhallisemmin, että siitä oppimisesta tulee… Tämä kuvastaa kyllä nuorten arvostusta myös oppiainetta kohtaan, että halutaan oppia sitä.

Puhuja 1 [00:14:14]: Kyllä. Ja tämä oli aivan aukotonta, riippumatta siitä tekikö tyhmyyksiä luokassa vai ei, niin kaikki halusivat oppia ja uskoivat oppivansa. Ja tiesivät tasan tarkkaan, että miten he oppivat, että esimerkiksi tämän, että haluaa eri tilaan.

Puhuja 2 [00:14:31]: Kyllä.

Puhuja 1 [00:14:32]: Mutta tosiaan tämä oli nyt ensimmäinen, nämä opettajan roolit. Sitten mennään siihen, että mitä oppimisen esteitä siellä oli. Eli nämä tutkimukseen osallistuvat nuoret, niin heidän haastatteluissaan kävi ilmi sellaisia asioita, jotka estävät oppimista. Nämä esteet voidaan luokitella opetukseen liittyviin esteisiin, kokeisiin ja olosuhteisiin liittyviin esteisiin. Ensimmäiseksi opetukseen liittyviä esteitä. Tärkein niistä on kiire. Yksi nuorista sanoi seuraavasti – itseisarvot olivat tosi vaikeita. Niitä mä en oppinut. Mä en oikein päässyt jyvälle siihen. Ne menivät niin nopeasti silleen. Mä en ehtinyt. Olisi pitänyt hidastaa. Tehdä useamman kerran. Se oli silleen vaikea asia.

Puhuja 2 [00:15:21]: Joo, tämä itseisarvoaihe on hyvä esimerkki vaikeasta matematiikan aiheesta. Siihen on monta puolta. Se voi tuntua irralliselta kokonaisuudelta, että se ei oikein liity mihinkään. Sitten hyvin kuvattu tämä kiire ja aiheen vaikeus. Kyllä se kiire on varmaan meille kaikille opettajille semmoinen pohdinnan paikka. Se tuottaa meidän omaan työhönkin jaksamista ja niihin liittyviä ongelmiakin, että koko ajan tuntuu olevan kiire. Ja tämä on nyt nähtävästi meidän yhteinen ongelma, eli opettajien ja oppilaiden. Luulen, että sitä varten kyllä joka paikassa vähän mietitään, että miten sille kiireelle saataisiin tehtyä semmoinen paikka, että oppiminen tuntuisi rauhalliselta. Se liittyisi johonkin. Silloin tämä vaikeuskin tavallisesti vähän poistuu.

Puhuja 1 [00:16:21]: Ja sitten, kun niillä oli niin valtava halu oppia ja ne tiesivät, että ne pystyvät oppimaan, niin ajattelivat, että jos opettaja tekee esimerkkejä, tekee rauhassa niin kauan esimerkkejä, että hekin ovat oppineet asian. Eli tahto oli niin voimakas. Se ei välttämättä aikaa kauheasti vie edes se, että rauhoitetaan se tilanne.

Puhuja 2 [00:16:41]: Aivan. Eli oliko näillä oppilaille sitten vähän semmoinen tarve, että kun yleisesti kaikille on opetettu asia, niin he toivoisivat muutaman niin sanotun esimerkin, jonka opettaja on itse tehnyt ja tuonut siihen, että se selventäisi vielä sitä asiaa?

Puhuja 1 [00:16:56]: Kyllä, nimenomaan näin. Ja joskus olen miettinytkin sitä, että kun opettajahan on ihan valtavan tärkeä siellä edessä, että voisiko sen muuttaakin niin, että opettaja jatkaisi niitä esimerkkien pitämistä siellä edessä. Ja sitten ne jotka oppivat, niin ne siirtyvät tekemään, ja ne muut aikuiset, jos siellä sitten semmoisia on, jotka eivät ota sitä opettajan roolia ehkä, niin ne auttaisivatkin niitä, jotka sinne siirtyvät, jotka osaavat. Se opettaja jatkaisi sitä hyvin arvostettuna ihmisenä siellä edessä, sitä opettamista.

Puhuja 2 [00:17:25]: Kyllä. Meillähän opettajana huomataan ja varmaan kaikki kuulijatkin tietävät jo luokkatilanteesta, että helposti löytyy oppilaita, jotka ymmärtävät muutamasta esimerkistä aiheen ja ovat valmiita lähtemään harjoittelemaan. Sitten on oppilaita, jotka vaativat tosiaankin miltei koko tunnin tätä neuvomista. Ja sitten näitä esimerkkejä.

Puhuja 1 [00:17:44]: Tosiaan kiireen lisäksi nämä nuoret sanoivat nämä käsitteet. Eli erilaiset käsitteet, jotka tulevat vastaan, niin ne ovat hyvin vaikeita. Ja niin kuin ajatellaan, niin meillä on paljon sellaisia, joille suomi on toinen kielikin, mutta myös ihan niille, joille suomi on äidinkieli, niin käsitteet ovat vaikeita. Niitä pitää avata. Ja sitten isot luvut. Että kun uusia asioita opetellaan niin isoilla luvuilla, että ne eivät ole hallussa, niin se tuottaa vaikeuksia.

Puhuja 2 [00:18:08]: Joo. Tässähän on semmoinen viisaus, että ne isot luvut pitää aina harjoitella ennen, kuin niillä tehdään laskutoimituksia. Muuten, jos laskutoimituksia tai muuta harjoitellaan isoilla luvuilla, niin menee kaksi opeteltavaa asiaa vähän sekaisin. Se on varmasti tämmöinen este siinä oppimisessa.

Puhuja 1 [00:18:26]: Kyllä, että tavallaan käytetään siinä oppimisvaiheessa pienempiä lukuja, jotta ymmärretään se uusi asia, ja sitten vasta siirrytään niihin isompiin, kun se asia on opittu. Toinen asia opetukseen liittyvien asioiden lisäksi oli nämä kokeet. Kokeet haastavat monella tavalla nuoria. Matematiikassa kokeet pidetään perinteisesti jakson lopuksi ja kokeen jälkeen siirrytään uuteen asiaan. Kokeet pelottavat näitä nuoria valtavasti. He toivovat todellakin muutoksia koekäytänteisiin. Nuorista tuntuu, että he eivät pysty osoittamaan kokeissa osaamistaan. Yksi nuorista sanookin seuraava – ja sitten yleensä, kun mäkin jotkut asiat osaan tosi hyvin, mutta sitten yhtäkkiä kun on koe siinä edessä, niin ihan niin kuin vaan lähtis kaikki tieto päästä pois, ja sitten ei yhtäkkiä osaakaan mitään siinä kokeessa.

Puhuja 2 [00:19:25]: Joo. Tämä on varmasti tuttu tilanne kaikille matematiikkaa opettaville opettajille, että tämmöisiä oppilaita on. Tämä koeaihe on vaativa aihe kyllä. Ihan tässä kaupungin työn tasolla, eli tässä kouluttajana mietin näitä koeaiheita aina näin torstaipäivisin, että mitä siihen voisi tehdä toisin. Ja kyllä niitä on mietittykin, niitä kaikennäköisiä, ihan Opetushallituksestakin tulleena ohjeistuksena. Nyt viimeksi tuli kuudennen luokan matematiikan oppimis- tai arviointikriteereihin, tuli tukimateriaali. Sitä suosittelen kyllä käymään katsomassa. Siellä oli näitä monenlaisia muita arviointikeinoja, kuin koe. Koe on edelleen yksi ja varmasti jokainen koulu ja opettaja miettii nimenomaan tätä arviointikohtaa ja näitä koekohtia, että miten niitä saataisiin kehitettyä.

Puhuja 1 [00:20:24]: Se liittyy nimenomaan matematiikkaan. Muissa aineissahan meillä on… Me tehdään kuukausi jotain projektia ja sitten se arvioidaan, mutta matematiikka on erityinen oppiaine.

Puhuja 2 [00:20:35]: Kyllä. Siihen kannattaa panostaa ihan siellä kouluilla kanssa, että saadaan semmoinen yhteinen käsitys, mikä voisi olla myös matematiikassa tämmöinen arviointikeino – muukin, kuin koe.

Puhuja 1 [00:20:47]: Kyllä. Ja sitten mitä nuoret puhuivat niistä kokeista, niin he kokivat, että siellä on semmoisia uusia, tunnistamattomia tehtävätyyppejä. Eli he muuten osaisivat sen asian, mutta sitten se tehtävätyyppi onkin se haastava. Tai sitten, että kokeessa koko ajan on tehtävä yhdestä asiasta ja seuraava tehtävä on toisesta asiasta. Tavallaan siirtyminen asiasta toiseen saattaa haastaa. Mutta semmoinen mikä on todella huolestuttavaa on se, kun kuuntelin näitä nuoria ja kun he kertovat miten he lukevat kokeeseen, niin he lukevat kokeeseen niin kuin he lukisivat romaania, tai kirjaa. Eli he lukevat sitä läpi. Mä luin viisi kertaa sen alueen kokeeseen. Siinä meillä on varmaan tekemistä.

Puhuja 2 [00:21:31]: Joo. Tämän termin olen kuullut myös, että on kovasti luettu matematiikkaa. Eli on pyydetty matematiikan kirjasta sivut, että mitkä luetaan. Siihen ehkä pitää kiinnittää enemmän huomiota, että mitä se matematiikan kokeeseen harjoittelu on, että se olisi jotakin muutakin, kuin lukemista. En yhtään sano, että lukeminen on huono asia, mutta siinä pitää olla muutakin, kuin pelkkää lukemista.

Puhuja 1 [00:21:57]: Ja erityisesti nämä nuoret, jotka ovat tehostetun tuen nuoria, eli heillä on oppimisvaikeus matematiikassa, heillä on vaikeuksia siinä, niin jos se on sitä lukemista, niin eivät he varmaan siinä edisty kauheasti, siinä matematiikassa.

Puhuja 2 [00:22:12]: Näin on.

Puhuja 1 [00:22:14]: Ja kolmas asia mikä haastaa, on nämä olosuhteet. Eli oppituntien olosuhteet. Nuoria haastaa esimerkiksi oppilaiden suuri määrä luokassa, jolloin opettajalla on totta kai heikommat mahdollisuudet kohdata yksittäistä oppilasta. Tilat haastavat. Sellaiset tilat, joista näkee luokan ulkopuolelle. Haittaa keskittymistä esimerkiksi, jos ovessa on lasi, josta näkee kun joku liikkuu siellä, niin se keskeyttää sitten sen ajattelun, tai opetuksen seuraamisen. Yksi nuorista sanoi, että siinä on ne suljetut ovet, niin se jotenkin auttaa siihen rauhallisuuteen. Hän puhuu jostain tilasta, mihin hän joskus pääsee. Ja sen lisäksi olosuhteissa on tämmöiset oppituntien kirjoittamattomat, tai uudet toimintatavat, jotka haastavat nuoria.

Puhuja 2 [00:23:09]: Joo. Minun koulussakin on näitä lasiseinällisiä luokkia, mutta me ollaan niihin pyydetty ja sitten rakennusvaiheessa jo tehtiinkin semmoinen valinta, että niihin on tullut verhot väliin, nimenomaan juuri tämän sanomasi syyn, tai tutkimasi ja hoksaamasi syyn sieltä… Että kyllä se on totta, että tarvitaan semmoista rauhallista tilaa, mutta semmoinen lasiseinä jossa on verhot, niin ei poista kumminkaan mahdollisuutta niiden tilojen monipuolisuuteen, tai monipuoliseen käyttöön. Mutta tuosta haluaisin kysyä vielä tarkemmin tästä toisesta aiheesta, tämä kirjoittamattomat toimintatavat. Minkälaisia ne olivat?

Puhuja 1 [00:23:45]: Esimerkiksi semmoinen, kun on tullut uuteen luokkaan tai ei ole ihan varma siitä opettajasta, niin että onko tapana kysyä, ettei osaa. Tai onko tapana viitata, kun tekee kotitehtäviä, tai tarkistetaan kotitehtäviä? Eli minkälaisia tapoja, koska meillähän hyvin samalla tavalla toistuu kaikki matematiikan tunnit, perinteisesti. Ja toisaalta jokaisella opettajalla on eri tavat. Erityisesti semmoinen, joka tuli eri ryhmästä tai eri koulusta, niin niissä tuli ilmi näitä, että ei uskalla toimia. Ei uskalla tehdä. Vähän niin kuin jähmettyy siksi, että ei ole varma voiko.

Puhuja 2 [00:24:30]: Eli osa siitä oppimisesta menikin siihen, että oppii niin sanotusti siinä oppitunnilla tavoille.

Puhuja 1 [00:24:39]: Kyllä.

Puhuja 2 [00:24:41]: Tai siis siihen miten muut toimivat, niin seuraa sitä. Eli saattaa jäädä siis opetettu aihe, tai opetettava aihe täysin sivuseikaksi.

Puhuja 1 [00:24:45]: Joo. Eli opettajan kannattaa sanoa, että no niin, nyt tarkistetaan kotitehtävät – viittaa. Eli semmoisia mitkä ajattelee, että kaikkihan tietää, niin ne eivät tiedä, kun muutenkin pelottaa matematiikka.

Puhuja 2 [00:24:58]: Niin ja sitten saattaa olla, että ei ole jäänyt muistiin, että miten toimittiinkaan. Jos vaikka yläkoulun puolella tullaan toisesta oppiaineesta ja hypätään seuraavaan oppiaineeseen, niin siellä on sitten taas erilainen tapa. Tämmöinen tunnin struktuuri edelleenkin, niin erittäin tärkeä.

Puhuja 1 [00:25:15]: Totta.

Puhuja 2 [00:25:16]: No niin, seuraavaksi siirrymme huoltajaosioon, jossa käsitellään teemana kodin aikuisen rooli.

Puhuja 1 [00:25:22]: Tutkimukseen osallistuneille nuorille kodin aikuisilla oli poikkeuksetta hyvin merkittävä rooli matematiikan oppimisen tukijoina. Kodin aikuisia ovat nuorten puheissa tietenkin vanhemmat, mutta myös isovanhemmat ja isommat sisarukset. Yksi nuorista sanoi, että yleensä mä yksin teen, kun silloin ei ole yleensä vielä vanhempia kotona. Mutta jos ei meinaa millään onnistua, niin silloin mä ootan siihen asti, että vanhemmat tulee, jompikumpi, ja kysyn niiltä sitten apua. Kodin aikuisten rooli näyttäytyy niin opettajina, kannustajina kuin keskustelijoina. Kodin roolina on myös tehdä tiivistä yhteistyötä koulun kanssa. Eli ensimmäisenä tämä, miten vanhempien rooli on edistää oppimista. Tutkimukseen osallistuneet nuoret olivat kiitollisia vanhempiensa tuesta heidän koulunkäyntiinsä. Vanhemmat edistivät monin eri tavoin nuorten oppimista ja koulunkäyntiä. Tutkimuksesta voi päätellä, että vanhemmat seurasivat tosi tarkkaan nuorten tekemistä, ja tarttuivat asiaan kun nuori pyysi apua. Nuoret olivat hyvin kiitollisia siitä. Esimerkiksi yksi nuorista sanoi, että ne vanhemmat selittävät mulle ja joskus ne piirtävät siihen kirjan sivuun jonkun semmoisen allekkainlaskuna, niin mullekin on paljon helpompaa silloin se.

Puhuja 2 [00:26:48]: Joo. Tämä on varmaan erittäin iso osa sitä oppimisen edistämistä, tämä vanhempien toiminta. Tuliko esille jonkunnäköistä tämmöistä kotona toimivaa, tämmöistä struktuuria? Oliko siinä semmoista samankaltaisuutta, tai tiloihin liittyvää, tai vuorokauden aikoihin, tai jotenkin tämmöistä mikä sitten edisti sitä?

Puhuja 1 [00:27:11]: Joo. Selvästi nuoret olivat vanhempien kanssa sopineet siitä, että vanhemmat kun tulevat kotiin, niin auttavat. Ja siellä kotona oli selvästi mahdollisuus järjestää sellainen rauhallinen tila missä se tehtiin, tai tietty paikka missä se tehtiin. Se kuulosti minun mielestäni hyvin strukturoidulta. He yrittivät itse ja sen jälkeen vanhemmat tulivat, ne järjestivät aikaa sille ja tilaa sille. Ja tosiaan, siinä elettiin sen nuoren rytmin mukaan. Nuorillahan oli harrastuksia. Osalla heistä. Kuulosti, että vanhemmat olivat tosi taitavia järjestämään tämän kaiken nuorten koulunkäynnin tukemiseksi.

Puhuja 2 [00:27:52]: Kuulostaa hienolta.

Puhuja 1 [00:27:56]: Toinen rooli oli tämä, että aikuiset opettavat. Nuoret kertoivat, että aikuiset saattavat opettaa kokonaan sen uuden asian. Jos sitä ei esimerkiksi ehdi oppia koulussa. Niin kuin yksi sanoi, että hän oppii koulussa ehkä joka toinen, tai joka kolmas kerta uuden asian. Nuoret sanovat, että vanhemmat ovat tosi sinnikkäitä opettamaan. Onhan kyse heidän omasta lapsestaan. Yksi nuorista sanoi, että äiti tulee siihen viereen ja pohtimaan aina niitä tehtäviä mun kanssa. Kerran, kun mulla oli jotain niitä laskuja, sit äiti tuli miettii, et miten… Mitäköhän siihen voisi tulla, siihen? Sitten me varmaan koko illan sitä pohdittiin siinä yhdessä. Mä opiskelen ehkä kotona paremmin sen asian.

Puhuja 2 [00:28:43]: Tämä vähän yllätti minua. Tietenkin näin opettajana sitä luulee aina, että sitä on niin hieno opettaja, että kaikki asiat on opittu. Mutta pitää ottaa tämmöinenkin asia ihan todesta ja mahdollisuudeksi oppia. Eli kun puhuttiin siitä opettajan tärkeästä roolista siinä alkuosassa, niin näyttää, että sitten tarvitaan myös erittäin vahvaa tukea ja jopa tämmöistä opetusta myös kotona. Mitä siitä ajattelet?

Puhuja 1 [00:29:11]: Kyllä. Ja kun heillä oli niin valtava halu oppia se uusi asia, niin siksihän ne nuoretkin olivat valmiita ja nauttivat siitä, että vanhemmat sitten satsaavat siihen. Ja he luottivat siihen. Se oli heille monesti se pelastus. Yksikin nuori sanoi sitten, että ei haittaa että hän ei opi koulussa, kun kotona kuitenkin opetetaan. Kyllä meidän pitää tehdä yhteistyötä kodin kanssa tässäkin, että kun me nähdään, että tämä on niin valtava tämä vanhempien sinnikkyys ja halu auttaa. Ja sitten, että he aikatauluttavat tämän elämänsä sen mukaan, että nuoret oppivat, niin meidän pitää ottaa tämä tosissaan, niin kuin sinä sanoit, tämä vanhempien rooli.

Puhuja 2 [00:30:01]: Kyllä.

Puhuja 1 [00:30:02]: Sitten yksi rooli, mitä ei välttämättä koulussa matematiikan opettajat niin hyvin pysty ottamaan, on tämä aikuisen kannustaminen ja keskustelu. Eli aikuinen pystyy siellä kotona… Hänellä on vähemmän oppilaita kuin siellä koulussa, niin hän pystyy keskustelemaan sen nuoren kanssa matematiikasta ja kannustamaan siihen oppimiseen. Usein vanhemmat puhuvat matematiikan tärkeydestä, tai heidän omista kokemuksistaan matematiikasta. Esimerkiksi yksi nuorista sanoi näin, että me välillä, kun mä välillä saatan äidin kanssa puhua just siitä semmoisesta, että mitä sitten koulun jälkeen tapahtuu ja missä ammatissa tarvitsee matikkaa tosi paljon. Ja sitten, onhan sitä hyvä oppia kummiskin. Äitin mielestä se on tärkeää, kun se tarvitsee todennäköisesti sitä itsekin aina töissä.

Puhuja 2 [00:30:41]: Joo. Tämä on kyllä Suomessa arvokasta, että matematiikkaa sekä kotona että koulussa oppilaat, ja me aikuiset arvostetaan sen osaamista. Mutta oliko siinä semmoista kohtaa, kun tässäkin puhuttiin koko ajan tässä kommentissa, että tarvitaan tulevaisuudessa, niin huomasivatko ne nuoret sitä, että he tarvitsisivat matematiikkaa siellä koulussa sillä hetkellä, kun he ovat koulussa tai omassa elämässään, tai vaikka muissa oppiaineissa?

Puhuja 1 [00:31:07]: Sitä tuli tosi vähän, mutta ainoastaan mitä ne puhuivat, että ne tarvitsevat sitä matikan taitoa ehkä seuraavana vuonna. Eli sitä mitä on opittu. Tai että ne olivat oppineet aikaisemmin jonkun matikan jutun, jota ne tarvitsivat just nyt siellä tunnilla. Mutta sitä, että ne olisivat tarvinneet sitä muualla koulussa tai elämässä, niin siitä ei ollut… Ainoastaan tulevaisuudessa töissä ja tämmöisissä asioissa. Siitä ne puhuivat.

Puhuja 2 [00:31:31]: Aika jännä. Monesti tuntuu varsinkin noiden teinien kanssa työskennellessä, että se motivaatio on aina vähän hukassa siihen seuraavallekin päivälle, tai samalle päivälle. Mutta nähtävästi matematiikka on sitten… Sen osaaminen kantaa, vaikka aina sanotaan että se auttaa sinua tulevaisuudessa. Hyvä niin.

Puhuja 1 [00:31:49]: Hyvä niin ja vanhemmat sitä korostaa.

Puhuja 2 [00:31:51]: Kyllä.

Puhuja 1 [00:31:52]: Ja neljäs rooli on kodin aikuisilla tehdä yhteistyötä koulun kanssa, niin kuin tuossa jo oli puhetta. Ja nimenomaan se, että kun heillä on niin tärkeä rooli matematiikan opetuksessa ja siellä kotona, niin että heidän kanssaan tehtäisiin yhteistyötä.

Puhuja 2 [00:32:09]: Joo. Tämä on varmaan semmoinen suuri kehittämisen paikka. Kun tässä kuunteli sinua ja tätä sinun tutkimusporukkaasi ja mitä he ovat kommentoineet, niin oletettavasti voisi olla vähän tämmöinen sopimusluontoinen asia, varsinkin tehostetun tuen oppilaiden kanssa, että sovittaisiin huoltajien kanssa… Tai niin, että kumpikin ovat tietoisia, että mitä me opettajana opetetaan. Miten me opetetaan? Minkälaisia ne keinot ovat? Ja sitten ihan otetaan huomioon myös tämä, että kyllä – kotonakin opetetaan asioita. Ja vähän tehdään roolit sillä tavalla selväksi, että jos huoltajalla tulee ongelma kotona, niin hänen tehtävänään ei ole siis opettaa. Se on meidän opettajien tehtävä. Mutta olla tukena siinä oppimisessa, sen oman lapsen ja nuoren kanssa. Tämä on kyllä semmoinen kehittämisen paikka myös.

Puhuja 1 [00:33:01]: Ja avata sen väylä sitten. Esimerkiksi yläkoulussa matematiikan opettaja ei välttämättä ole luokanvalvoja, niin avata se reitti siihen matikan opettajaan niiden oppilaiden kanssa, joita se matikka haastaa ja tehostetun tuen ensisijainen syy on esimerkiksi se matematiikka. Se on erittäin tärkeää.

Puhuja 2 [00:33:18]: Kyllä. Tässä lopuksi pieni kooste vielä tästä meidän podcastista. Eli opettaja on nuorelle tärkeä aikuinen. Nuoren luottamus opettajaansa luo vastuuta. Miten osoitat sinnikkyytesi ja uskot siihen nuoren oppimiseen? Ja myös kotona olevat aikuiset ovat nuorelle tärkeitä. Nuori tarvitsee tukea niin läksyjen tekemiseen, kuin kokeeseen lukemiseen. Nuori tarvitsee tukea myös siihen aikatauluun. Keskustelkaa ja rohkaiskaa nuoria. Kiitos, Marja, keskustelusta. Oli ilo jutella sinun kanssasi.

Puhuja 1 [00:33:53]: Kiitos, Janne.

Puhuja 2 [00:33:55]: Kiitos myös kaikille kuuntelijoille.

Juonto [00:33:58]: Tätä podcast-sarjaa ovat tekemässä Oulun kaupungin, Oulun yliopiston sekä Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston supervoimakkaat ammattilaiset. Tekniikan hoitaa Äänitalo Pasila ja kaikessa muussa upeassa auttaa Mainostoimisto Uleåborg.