#11 Yhteisopettajuus yhteisöllisen toimintakulttuurin rakentajana

Suomalaisen peruskoulun nykytila, opettajien työ ja inkluusion toteutuminen pitävät yllä moniäänistä keskustelua yhteiskunnassamme. Marjut Kokko KT, erityispedagogi on tutkinut yhteisopettajuudella saavutettavia hyötyjä perusopetuksessa. Yhteisopettajuus pedagogisena työtapana linkittyy vahvasti inklusiivisiin arvoihin. Sen kautta pyritään edistämään kaikkien oppilaiden oppimista ja koulunkäyntiä. Yhteisopettajuudessa opettajat yhdistävät osaamisensa, mikä lisää opetuksen laatua ja mahdollistaa kollegiaalisen tuen. Hiukkavaaratalon johtaja ja rehtori Anne Moilasen koulussa yhteisopettajuus on päivittäistä arkea. Marjut ja Anne jakavat ajatuksia yhteisopettajuuden mahdollisuuksista ja merkityksestä yhteisöllisen toimintakulttuurin luomisessa.

KUUNTELE AUDIO

(anchor.fm/supervoimia podcast)

Lue podcastin litteraatti
[Intro: musiikkia ja puhetta 00:00:00] Tietoa, tutkimuksia, tuloksia. Sivistyksen supervoimien podcast.

Intron juontaja [00:00:08]: Sivistys on supervoima, joka kasvattaa tiedolle ja taidolle siivet. Sivistys on sitä, että tietää enemmän ja luulee vähemmän. Sivistys rakentaa tiedon ja taidon atomeista välittävän ja vastuullisen ihmisen. Sivistyksen supervoimia, podcast-sarja, jossa kuulet supervoimien tekijöistä ja siitä, miten kaikki liittyy ihmeellisesti kaikkeen. Kuuntele ja vahvistu.

Puhuja 1 [00:00:34]: Tervetuloa kuulemaan yhteisopettajuudesta. Minä olen Marjut Kokko ja toimin tällä hetkellä alueellisen tuen palveluvastaavana Oulun kaupungissa sekä tutkijana Oulun yliopistossa. Työhistoriani sisältää noin 10 vuotta aineenopettajan työtä yläluokilla ja lukiossa sekä laaja-alaisen erityisopettajan ja erityisluokanopettajan tehtäviä perusopetuksessa. Kiinnostukseni yhteisopettajuudesta syntyi erityisopettajan työn arjessa ja päädyinki hakemaan Oulun yliopistoon väitöskirjatutkijaksi. Tutkimustani rahoitti Opetus- ja kulttuuriministeriö, eli toteutin tutkimukseni osana Tuetaan yhdessä -hanketta. Tämä hanke toimi Suomessa vuodesta 2017 vuoteen 2020. Hankkeen neljä keskeistä teemaa olivat yhteisopettajuus, positiivinen pedagogiikka, digitalisaatio ja pedagoginen konsultaatio. Minua kiinnosti näistä eniten yhteisopettajuus ja sen kautta saavutettavat hyödyt ja mahdollisuudet, joten siitä tuli tutkimuskohteeni. Kiitos Anne, että lähdit mukaani keskustelemaan yhteisopettajuudesta. Kertoisitko ensin hieman itsestäsi ja taustastasi?

Puhuja 2 [00:01:52]: No hei, minä olen Anne Moilanen. Mää oon koulutukseltani matemaattisten aineiden aineenopettaja. Oon työskennellyt yli 20 vuotta matematiikan, fysiikan, kemian ja tietotekniikan aineenopettajana yläkoulussa. Mä oon työskennellyt myös opetuksen hallinnossa TVT-ohjaavana opettajana ja suunnittelijana ennen kuin sitten sain ensimmäisen rehtorin paikan yläkoulusta. Siinä rehtoriuran alussa olin sen reilu neljä vuotta yläkoulussa rehtorina ja sitten siirryin sieltä semmoiseen uuteen Hiukkavaaran kouluun, joka aloitti alakouluna, mutta on nyt kasvanut yhtenäiskouluksi ja siellä oon ollut nyt töissä reilu kuusi vuotta. Meidän koulussa toteutetaan yhteisopettajuutta. Kaikki toteuttavat sitä, lukuun ottamatta tällä hetkellä vielä pientä yläkoulua, jossa me ei olla vielä pystytty kaikille aineenopettajille sitä työparia tarjoamaan. Mutta siihen suuntaan ollaan myös siellä yläkoulussa menossa.

Puhuja 1 [00:02:51]: Niin. Tällä hetkellähän useissa kouluissa mietitään erilaisia pedagogisia ratkaisuja, jotta oppilaiden koulunkäyntiä ja oppimista voitaisiin tukea paremmin. Lisäksi kouluissa puhututtaa ja etsitään ratkasuja sille, miten opettajien työtä ja koulujen toimintakulttuuria voitaisiin kehittää sellaiseksi, että voitaisiin tukea paremmin opettajien ja oppilaiden hyvinvointia. Tänään keskustelemme siitä, miten yhteisopettajuudella voidaan edistää opettajien työtä ja mahdollistaa oppilaille joustavin ryhmittelyin yksilöllisiä opinpolkuja. Keskustelemme myös siitä, mitä sujuva yhteisopettajuus edellyttää ja mitä rehtorin on hyvä huomioida työssään yhteisopettajuuden mahdollistamiseksi. Yhdessä tekeminen ja sen merkityshän ei ole lainkaan uusi juttu. Nykyään vain harvassa ammatissa tehdään työtä yksin. Tiimityön merkitys on korostunut useilla aloilla ja usean menestystarinan taustalla on vahva yhdessä tekemisen kulttuuri. Tarvitaankin erilaista osaamista ja osaamisen yhdistämistä. Opettajan työn kehittyminen Suomessahan on sisältäny monenlaisia vaiheita. Ajasta, jolloin se oli vain aatelislasten oikeus, on tultu tilanteeseen, jossa jokaisen oppilaan taustasta riippumatta, jokaiselle oppilaalle, tarjotaan mahdollisimman tasavertaiset edellytykset oppia ja kasvaa. Opettajien työ kouluissa on ollut pitkään yksinopettajuudelle rakentuvaa. Vasta noin reilun kymmenen vuoden ajan koulurakentamisessa on ryhdytty huomioimaan enemmän esimerkiksi yhteisopettajuuden toteutumista ja suunniteltu siihen sopivia tilaratkaisuja, kuten esimerkiksi muunneltavia tiloja. Sinä Anne oot ollu mukana Hiukkavaaratalon suunnittelussa ja koko sen yksikön toimintakulttuurin rakentamisessa alusta asti. Kerrotko hieman rehtorin näkökulmasta, että mitäs se toimintakulttuurin luominen ja sen ylläpitäminen edellyttää?

Puhuja 2 [00:05:02]: No se, että opettajat haluavat tehdä enemmän yhteistyötä päivittäisessä työssään, on lisääntyny ja se kollegiaalisen tuen tarve on myös lisääntyny. On huomattu, että sitä työtä jakamalla voidaan vähentää työn kuormaa kasvusta [?? 00:05:14] ja tukea oppilaita monipuolisemmin. Silloin, kun luokassa on useampi opettaja, niin oppilaiden erilaiset vahvuudet ja tuen tarpeet tulevat paremmin esiin. Opettajat on kokeneet, että tämmöinen yhdessä tekeminen mahdollistaa sen työn jakamisen ja oppilaiden joustavan ryhmittelyn ja opetuksen eriyttämisen yksin opettamista paremmin. Sen toimintakulttuurin rakentaminen meillä on lähteny siitä, että me ollaan alusta asti lähdetty, me ollaan tehty yhteinen päätös siitä, että me halutaan toteuttaa yhteisopettajuutta. Mut sen kehittäminen vaatii kuitenkin vahvaa johtamista, se vaatii tukea niille opettajille ja se vaatii myös sitä, että me pystytään avoimesti keskustelemaan siitä, niistä asioista mitä se yhteisopettajuus sinne yhteisöön tuo.

Puhuja 1 [00:06:04]: Yhteisopettajuushan tarkoittaa kahden tai useamman opettajan yhteistyönä toteutettavaa opetusta. Siinä opettajat suunnittelee, toteuttaa ja arvioi opetusta ja oppilaita yhdessä. Se voi olla, opettajien sopimana, vain yksittäisiä oppitunteja viikossa tai kokoaikaista, lähes kaikilla tunneilla tapahtuvaa. Opettajat yleensä valitsee yhteisopettajuuden määrän ja toimintamallin oppiaineen, opetettavan sisällön ja oppilasryhmien erilaisten tarpeiden perusteella. Tavoitteena voi olla esimerkiksi paremman työrauhan saavuttaminen luokassa tai sen ylläpitäminen, oppimisen tukeen liittyvät järjestelyt tai erilaisten oppimistyylien huomioiminen. Yhdessä opetettaessa opettajien roolit vaihtelee. Opettajat voivat vuorollaan ottaa suurempaa vastuuta opetussisällöstä tai vastaavasti oppilaiden tukemisesta tai oppimateriaalin valmistuksesta. Yhteisopettajuutta voidaan toteuttaa hyvinkin monenlaisissa ympäristöissä, eikä tilat ole este, mikäli opettajilla on aito halu tehdä työtä yhdessä. Mutta tietenki isossa kuvassa tarkasteltuna, mikäli yhteisopettajuudesta tulee kiinteä osa koulun toimintakulttuuria, niin tokihan erilaiset tilaratkasut helpottaa sen toteuttamista. Mun väitöstutkimuksessa kerättiin tietoa yhteisopettajuuden nykytilasta; hyödyistä ja haasteista sekä perusteluista yhteisopettajuuden toteuttamiseen tai toteuttamatta jättämiseen. Aineisto kerättiin sähkösen kyselyn avulla ja siihen vastasi noin 700 opettajaa Etelä- ja Pohjois-Suomesta. Tutkimuksessani opettajat perusteli yhteisopettajuuden toteuttamista useilla sen kautta saavutettavilla hyödyillä. Yhteistyön sujumattomuus ja suunnitteluajan puute olivat puolestaan suurimpia syitä siitä kieltäytymiseen. Yhteistyön sujuminen on siis keskeistä. On siis tärkeää, että me tunnistamme yhdessä toimimisen ehtoja, jotta me voidaan ymmärtää, miksi yhteistyö jonkun kanssa epäonnistuu ja miten me voimme edistää yhteistyön sujumista. Miten sää Anne rehtorina olet pyrkinyt edistämään yhteisopettajuuden toteuttamista ja yhteistyön sujumista?

Puhuja 2 [00:08:31]: No lähtökohtasesti meille tullaan töihin tekemään yhteisopettajuutta. Se tietenkin helpottaa sitä tilannetta. Mutta sitten se johtamisen tukeminen sille työparille on sitte se, mikä saa sen yhteisopettajuuden sujuvaksi. Aina kun meillä on uus työpari, niin minä pidän semmoiset työparipalaverit, missä me keskustellaan siitä yhteistyön sujumisesta, ja sujuuko se, ja onko siinä joitaki haasteita. Me puhutaan paljon myös siitä, että opettajien tulis olla avoimia ja kertoa ääneen ne tarpeet ja ne asiat, mitkä mulle on tärkeitä siinä opettamisessa. Monesti silloin, jos se työparityöskentely ei suju, niin siinä on kysymys siitä, että me emme ole sanoittaneet sitä, että mikä siinä mulla siinä opettajuudessa on tärkeää. Ja näistä haasteista päästään eroon, kun me tiedetään, että mun työparille on tärkeää saada tehdä nämä asiat ja näissä asioissa hän ei mielellään jousta, mutta muissa asioissa hän voi joustaa. Ja sanoittaa myös ne asiat, mitkä minulle on tärkeitä, mitä minä haluan tehdä ja mitä se minun opettajuuteni on, mutta näissä asioissa minä voin joustaa. Ja aina ollaan löydetty se yhteinen sävel, jos niitä haasteita on ollut. Mut aika vähän niitä haasteita loppuviimeksi on meillä ollut, vaikka kaikki toteuttavat yhteisopettajuutta.

Puhuja 1 [00:09:49]: Niin, yhteistyössähän on kyse aina jakamisesta, keskinäisestä luottamuksesta ja sitoutumisesta. Ja siinä on tärkeetä, että todella sovitaan yhdessä tavoitteet ja uskalletaan paljastaa siihen omaan ammatillisuuteen liittyvät arvot, mutta myös tunnistetaan sen toisen opettajan arvot ja motiivit. Mehän tiedetään, että useat tekijät sitoo ihmisiä yhteen ja vaikuttaa yhteistyön sujumiseen. Ja me valitaan yhteistyö, mikäli me uskotaan siihen, että me voidaan sen kautta saavuttaa se meiän tavoite paremmin kuin, ja todennäköisemmin kuin yksin tehden. Eli me sitoudutaan yhteistyöhön, jos me koetaan, että se yhdessä tavoiteltava päämäärä on tavoittelemisen arvoinen. Ja esimerkiksi, mitä enemmän opettajilla sitten on yhteisiä tavoitteita, niin sen todennäköisemmin he ryhtyvät tavoittelemaan niitä yhdessä ja sitä syvempää yhteistyötä heidän on mahdollista saavuttaa. Yhteistyön taustalla on myös ajatus ja usko siihen, että yhteistyön kautta voidaan edistää jotain asian tilaa tai estää jonkun asian tilan heikkeneminen. Esimerkiksi opettajat voi ajatella, että, ja uskoa siihen, että kahden opettajan läsnäolo luokassa lisää työrauhaa ja edistää sen ylläpitämistä. Ja opettajat voi myös kokea, että haastavissa ja kuormittavissa tilanteissa, esimerkiksi oppilaiden tai, tai huoltajienkin kanssa,  niin toisesta opettajasta voi saada tukea ja esimerkiksi oppilaspalavereihin voidaan osallistua yhdessä. On siis tärkeää, että me mahdollistetaan kaikkien näkemysten ja toiveiden esiin tuleminen ja uskalletaan kertoa myös kehittämistarpeista. Ja että me ylläpidetään myönteistä ja toista kunnioittavaa keskustelukulttuuria ja kyetään sovittelemaan ja toimimaan joustavasti. Yhteistyö rakentuu sille, että oma ja toisen toimijuus tunnistetaan ja tunnustetaan myös se toinen toimija arvokkaaksi ja annetaan hänelle tilaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että toisen opettajan tavoitteet olisivat aina yhteneviä omien tavoitteiden kanssa tai että me aina hyväksyisimme sen toisen opettajan ehdotukset. Eli se ei tarkoita sitä, että aina pitäisi olla kaikesta samaa mieltä, vaan se tarkoittaa sitä, että, että me pidetään sitä toista opettajaa vastuullisena, ammattilaisena, toimijana, jonka kanssa me sitten voidaan käydä kriittistä vuoropuhelua meidän tavoitteiden ja toimintatapojen erilaisuudesta. Eli yhteistoimintaan kuuluu myös erimielisyyksiä ja ne eivät ole aina huono asia, sillä ne synnyttää tarpeen sille, että me pureskellaan ja pohditaan jotain asiaa tarkemmin, tunnistetaan epäkohtia ja, ja sitä kautta voidaan kehittää toimintaa edelleen. Yhteisopettajuuden sujumisen kannalta on myös tärkeetä, että sitä toista opettajaa pidetään vertaisena. Se vertaisena pitäminen tarkoittaa sitä, että me muistetaan, että jokaisella opettajalla on tietoa, taitoa ja kokemusta ja kaikki tuovat yhteisopettajuudessa sen yhteiseksi hyväksi. Eli koulutustaustan lisäksi meillä jokaisella on runsaasti harrastuneisuuden tai oman mielenkiinnon kautta kertynyttä osaamista. Ja yhteisopettajuudessa me voidaankin hyödyntää opettajien monipuolista osaamista ja sitä kautta myös lisätä opettajien kokemuksia työnsä mielekkyydestä. Ja sitten, kun opetetaan yhdessä, niin tehtäviä voidaan jakaa, mikä vapauttaa sitten aikaa esimerkiksi tuntien suunnittelemisesta muihin opettajan työhön kuuluviin tehtäviin. Usein yhteisopettajuusparin löytymisessä korostuu samantyylisen opettajan etsiminen. Samanlaisen osaamisen tavoittelun rinnalla on kuitenkin tärkeää muistaa myös erilaisen osaamisen tuoma lisäarvo, sillä erilainen osaaminen avaa mahdollisuuden työssäoppimiseen. Miten Anne koulussanne muodostetaan työparit?

Puhuja 2 [00:14:04]: No meillä kouluun rekrytoidaan ihmisiä, jotka haluavat toteuttaa yhteisopettajuutta ja sitä kautta meille tulee nämä, nämä erilaiset ihmiset. Meillä on aika huolellinen rekrytointiprosessi ja sen rekrytointiprosessin yhteydessä me pyritään löytämään semmoisia sosiaalisesti älykkäitä, hyvät vuorovaikutustaidot omaavia ja yhteistyöhön kykeneviä opettajia. Mutta tosiasiahan on se, että me laitetaan toisilleen täysin tuntemattomat ihmiset tekemään työtään yhdessä ja se on aika tiivis työpari, kun se vuoden ajan siellä, vähintään sen yhden vuoden ajan, joskus useitakin vuosia, työskentelee yhdessä useita tunteja päivässä; suunnittelee työt, ja jakavat samat lapset, jakavat samat huolet ja samat arjen tilanteet. Mää näkisin, niin kuin tuossa aikaisemmin Marjut kerroit, nii siitä, että on tärkeää, että siellä on semmoista toisiaan, toistaan tukevaa osaamista. Että ei ihan samanlaisen osaamisprofiilin osaamisia ihmisiä, vaan se, että siellä on erilaisia ihmisiä. Ja meillä vielä ne työparit saattavat muodostaa parin vielä toisen työparin kanssa, elikä meillä on aitoa tiimityöskentelyä. Niihin tiimeihin pyritään löytämään erilaista osaamista, jolloin sitten siellä arjen tilanteissa opettajat pystyvät sitä osaamista jakamaan. Joku on hyvä musiikissa, nyt puhun luokanopettajista. Ja toinen on hyvä sitten, erittäin hyvä digitaalisissa taidoissa ja joku on hyvin liikunnallinen ja muuten niin sitä osaamista pystytään jakamaan ja kun monesti sanotaan, että se yhteissuunnittelu vie nii hirveästi aikaa, niin kyllä se sitten ajan myötään tosi paljon helpottaakin. Sen yhden opettajan ei tarvitse osata kaikkea eikä tarvitse pystyä kaikkeen, vaan sitä osaamista voi siellä tiimissä tai työparin kanssa jakaa. Semmoinen kokemus meillä on siitä, että vaikka me laitetaan täysin tuntemattomia ihmisiä toistensa kanssa tekemään työtä, niin se työparityöskentely onnistuu, kun ihmisellä on halu siihen, siihen yhteistyöhön. Se me ollaan kuitenkin huomattu, että jos me laitetaan esimerkiksi hyvin, hyvin luova ihminen, joka on herkästi tarttuu tilanteeseen ja toteuttaa sitä opettajuuttaan semmoisen impulssien ja aika impulsiivisen opettamisen kautta, vaikka suunnitteleekin sitä. Ja sitten me laitetaan toinen siihen, joka haluaa tarkasti suunnitella etukäteen ja tehdä sitä työtä, niin tää ei ehkä paras mahdollinen pari ole. Mutta aina, aina se on sen vuoden ajan se työskentely onnistunut, kun sitte pyritään myös sitte sitä työparityöskentelyä sillä johtamisella tukemaan.

Puhuja 1 [00:16:37]: Kuulostaa todella hyvältä ja mietityltä. Ja mulla tuli mieleen, että, et toisaalta onhan se toisen opettajan läsnäolo luokassa myös tai saa aikaan sen, että opettaja myös tietoisesti reflektoi sitä omaa toimintaansa ja käyttäytymistään. Ja seki on hyvä tiedostaa, että erilaiset opettajat voivat olla myös oppilaiden näkökulmasta tietynlainen mahdollisuus. Opettajien yhteistyön edistäminen on kirjattu viimeksi voimaantulleeseen perusopetuksen opetussuunnitelmien tavoitteisiin. Ja näiden opettajien kokemusten kautta me on saatu runsaasti vahvistusta sille, että, että yhteisopettajuus kokoaikaisena tai osana opettajan työtä todella tuo siihen useita hyötyjä ja mun tutkimus myös näitä tuloksia vahvistaa. Kerrotko Anne vielä, että näin niinku rehtorin näkökulmasta, että minkälaisia hyötyjä se yhteisopettajuus on tuonut sinun kouluusi?

Puhuja 2 [00:17:36]: No yhteisopettajuus tuo erittäin vahvaa yhteisöllisyyttä. Se tuo iloa ja onnistumisen kokemuksia sinne työyhteisöön. Opettajat oppivat jatkuvasti toisiltaan, kun ne näkevät, kun toinen opettaa, miten toinen ihminen ratkasee ongelmia ja minkälaista osaamista hänellä on. Ja kun he näkevät tällaisen osaamisen kollegan työskentelyä, se lisää kaiken kaikkiaan sitä osaamista tuolta työyhteisössä. Ja tällaisen osaamisen johtamisen näkökulmasta se on valtavan arvokas asia sille työyhteisölle. Lisäksi semmoinen näkökulma myös, että oppilaat näkevät joka päivä kahden aikuisen tai useamman aikuisen yhteistyötä, keskinäistä kommunikointia ja osaamista erilaisten ongelmatilanteiden ratkasemisessa. Se on aivan erinomaista mallioppimista mitä sellaiset oppilaat eivät pääse valitettavasti kokemaan, jotka ovat esimerkiksi koko koulu-uransa aina yhden opettajan luokassa tai ryhmässä. Ja me koetaan, että se on tosi tärkeää, että lapset näkevät myös sen aikuisten kommunikaation ja sen, miten niistä arkipäivän tilanteista siellä selvitään.

Puhuja 1 [00:18:47]: Ton mun tutkimuksen tulokset myös siis osoittaa ja vahvistaa ihan näitä samoja asioita, mistä me ollaan tässä jo Anne keskusteltukin, eli yhteisopettajuuden kautta on mahdollisuus jakaa vastuuta, tunteita, kokemuksia ja ammattitaitoa. Se lisää opettajien työtyytyväisyyttä ja työhyvinvointia, se parantaa opetuksen laatua, helpottaa työrauhan ylläpitämistä, parantaa oppilastuntemusta, mahdollistaa oppilaiden joustavat ryhmittelyt ja pienempiinkin ryhmiin jakamisen, eli se mahdollistaa inklusiivisempia opetusjärjestelyitä. Yhteisopettajuudesta kieltäytymisen taustalla minun tutkimuksessani nousi esiin seuraavia asioita: opettajat koki, että oli haastavaa löytää työpari, haastavaa löytää yhteistä suunnitteluaikaa riittävästi. Opettajat koki, että myös se, että ei ole kokemusta yhteisopettajuudesta tai sitä on vähän, myös vaikeutti sen toteuttamista. Ja ylipäätään se, että löydettäisiin sopivia malleja eri oppiaineiden tunneille ja tilanteisiin. Opettajat mainitsi myös haasteeksi sen, että jos opettajille muotoutuu epäselvät roolit ja sitten he sanoivat myös sitä, että yhteisopettajuus edellyttää, että koulun johto tukee ja mahdollistaa sen toteutumisen esimerkiksi niin, että tehdään tietynlaisia lukujärjestysteknisiä asioita. Eli yhteisopettajuudesta kieltäytymiseen liittyy monia, osin yksilöllisiäkin, esimerkiksi omiin kykyihin liittyviä syitä. Meillä Suomessa opettajat on tottunu tekemään työtä yksin ja voi olla, että siksi yhdessä opettaminen ja erilaisen osaamisen yhdistäminen ja sen tuomat hyödyt, niin eivät opettajien keskuudessa aina tule tunnistetuksi. Opettajat voi pelätä oman työn näkyväksi tulemista tai he eivät halua jakaa päätösvaltaa ja vastuuta. Yhteisopettajuus ravisteleekin opettajien työhön sisältyvää valtaa ja mahdollisuutta päättää omasta työstään yksin, ja se voi olla yksi syy kieltäytyä. Jotkut opettajat toi tutkimuksessani esiin myös pelon siitä, että työmäärä lisääntyy. Miten Anne sinun koulusi opettajat ovat kuvanneet yhteisopettajuutta? Ja onko teillä ollut jonkinlaisia haasteita ja miten te ootte niitä ratkaisseet?

Puhuja 2 [00:21:12]: No meidän talossa tuo yhteisopettajuus on niin keskeinen sitä opettajuutta kannatteleva voima. Se antaa tosi paljon voimaa, yhteisöllisyyttä, helpotusta siihen arkeen ja tukea opettajuuteen. Esimerkiksi tuo mitä tossa aikaisemmin sanoit, että opettajat voivat pelätä sen oman työn näkyväksi tulemista, niin me ollaan koettu se ihan valtavan vapauttavana, että se opettaja astuu sieltä kateederilta ja, ja myöntää olevansa erehtyväinen. Semmoinen kokeilukulttuuriin kannustaminen, mitä siellä koulussa pyritään tekemään. Se, että opettajat voivat aidosti ja rohkeasti kokeilla, he voivat siellä oppilaiden edessä huomata, että tämä ei toiminutkaan, mepä otetaan nyt toinen suunnitelma. Ja me yleensä iloitaan ja nauretaan sitten siinäkin, kun meillä menee välillä, välillä saattaa mennä niinku kaikessa opettamisessa menee välillä vähän, vähän tuota ei ihan suunnitelmien mukaan. Mutta että se on sitä, se rikastaa sitä ja silloin kun se opettaja astuu sieltä kateederilta ja uskaltaa myöntää olevansa erehtyväinen, niin silloin hän uskaltaa myös jakaa sitä omaa osaamistaan. Meillä jaetaan ihan kaikki. Kaikki materiaalit on yhteisiä, kaikki ideat on yhteisiä, yhdessä innostutaan ja viedään sitä opettamista eteenpäin. Itse asiassa mun on hankala löytää mitään negatiivista tästä yhteisopettajuudesta. Niin kuin sanoin, meillä on joskus ollut semmoisia työpareja, joilla ihan parhaalla mahdollisella tavalla se opettaminen ei oo yhdessä sujunu, mutta se on ainakin sen vuoden ajan sujunut ihan hyvin. Ja sitten on mietitty, että ehkä nyt mietitään vähän erilainen työpari sitten seuraavaksi vuodeksi. Mutta juuri tänä aamuna haastattelin yhtä meidän koulussa olevaa opettajaa, kun hän hakee meiltä virkaa ja hän sanoi, että hän nimenomaan haluaa olla meillä töissä, koska meillä saa toteuttaa sitä yhteisopettajuutta. Hänen kamalin ajatuksensa opettamisesta ois, että hän joutuisi palaamaan siihen yksin opettamiseen. Ja ehkä tämmöinen lause kertoo siitä, kuinka tärkeää se yhteisopettajuus on niille jotka sen ovat saaneet kokea. Ja haluaisin kannustaa ihmisiä rohkeasti kokeilemaan sitä, sitä yhteisopettajuutta, vaikka muutaman kuukauden ajan aluksi ja hakemaan niitä rakenteita, että he löytävät sen yhteisen sävelen ja pystyvät sitte sitä kautta rakentamaan sitä yhteisopettajuutta. Se tuo niin paljon siihen työyhteisöön ja erityisesti oppilaalle. Ja oppilas saa monen opettajan vahvuudet käyttöön eikä ainoastaan yhden.

Puhuja 1 [00:23:36]: No oisko sulla antaa jotaki vinkkejä sitte esimerkiksi muille rehtoreille, jotka näitäkin asioita sitten miettii? Ja ehkä juuri sitä, että miten he voisivat osaltaan edistää sitä, että heidän kouluissa voisi opettajat yhteisopettaa? Eli mistä vois lähtä liikkeelle?

Puhuja 2 [00:23:54]: No kannattaa lähtä siitä, että etsii ne ihmiset, joilla ois vähäisintäkään halua sitä yhteisopettajuutta toteuttaa. Heitä kannattaa tukea ja antaa heiän sitten… Kun olen ihan varma, että se onnistuu se yhteisopettajuus. Sitten kun se onnistuu, niin heiän kertoa niitä omia kokemuksia ja levittää sitä ilosanomaa. No tää yhteisopettajuus on yks myös Oulun kaupungin opetuksen tämmösistä keskeisistä strategisista tavoitteista, joten sitä yhteisopettajuutta voi myös tukea tai palkita esimerkiks tarjoamalla hyviä tiloja tai koulutusta tai nostaa niitä yhteisopettajuuteen liittyviä hyviä asioita säännöllisesti esiin yhteisissä tiimipalavereissa ja kokouksissa ja niin edelleen. Semmoinen henkinen tuki johtajalta on hirveän tärkeää, olen huomannut lähiesimiehenä ja siihen kannustaisin kaikkia rehtoreita sitten kun näitä yhteisopettajia sieltä löytyy.

Puhuja 1 [00:24:43]: Kiitos Anne. Sä oot tehny ison työn oman yksikkösi toimintakulttuurin luomisessa ja sehän on sellainen jatkumo, että sitä työtä sä koko ajan teet, mutta sä olet aidosti niinkö ollut kehittämässä ja mahdollistamassa yhteisopettajuutta omassa yksikössäsi. Päivän polttava puheenaihehan on tämä inkluusio. Ja yhteisopettajuus on siis myös inklusiivinen työtapa. Elikä se lyhykäisyydessään tarkottaa pyrkimystä siitä, että me edistetään kaikkien oppilaiden oppimista ja koulunkäyntiä. Ja periaatteena se tarkottaa muun muassa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumista, syrjimättömyyttä ja moninaisuuden arvostamista. Ja inklusiivisesti toimiva koulu, niin, edellyttää toimivaa yhteistyötä kollegojen, huoltajien ja muidenkin sidosryhmien kanssa sekä sitä, että opettajilla on riittävä osaaminen tukea tarvitsevien oppilaiden opettamiseen. Inkluusio ei kuitenkaan tarkota sitä, että oppilaat eivät voisi opiskella joustavasti ja pienemmissäkin ryhmissä, joita osa oppilaista tarvitsee koulupäiviinsä. Yhteisopettajuus antaakin siihen mahdollisuuden, että oppilaita voidaan ryhmitellä heidän yksilöllisten tarpeiden kautta. No tilastokeskuksen tilastothan osoittaa, että meillä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä Suomessa edelleen vuosittain kasvaa. Miten sinulle Anne rehtorina näyttäytyy lasten ja nuorten hyvinvointi ja myös opettajien työssäjaksaminen?

Puhuja 2 [00:26:28]: Hyvinvoinnista on silloin helpompi huolehtia kun siellä on useampi aikuinen silmäpari työskentelemässä samojen oppilaiden kanssa. Siellä eri opettajat kiinnittävät eri asioihin huomiota. Opettajat jaksaa paremmin yhteisopettajina, mikä tietenkin vähentää sen työn kuormittavuutta. Ja mä voisin myös väittää, että sairauspoissaoloja on vähempi niissä yksiköissä missä toteutetaan vahvaa yhteisopettajuutta. Yleensäkin tää yhteisöllisyyden kasvaminen luo parempia yhteisöjä ja hyvinvointia siihen koko yhteisöön. Hyvinvoivat opettajat lisäävät tietenkin myös oppilaiden hyvinvointia.

Puhuja 1 [00:27:01]: Niin. Meiän on tärkeä muistaa, että opettajat ovat päivittäisessä työssä niitä tärkeitä aikuisia, jotka voivat vaikuttaa lasten ja nuorten hyvinvointiin. Tietenkin on tärkeää muistaa, että lasten ja nuorten elämään sekä oppimiseen ja koulunkäyntiin vaikuttaa useat eri tekijät myös koulun ulkopuolella. Voisin kuitenkin todeta, että yksittäisen opettajan osaaminen ei välttämättä riitä yhä heterogeenisempien oppilasryhmien opettamiseen, vaan opettajilta vaaditaan uudenlaista osaamista ja etenkin sitä osaamisen yhdistämistä, jossa se yhteistyö kollegan kanssa nousee tärkeään rooliin. Yhteisopettajuus tarjoaakin enemmän osallistavia ja vähemmän oppilaita segregoivia ratkasuja. Yhteisopettajuuden kautta opettajien hyvinvointia ei unohdeta, sillä opettajat saavat sen myötä päivittäistä kollegiaalista tukea arkeen, mikä lisää heidän työssäjaksamistaan. Sen lisäksi opettajien ammatillinen osaaminen kasvaa ja näitä tuen resursseja kouluissa voidaan hyödyntää monipuolisemmin. Eli sinua Anne kun tässä kuuntelin, niin edelleenkin olen sitä mieltä ja ajattelen niin, että yhteisöllinen toimintakulttuuri edellyttää yhteistyötä. Ja yhteistyö puolestaan edellyttää rakenteita, jotka sitä yhteistyötä sitten voi synnyttää. Ja näenkin, että yhteisopettajuus on yksi tällainen yhteistyötä synnyttävä toimintatapa ja se on merkittävä mahdollisuus yhteisöllisen toimintakulttuurin luomiseen. Kiitos Anne, että tulit keskustelemaan kanssani yhteisopettajuudesta. Sä toit tähän keskusteluun kentän vahvaa osaamista.

Puhuja 2 [00:28:51]: Kiitos Marjut, että kutsuit minut tähän puhumaan itselleni erittäin tärkeästä aiheesta. Ja kiitos että sä tutkit myös tätä asiaa, koska me tarvitaan myös tutkittua tietoa tämän tunteen lisäksi, mikä meillä jo tästä yhteisopettajuudesta on.

Juontaja [00:29:05]: Tätä podcast-sarjaa olivat tekemässä tosi monta supervoimakasta ammattilaista – Minna Hellsten, Marjo Immonen, Pauliina Kanervo ja Jussi Tomberg Oulun sivistys- ja kulttuuripalveluista. Oulun yliopistolta Katri Koivu, Kati Kyllönen ja Heini Pohjola. Pasi Alatalo hoiti tekniikan. AVI:lta Sirpa Kova, Linda Mård. Mainostoimisto Uleåborgista Jani Kaarlela ja Mika Pyhähuhta.

[äänite päättyy]